Otsikosta huolimatta laitetaan heti tässä aluksi sivuun kaikki läpät alkoholismista, addiktioista tai kaikenlaisesta koirat-ei-käytä-housuja -höpötyksistä ja ladataan faktat pöytään.

Tieteen termipankki määrittelee holismin: ”Näkemys, jonka mukaan kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa.”

Tästä jatkumona holistinen puolestaan tarkoittaa:
1. Näkemys, joka pyrkii ottamaan kokonaisuuden huomioon.
2. Kokonaisuuden näkökulmasta määräytyvä näkemys.

Tänä skandaalinkäryisenä aikana on hyvä miettiä holismin- ja holistisuuden DNA:ta ja tarkoitusta. Tarjotut selitykset on helppo kääntää negaatioksi, mutta voisiko holismi olla myös hedonismin, eli nautinnon, osa? Yksinkertaisuudessaan hedonismi tarkoittaa, että ”mikä tahansa aiheuttaa mielihyvää, on hyväksi.”    

Siinä missä joku hakee mielihyvänsä lenkkipolulta, suoratoistopalveluista tai vällyjä pöllyttämällä, tulee kokkina väkisinkin mietittyä, löytyykö ruoasta ja sen tuomasta kokemuksesta kumpaakaan edellä mainittua?

Ravintola Ultiman sirkat kasvoivat valaisimisissa ja ilmajuuriperunat ravintolan seinällä. The Fat Duckissa chef-patron Heston Blumenthal kuljettaa asiakkaansa ruoalla ja tarinoilla lapsuuden ensimmäisen kesälomavuorokauden läpi, aamusta pielukselle saakka. Molemmat näistä ovat korkean tason tyyppiesimerkkejä nautinnon ja sen osien summasta.

Pisimmälle tässä kaikessa on mennyt ravintola Alchemist Kööpenhaminassa, jossa Rasmus Munk esittelee täysin uudenlaisen kulinarian muodon: Holistic Cuisine. Hänen mukaansa holistinen ruoka ottaa vaikutteita muun muassa taiteesta ja teatterista, tieteestä, teknologiasta ja muotoilusta.

Ja teatteria hänen luomansa ilta onkin. Menu on jaoteltu teatterin tapaan näytöksiin ja asiakas nauttii viidenkymmenen ruokalajin illallisen ravintolan kolmessa eri huoneessa. Menusta löytyy hätkähdyttäviä annoksia, kuten ihmiskallon replikassa tarjoiltu ankanmaksa, joka pakottaa asiakkaan miettimään syömänsä ruoan eettisyyttä. ”Tongue kiss” puolestaan on koottu silikoniselle kielelle, josta se nuollaan ja imetään pois kuin jäätelöpuikosta tai teini-iän partnerista pussikaljabileissä Merita-pankin kivirapuilla silloin, kun vanhemmat eivät olleet näkemässä. Tarina annoksen takana ei toki ole näin huoleton, se on kunnianosoitus Rasmus Munkin ärhäkkää kielisyöpää sairastaneelle ystävälle.

Edellä mainitut ovat ison rahan esimerkkejä holistisuudesta, mutta voiko tällaista kokemusta saavuttaa myös tavan pulliainen ihan katutasossa?

Koetut hyvät hetket keittiössä ja ruokapöydässä, kahvittelu ystävän kanssa livenä tai etänä ja pienet onnen pätkät ovat arkipäivän holismia, vaikka emme sitä tiedostaisikaan. Ensimmäisten uusien perunoiden kaivaminen sormet mullassa ja lopulta vastakeitetty voipottu suussa saa hymyilemään, herkullinen liha kiireettömästi nautittuna jo miltei naurattaa.      

Koetut hyvät hetket keittiössä ja ruokapöydässä, kahvittelu ystävän kanssa livenä tai etänä ja pienet onnen pätkät ovat arkipäivän holismia, vaikka emme sitä tiedostaisikaan.

Entä onko konmaritus ja hyggeily holismia? Allekirjoittaneen mielestä on. Helkkari, jopa maailmalle lanseerattu käsite kalsarikännit suolatikkuineen tai kuivalihoineen saattaa parhaimmillaan olla holismia ja hedonismia jaloimmillaan.

Mennään ja kunnioitetaan siis pieniäkin hyviä hetkiä, vaikkakin kuinka lyhyitä. Ne ovat täydellisyydessään juuri sitä mitä kaikki nyt tarvitsemme.