Vuotta 2020 voisi kutsua vuoristoratavuodeksi. Alkuvuodesta elettiin autuaan tietämättöminä jonottamassa uuden vuosikymmenen vuoristorataan. Liikkeelle lähdettiin, ja täysi vauhti oli päällä jo ennen maaliskuun loppua. Kesällä mentiin vähän tasaisemmalla matkavauhdilla, mutta loppukesästä vitosvaihde meni jälleen päälle. Vauhdissa ollaan tiukasti edelleen – välillä rystyset valkoisena vaunusta kiinni pitäen.

Vauhdissa ollaan tiukasti edelleen – välillä rystyset valkoisena vaunusta kiinni pitäen.

Vuoristoradan riepottelevaan ja osittain ennakoimattomaan liikkeeseen on totuteltu pitkin matkaa. Taaksepäin kun katsoo, niin jokainen kohdallansa miettii, mitä kulunut vuosi on opettanut. Mikä on auttanut vuoden aikana kestämään epävarmuutta, pitänyt katseen tulevassa. Omalla kohdallani löydän erityisesti kaksi asiaa.

1. Ensimmäinen on vuoden aikana vahvistunut käsitys siitä, että keskityn niihin asioihin, joihin pystyn vaikuttamaan. Asioita, jotka ovat joko omassa päätäntävallassa tai joihin voin jollakin tavalla vaikuttaa. Kannattaa säästää oma energia johonkin muuhun kuin siihen, mihin ei voi vaikuttaa. Tämän ajattelutavan harjoittelu ei todellakaan ole ollut helppoa – on tarvittu kaikki mahdolliset itsesuggestiovinkit katseen pitämisessä olennaisessa. Olisi niin paljon houkuttelevampaa mennä mukaan taivasteluun, että mitään ei voi tehdä, koska korona.

2. Toinen merkityksellinen asia oman työdraivin ylläpitämiselle on ollut se, että teen työtä yrityksessä, jossa koronavuodesta huolimatta on tapahtunut hengästyttävän paljon. Tulevaisuuteen on tehty muun muassa seuraavia satsauksia. Olemme avanneet ravintola Gastrogrill Murén Helsinkiin. Kolmenkymmenen vuoden jälkeen olemme lanseeranneet brändiuudistuksen sekä uudistaneet strategiamme: tavoitteena johtava pohjoiseurooppalainen ruokatalo. Investointejakin olemme tehneet: Domretor-yrityskauppa sekä kirsikkana kakun (vai pitäisikö sanoa kastikkeena broilerin) päälle Atrian historian suurin, 155 miljoonan euron siipikarjatuotannon investointi. Eli meidän atrialaisten arkemme on mennyt keskittymällä olennaiseen ja asioihin, joihin voimme vaikuttaa.

Bonusoppina poikkeuksellisesta vuodesta se, ettei (työ)elämää voi laittaa tauolle, eikä elää mutku-sitku-voiku -elämää (mutta kun, sitten kun, voi kun). Elämä on tässä ja nyt. Suunnitellaan huomista, muistellaan mennyttä – mutta eletään tätä päivää!

Elämä on tässä ja nyt. Suunnitellaan huomista, muistellaan mennyttä – mutta eletään tätä päivää!