Kotini on nyt Shanghain Jing’an Districtin kerrostalossa, kävelymatkan päässä 25-miljoonaisen kaupungin keskustasta. Tulin kesällä tiukkojen karanteenikäytäntöjen, aikamoisen paperisodan ja viranomaistapaamisten kautta maahan, ja sitten alkoi totuttelu paikalliseen elämään työnteon ohessa.

Työnteko ei itse asiassa paljon poikkea viimeaikaisesta kotimaan etätyöstä – teamseja solkenaan, kuten on nykyään tapana. Nyt olen kuitenkin tästä koronatilanteesta huolimatta päässyt tapaamaan asiakkaita pitkästä aikaa myös kasvotusten, ja sen ovat asiakkaat ottaneet kyllä ilolla vastaan. Kiinassa voi muuten matkustaa tuhansia kilometrejä eri suuntiinkin asiakastapaamisiin ja silti on vielä saman maan sisällä. Säästänpä erikoiset ruokakokemukset näiltä matkoilta ehkä seuraavaan kirjoitukseen.  

Muu kuin työelämä onkin sitten kovin erilaista täällä. Ensin piti oppia tärkeimmät asiat täällä selviämiseksi, eli puhelimen paikalliset sovellukset.

Muu kuin työelämä onkin sitten kovin erilaista täällä. Ensin piti oppia tärkeimmät asiat täällä selviämiseksi, eli puhelimen paikalliset sovellukset. Ravintolassa ruuan tilaaminen ja maksaminen, kaupassa maksaminen, julkisiin tiloihin pääsy, ruuan kotiin tilaaminen tai vaikka jääkaapin lämpötilan säätäminen tarvitsevat kaikki sovelluksen käyttöä. Osa näistä sovelluksista tuottaa meikäläiselle hankaluutta, kun ovat Kiinan merkeillä enkä niitä osaa tulkita, mutta vaihtoehtoja arpomallakin usein osuu oikeaan nappulaan. Kun sovellukset saa haltuunsa, ovat elämän perusasiat sitten aika helppoja. Vuokrat, vesi-, sähkö-, kaasu- ja muut laskut sujuvat Alibayllä tai Wechatilla ja käytännössä kaikkea voi halutessaan tilata yleensä ilman toimituskulua kotiin.

Tämä kotiin toimittaminen näkyy sitten kyllä myös liikenteessä. Kadut ovat täynnä sähkömopoilla hurjaa vauhtia kiitäviä alati kiireisiä lähettejä. Erehdypäs vain pysähtymään polkupyörällä väärään paikkaan punaisiin valoihin, niin saat ohikiitävältä mopokuskilta kiukkuiset kiroukset, kun taas joku hölmö waiguoren (ulkomaalainen) tukkii liikennettä. Minulle ei kyllä ole vielä selvinnyt, että mihin paikkaan sitten heidän mielestään pitäisi pysähtyä, vaiko ollenkaan. Oikealle kääntyminen on muuten sallittua, vaikka punainen valo palaakin, joten pyörällä tai jalan liikkuessa kannattaa pitää silmät ja korvat auki katua ylittäessä.

Shanghai on kiireinen kaupunki, joka ei vaikuta nukkuvan koskaan. Toisaalta paikalliset tuntuvat käyttävän pienenkin mahdollisuuden nukkua, missä ikinä ovatkin. Nämä kiireiset lähetit näyttävät nukkuvan hetken mopojensa päällä odottaessaan uutta lähetystä ravintolan tai kaupan edessä, ja niin metrossa kuin paikallisessa Ikeassakin monet käyttävät tilaisuuden hyväksi nukahtaa. 

Shanghai näyttää olevan myös vastakohtaisuuksien kaupunki. Liikenteessä näkyy Ferrareita ja muita kalliita autoja ehkä enemmän kuin missään muualla ja toisaalta niiden rinnalla vanhoja polkupyöriä ja kolmipyöräisiä virityksiä, jotka kuljettavat valtavia taakkoja verkkokaupan keräyspahvia. Autoliikenne on hyvin ruuhkainen ja polkupyörät ja mopot ottavat vapauksia liikennesääntöjen suhteen, joten täällä voi hyvin sanoa, että vauhdissa fillari voittaa Ferrarin.