Lapsuuden makumuistoja

28.7.2014

Kesällä on kiva valmistaa ruokaa grillaamalla. Tähän liittyykin paljon muistoja jotka edelleen lämmittävät mieltä.

Lapsuuteen kuului Itikan, nykyisin Atrian, käristemakkaran grillaaminen. Kaikki alkoi siitä, kun kauniin kesäpäivän jälkeen nostettiin hiiligrilli autotallin seinältä keskelle pihaa. Isä haki aitasta valkoisen säkin jonne olimme alkukesästä käyneet keräämässä käpyjä. Kävyt kaadettiin grilliin – niiden mukana tuli tuulahdus metsän tuoksua.

Tunnen vieläkin nenässäni lämpimän kesäpäivän tuoksun. Muutama käpy tippuu maahan ja minä nostan ne nopeasti ylös, takaisin grilliin. Yhtään käpyä ei saa mennä hukkaan. Käpypussi suljetaan tiiviisti narulla ja annetaan minulle. Saan vastuullisen tehtävän viedä sen takaisin odottamaan seuraavaa kertaa.

Sytytysnestettä pitää laittaa grilliin riittävästi, muttei liikaa. Pienen odottelun jälkeen on sytyttämisen vuoro. Isä ottaa taskustaan tulitikkurasian. Rasiasta poimitaan yksi tikku ja sillä raapaistaan nopealla kädenliikkeellä rasian kylkeä. Tikku räsähtää palamaan ja se loimuaa isoa, hieman pelottavaa liekkiä. Samalla, kun isän käsi liikkuu nopeasti ja vakaasti kohti grilliä, varoittelee hän tulen vaaroista.

Tuli loimuaa korkealle, melkein omenapuunlatvojen korkeudelle ja siitä hiljalleen laantuen. Makkarapaketin avaamiseen tarvitaan punakahvainen morapuukko, joka otettiin mukaan autotallin seinustalta. Se oli painettu puoliksi kuivuneeseen puuhun odottamaan juuri tätä hetkeä.

Äiti on laittanut makkarapaketin valmiiksi tarjottimelle yhdessä keittiöpaperin, sinapin ja ketsupin kanssa Isä avaa paketin ja latoo makkarat ritilän päälle paistumaan. Koiramme, joka seuraa silmä kovana isän liikkeitä, odottaa malttamattomana palaa paistetusta herkusta.

Kun kaikki on valmista, makkarat otetaan grillistä ja pujotetaan papereista tehtyihin makkarataskuihin. Mausteiden lisäämisen jälkeen alkaa harras ja nautinnollinen ruokahetki.

Vielä nykyäänkin istuessani isäni rinnalla syöden paistettua Atrian makkaraa, voin tuntea kasvoillani lämpimän grillin tulen ja haistaa nenässäni grillinesteen ja käpyjen tuoksun.

Jaa

Kirjoittajan kuva
Kirjoittanut

Katja Keskiniemi

Katja Keskiniemi työskentelee Atrian tuotekehittäjänä. Kipinän ammattiinsa Katja sai isoäidiltään – työ ruoan parissa on hänelle kutsumusammatti. Työnantajaansa hän arvostaa etenkin siksi, että yrityksen juuret ovat suomessa ja kotimaisissa tuottajissa. Vapaa-ajallaan Katja harrastaa erilaisten käsitöiden tekemistä. Talvisin Lapin laskettelumatka tuo elämään jotakin sellaista mitä odotetaan läpi pimeän syksyn. Kesällä Katja singahtaa koiran kanssa lenkille mieluiten aamulla, kun kaikki muut vielä nukkuvat. Katja nauttii siitä, että saa laittaa ruokaa isolle, mieluiten mahdollisimman puheliaalle, seurueelle läheisiä ja rakkaitaan. Silloin hänen hyppysissään tuunautuvat kokeellisemmatkin reseptit – ahkera reseptien testaaja ei nimittäin valmista samanlaista ruokaa kahta kertaa.

Lue kirjoittajan muita blogeja