Ruoka on melkoinen roolirohmu. Toisille se on pelkkää polttoainetta, mutta yhä useammat rakentavat koko elämäntapansa ruokavalion ympärille. Valintamme kielivät muille, millaisia olemme ja millaisia arvoja liputamme. Kysyimme ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelältä, miten ruokailumme muuttuu seuraavan vuosikymmenen aikana.

Ruokatottumusten muutos on yhtä aikaa sekä nopeaa että hidasta sen mukaan, mistä näkökulmasta sitä katsotaan. Herkästi ajattelemme, että kaikki on muuttunut tosi paljon. Näin onkin, jos katsomme suomalaisten syömisiä vaikka 1960-luvulta nykyhetkeen.

– Selkeimpiä muutoksia ovat hedelmien, vihannesten ja lihan kulutuksen nousu, viljan syömisen vähentyminen sekä maitotuotteissa painotuksen muutos maidosta juustoihin, Johanna Mäkelä analysoi.

– Toisaalta on siellä nähtävissä myös pitkiä jatkumoja. Esimerkiksi ruisleipä on säilyttänyt hyvin asemansa suomalaisuuden symbolina, vaikka ruokakulttuuriimme rippuu koko ajan globaaleja mausteita. Noissakaan mausteissa ei ole mitään uutta.

– Monille tutuille ruoillemme löytyy vastineita muista ruokakulttuureista. Koskaan emme ole olleet tyhjiössä: tietyt happamat maut olemme saaneet idästä ja makeutta lännestä, Mäkelä toteaa.

Monille tutuille ruoillemme löytyy vastineita muista ruokakulttuureista.

Mikä on perinjuurin suomalaista?

– Karjalanpiirakka on kiehtova esimerkki erilaisten asioiden kiertokulusta. Toisen maailmansodan jälkeen siirtokarjalaisten mukana eri puolille Suomea levinnyt ruiskuorinen, riisitäytteinen piirakka edustaa nykyisin suomalaista ruokakulttuuria. Sitä syödään, tarjoillaan ja myydään kaikkialla Suomessa. Raaka-aineita tarkemmin ajatellen hoksaamme nopeasti, ettei riisi ole pelloiltamme peräisin. Nykyään arvostetuin versio saattaakin olla ohratäytteinen käsin leivottu karjalanpiirakka. Ajan myötä ruokien perinnesäikeisiin sekoittuu uusia aineksia.

Karjalanpiirakka edustaa nykyisin suomalaista ruokakulttuuria. Raaka-aineita tarkemmin ajatellen hoksaamme nopeasti, ettei riisi ole pelloiltamme peräisin.

Lähimmäs ainutkertaisuutta ruoistamme päässee keskiaikainen köyhän maan nerokas keksintö, mämmi. Senkään syöminen ei ole muuttunut tyystin toisenlaiseksi, vaikka perinnemämmi onkin saanut mokka-, vanilja- ja sitruunapäivitykset.

Muutokset ruokailutottumuksissamme ovat usein vaivihkaisia, harvemmin kertarytinällisiä. Korona tosin vauhditti tätäkin. Kotiruokailu ja leipominen tupsahtivat arkeemme yllättäen.

– Etätyöskentelyperheissä ruoka tuli uudella tavalla lähelle. Monille iski ruoanlaittoinnostuksen lisäksi uudenlainen lohturuokien tarve. Mielihyvää ja turvallisuudentunnetta tuovat lapsuudesta tutut ruoat ja maut.

– Tässäkin näkyy tapojen elastisuus ja makujen päivitys, esimerkiksi makaronilaatikosta tuunataankin monissa perheissä kasvisversio. Pitkä perinnekaari pilkisti myös hapanjuurileivän leipomisessa. Hiivakin loppui kaupoista, kun uuneista leijaili, ei vain ruisleipien, vaan muistakin viljoista leivottujen leipien tuoksu.

