Lihan vastustaja keskustelukumppanina – kiristyykö pinna?
Sosiaaliset tilanteet ovat viime aikoina olleet vähissä, mutta jahka niitä taas alkaa tulla, niin useahkosti pääsemme keskusteluun henkilön kanssa, joka pitää lihaa jotenkin syntisenä tai nyt ainakin vältettävänä asiana. Ja kun itse siinä sitten on lihatalon ”edustajana”, niin usein käy, että tunnelmaa kiristyy. Tai ainakin itse kiristyy, jos muut eivät. Jos tätä toistuu usein ja vielä näkee mediasta toistuvaa lihanvastaista uutisointia, syntyy kokemus, jossa muu maailma on meitä atrialaisia vastaan. Vaarana on oman ahdistuneisuuden lisääntyminen. Se ei ole hyvä olotila itselle, työyhteisölle eikä läheisille.
Tässä muutamia ajatuksia, joilla itse vältän turhaa vastakkainasettelua lihaa vastustavien henkilöiden kanssa, ja toisaalta niitä ajatuksia, joilla itse perustelen toimintaamme.
Ensinnäkin voi olla iloinen siitä, että kyseinen henkilö yrittää olla vastuullinen, asioita ajatteleva ihminen. Hän yrittää luoda parempaa maailmaa, ja sehän on positiivinen lähtökohta. Kun itse ei luo viholliskuvaa keskustelukumppanistaan, pystyy paljon parempaan ja miellyttävämpään ajatustenvaihtoon.
Kun itse ei luo viholliskuvaa keskustelukumppanistaan, pystyy paljon parempaan ja miellyttävämpään ajatustenvaihtoon.
Tilanteen hahmottamisen voi vaikka aloittaa sillä, että ihan valtaosa suomalaisista on edelleen lihan ystäviä. Yli 90 prosenttia suomalaisista syö lihaa säännöllisesti, valtaosa heistä järkevästi osana monipuolista ruokavaliota. Se vajaat 10 prosenttia, jotka vastustavat lihan syöntiä, ovat vain varsin äänekkäitä. Jos siis olet lihan ystävä, kuulut valtaenemmistöön, vaikka joskus siltä ei tuntuisikaan.
Keskustelukumppanille voi myös todeta, että ei atrialainenkaan ole sitä mieltä, että lihaa pitäisi syödä valtavia määriä ahmimalla. Monipuolisesti kasviksia ja lihaa yhdistämällä muodostuu järkevä ruokavalio. Lihasta saa paitsi proteiinia, myös vitamiineja ja rautaa hyvin imeytyvässä muodossa. Ihminen on luotu sekasyöjäksi.
Suomalaisen lihantuotannon puolustamisen kulmakivet ovat luontomme sopivuus eläinten rehun kasvatukseen, veden riittävyys ja erittäin korkeatasoinen eläinten kasvatuksen laatu ja sen valvonta. Antibioottien käytön vähäinen tai olematon tarve on aito ylpeydenaihe maatiloillemme.
Keskustelussa kannattaa myös huomauttaa, että Atria on monipuolinen ruokatalo, joka tekee myös kasvistuotteita. Ylittämätön keskusteluveto yhä edelleen on se, että Suomen suurin kasvistuote on Atrian tekemä. Nimittäin pinaattiohukaiset.
Ympäristökeskustelussa konkreettiset esimerkit toimivat. Suomen suurin aurinkovoimala ja ensimmäiset hiilijalanjälkimerkinnät kanatuotteissa kertovat, että Atria ottaa ympäristöhuolet tosissaan ja olemme kehityksessä mukana.
Eläinten teurastaminen on lopulta se asia, johon keskustelu päätyy. Tai jos ei päädy, ajatus väijyy taustalla. On ihmisiä, jotka eivät kerta kaikkiaan hyväksy eläinten tappamista. Tässä kohtaa oma argumentointini on tiivistynyt siihen, että ihminen on kymmeniä tuhansia vuosia ollut myös peto. Jatkamme siis nykyään vain vanhalla linjalla, mutta hoidamme eläinten lopetuksen nyt mahdollisimman vähän eläimille tuskaa tuottavalla tavalla. On ymmärrettävää, että eläinten tappaminen voi tuntua pahalta. Sen ehkä kuuluukin tuntua. Muuten emme olisi vastuullisia ihmisiä – kymmenien tuhansien vuosien sekasyönnin historialla.