Elintarvikeketjun työntekijänä seuraan keskustelua ruuasta ja siihen liittyvistä asioista päivittäin niin lehdissä kuin somekanavissa. Ruokakeskustelua värittää nyt vahvasti ruuan ja ruuantuotannon kestävyyteen ja vastuullisuuteen liittyvät näkökulmat.

Erilaisten hankkeiden kautta tutkitaan ja haetaan ratkaisuja ympäristökestävään ruuantuotantoon tai reiluun ruokamurrokseen. Kaikilla on hyvä tavoite määritellä ja luoda kriteerit kestävälle ruuantuotannolle ja auttaa kuluttajaa tekemään kestävyysnäkökulmasta oikeita valintoja. Nämä kestävyysnäkökulmat tulevat näkymään myös ensi vuonna julkaistavissa Pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa ja sitä kautta myös lähtevät ohjaamaan suomalaisia ravitsemussuosituksia. Ravitsemussuositusten avulla halutaan vaikuttaa meidän kaikkien tekemiin ruokavalintoihin opettamalla ja ohjaamalla ravitsemuksellisesti riittävää syömistä kouluissa, oppilaitoksissa ja myös muissa julkisen sektorin ravintoloissa sekä vaikuttaa myös siihen, mitä me kotona ruuaksi laitamme. Suositusten keskeisenä tavoitteena on ollut parantaa terveyttämme ravitsemuksen avulla ja tulevaisuudessa ohjata meitä tekemään ympäristökestäviä valintoja.

Suositukset vaikuttavat syömisen muutokseen hitaasti; me emme ole vielä oppineet syömään ravitsemuksellisesti oikein nykyistenkään suositusten näkökulmasta. Liika kova rasva, suola ja sokeri sekä liian vähäinen kasvisten ja hedelmien syönti ovat ruokavaliomme ravitsemuksellisia ongelmia. Kestävyysnäkökulmasta tuohon ongelmakenttään nousee mukaan ruokavaliomme ympäristövaikutukset.

Missä vaiheessa syömisestä ja ruuasta on tullut näin vaikeaa? Osaanko minä, alan ammattilainen, saati sitten tavallinen Maija tai Matti Meikäläinen enää tehdä valintoja oikein. Entä haluanko tehdä niitä oikein eri näkökulmista? Onko helpompaa sulkea silmänsä kaikelta keskustelulta ja vain ostaa sitä mitä haluaa ja nauttia ruuasta ja hyvän ruuan tuomasta mielihyvästä?

Missä vaiheessa syömisestä ja ruuasta on tullut näin vaikeaa?

Palataan takaisin kestävään ruokaan. Mitä on kestävä ruoka? Marttojen määritelmän mukaan kestävä ruoka on terveellistä, turvallista, edullista ja herkullista. Tähän asti kuulostaa helpolta minulle ja muille; erityisesti tuo herkullista on helppo toteuttaa. Näiden neljän kohdan lisäksi kestävä ruoka ottaa huomioon ruuantuotannon eettiset ja ekologiset osa-alueet. Syömällä kestävästi pidämme huolta niin itsestä kuin ympäristöstä! Tätä me kaikki varmasti haluamme, mutta sitten alkaakin se vaikea osuus. Mietin itseäni ja muita kuluttajia ostoksilla kaupassa, jossa minulla on valittavana tuhansia tuotteita eri tuoteryhmissä, eri tarpeisiin, erilaisin viestein ja merkein varustettuina. Tunnustan, minä en osaa tehdä valintaa huomioiden kaikki yllä mainitut kestävän ruuan kriteerit, mutta kuinka moni osaa? Tai kuinka moni ehtii ja jaksaa pohtia useiden vaihtoehtojen keskellä mikä näistä 10 vaihtoehdosta on kokonaisuutena se kestävin valinta. Tämän vuoksi nousee vielä isompi kysymys mieleen; miten me toimialan edustajina voimme auttaa kuluttajaa kestävien valintojen teossa? Ostopäätös tehdään ruokakaupassa muutamassa sekunnissa, eikä vaihtoehtojen välillä googleteta sisältöjä tai taustatietoja samoin kuin pesukonetta tai uunia ostettaessa.

Tämän vuoksi nousee vielä isompi kysymys mieleen; miten me toimialan edustajina voimme auttaa kuluttajaa kestävien valintojen teossa?

Taidan tässä kohtaa tyytyä helppoon valintaan. Valitsen sen suomalaisen vaihtoehdon. Suosimalla Suomessa tuotettuja, suomalaista raaka-ainetta käyttäviä elintarvikkeita teen sen valinnan, että näiden tuotteiden kestävyysnäkökohtia arvioidaan ja kehitetään Suomessa. Suomi on jo nyt ruokaturva indeksillä mitaten maailman paras.