Ruokavaliot lisääntyvät

Eri syistä yhä yksilöllisemmiksi räätälöidyt ruokavaliot ovat tätä päivää ja varsinkin tulevaisuutta. Ruokakaupassa tehtävät valinnat rakentavat identiteettiämme. Somekeskusteluissa korostuu se, mitä ja miksi emme syö jotain – ei se, mitä syömme.

Somekeskusteluissa korostuu se, mitä ja miksi emme syö jotain – ei se, mitä syömme.

Syömisillämme teemme sekä eroa muihin että määrittelemme itsemme jonkin ryhmän jäseneksi. Samaan aikaan monet syövät suomalaista perusruokaa, ravitsemussuositusten mukaista ruokaa identifioiden senkin omaksi ruokavaliokseen.

Ruokavalinnoilla on jo kauan rustattu omaa terveyttä, mutta yhä enemmän rinnalle on tullut halu vaikuttaa koko maailman tulevaisuuteen.

– Nyt myös haastetaan aiempaa hanakammin toisten syömisiä. Tapoihin vaaditaan muutoksia erityisesti ruokaan liittyvistä ekologisista ja eettisistä syistä, Mäkelä kuvailee välillä kärjekkäiksikin yltyviä keskusteluja.

Tulevaisuuden ruokavalintoja ohjailevat läpinäkyvyys, kestävä tuottaminen, jäljitettävyys ja vastuullisuus. Paikallisesti viljellyt lajikkeet kiinnostavat entistä enemmän.

Uudella tavalla tuottaminen ei tarkoita välttämättä uusia ruokia, vaan uuden raaka- aineen sopeutumista tuttuun ruokaan. Tähän suuntaanhan esimerkiksi lihatalot ovat laajentaneet portfolioitaan.

Uudella tavalla tuottaminen ei tarkoita välttämättä uusia ruokia, vaan uuden raaka- aineen sopeutumista tuttuun ruokaan.

Ruokatottumukset ovat meissä syvällä, joten lihankin vähentäminen onnistuu parhaiten korvikkeiden avulla. Nyhtökauran ja Härkiksen tyyppisten kasvipohjaisten proteiinituotteiden, levätuotteiden ja Quornin lisäksi markkinoitaan kasvattavat ravinteikkaat ja monipuoliset ravintojuomat.

Tulevaisuudessa sokerin rinnalla lisääntynee uudella tavalla tuotettujen terveellisempien makeutusaineiden kulutus.

Muutoksia tiiviimmällä yhteistyöllä

Ruoan kasvava kysyntä ja ilmastokriisi tuuppaavat teknologiaa uudistamaan ruoan tuotantotapoja ja etsimään uusia proteiininlähteitä maanviljelyn kehittämisen lisäksi.

Ruokahaasteiden ratkaisuvisioissa vilisevät geenimuuntelulla tuotetut kestävämmät kasvit, uudet viljelymenetelmät sekä jätteiden hyödyntäminen ruoantuotannossa. Laboratorioiden tehotuotannon rinnalla vahvin tapa kohdata kriisit lienee monimuotoinen ruoantuotanto.

Laboratorioiden tehotuotannon rinnalla vahvin tapa kohdata kriisit lienee monimuotoinen ruoantuotanto.

Mäkelä korostaa, että koko ruokajärjestelmän kestävyyteen liittyvät isot kysymykset ovat nyt pöydällä. Hän uskoo ratkaisujen löytyvän teknologisten ja sosiaalisten innovaatioiden yhteistyön tuloksena sekä erilaisten tuotantotapojen yhdistelminä.

– Tulevaisuuden toimintamalli perustuu nykyistä tiiviimpiin kumppanuuksiin, osaamisen yhdistämiseen ja ratkaisujen yhteispohdintaan tieteellisestä tutkimuksesta lähtien.

Teksti: Lea Penttilä
Kuvat: Atria

Lue myös: 

Korona kypsytti omasta maasta mansikkaisemman