MIELENTERVEYDEN ONGELMAT KOSKEVAT MYÖS LAPSIA JA NUORIA

Suomessa jopa joka viidennellä lapsella ja nuorella on jokin mielenterveyden häiriö. Oireita on hyvin monenlaisia ja eri asteisia, eivätkä kaikki tapaukset vaadi ammattihoitoa. On kuitenkin hyvä ymmärtää, että mielenterveyteen liittyvät ongelmat eivät koske vain aikuisia vaan myös perheen pienimpiä, jo ihan alakouluikäisiä lapsia.

 

Suomessa lasten ja nuorten huolestuttavaan mielenterveyden tilaan on onneksi herätty ja valtakunnallisia hoitomenetelmiä kehitetään paraikaa. Yksin terveydenhuolto ei pysty kuitenkaan kaikkia auttamaan, vastuu on myös aikuisilla. Jokainen aikuinen – kotona, koulussa tai harrastuksissa – voi olla lapselle tai nuorelle se ihminen, joka kuuntelee ja on läsnä. Keskustelu aikuisen kanssa on tehokas keino hoitaa henkistä hyvinvointia ja ennaltaehkäistä mielenterveyshäiriöitä.

TUNNETAIDOT OVAT TAITOA OPPIA TUNTEMAAN ITSENSÄ PAREMMIN 

“Tunnetaidot itsessään ovat hyvin laaja kokonaisuus ja pitää sisällään monenlaisia asioita. Yksinkertaisuudessaan tunnetaidoilla tarkoitetaan sekä kykyä havainnoida ja tunnistaa sekä omia että toisten tunteita, että myös kykyä ilmaista omia tunteitaan ja keinoja niiden säätelyyn”, Elo avaa tunnetaitojen määritelmää ja jatkaa:  “Kyky säädellä omia tunteita vaikuttaa käytännössä taas siihen, miten paljon yksittäiset tunteet näkyvät ja ohjaavat käytöstä. Tunnesäätelykyvyt siis määrittävät sen, kuinka hyvin “pärjäämme” erilaisten tunteidemme kanssa ja kuinka herkkä joku on esimerkiksi toimimaan niin sanotusti tunteen vallassa.”

Heini Elo sanoo, että tunnetaidot ovat valtavan iso ja tärkeä osa meidän kaikkein joka päivästä elämää iästä riippumatta.

 

“Jokainen meistä tarvitsee jatkuvasti sekä kykyä tunnistaa omia tunteitaan että myös viestiä niistä toisille. Yhtä tärkeää ihan jo lapsellekin on tietysti myös oppia löytämään keinoja niiden omien tunteiden kanssa pärjäämiseen ja hillitsemiseenkin sellaisissa tilanteissa, joissa esimerkiksi vihan tunteen nostaessa päätään tekisi vain mieli heitellä tavaroita ympäriinsä.”, hän sanoo.

Tunteet auttavat meitä luovimaan elämän eri tilanteissa kahdestakin eri näkökulmasta, Elo kertoo.

 

“Toisaalta tunteet ovat eräänlainen kompassi, jotka ohjaavat meitä elämässä kohti asioita, jotka tuottavat iloa ja onnistumisen kokemuksia - ja toisaalta toimivat tarpeen tullen myös hälytyskelloina. Esimerkiksi jos lasta pelottaa vaikkapa vilkkaan tien ylittäminen, pelon tunne auttaa tässä tilanteessa olemaan tarkkaavaisempi. Tunteet siis ohjaavat paljonkin elämäämme eikä niitä voi oikein poiskaan jättää - eikä tietenkään tarvitsekaan”, hän muistuttaa. 

 

PARHAITEN TUNNETAITOJA OPPII AIDOISSA ARJEN TILANTEISSA 

Kuten muutkin taidot kävelemään oppimisesta pyörällä ajoon kehittyvät iän myötä, myös tunnetaitojen harjoittelu lähtee aina käytännössä nollapisteestä - ja käynnistyy käytännössä siitä, kun lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutuskin alkaa, Heini Elo sanoo.  

 

“Tunnetaitojen oppiminen itsessään on aina kehityksellinen prosessi ympäristön ja yksilön välillä. Lapsen kyky pärjätä erilaisten tunteidensa kanssa ei ole sisäsyntyistä, vaan tunnesäätelytaidot alkavat kehittyä vauvan ja vanhempien välisessä vuorovaikutuksessa. Kyseessä on aina toisiinsa vaikuttava kokonaisuus, johon vaikuttaa sekä lapsen ja vanhempien tunneilmaisu: miten vauva ilmaisee omia tunnetilojaan esimerkiksi itkemällä, kuinka ympäristö tähän reagoi ja kuinka voimakkaasti tai herkästi vanhemmat sitten taas kokevat omia tunteitaan.”

 

Elo muistuttaa, että tunnetaidot kehittyvät kaikista parhaiten aitojen arkisten harjoittelutilanteiden kautta, mutta myös taitojen tietoisesta harjoittelusta voi luonnollisesti olla apua erilaisten hankalienkin tilanteiden käsittelyssä.

 

“Arkea ja erilaisia tunnetilanteita tulisi miettiä aina kokonaisvaltaisesti. Voi olla välillä pieniä tunnetuokioita, joissa mietitään jo etukäteen jotain yksittäistä, vaikkapa toistuvasti kiukkua aiheuttavaa pukeutumistilannetta ja etsitään keinoja tunteiden käsittelyyn juuri siinä tilanteessa. Hyvinkin harjoitellut tunnetaidot kuitenkin testataan aina vasta tilanteissa, joissa ollaan oikeasti sen aidon tunteen äärellä.”, hän tiivistää.

Elo kuitenkin haluaa korostaa, että tunnetaidot eivät ole kuitenkaan taitoja, jotka yksilöllä joko yksiselitteisesti on tai ei ole.

 

“On täysin ymmärrettävää, että tunnesäätely vois joskus pettää ihan kenellä tahansa esimerkiksi erityisen stressaavassa tai kuormittavassa tilanteessa. Ei voida siis sanoa, että kerran opitut tunnetaidot toimisivat aina satavarmasti jokaisessa tilanteessa, mutta totta kai hyvät taidot auttavat tunnistamaan ja sitä kautta myös säätelemään omia tunteitaan paremmin. Myös tunteiden harjoittelu vaatii paljon toistoja ja konkretiaa, joten ei voida ajatella, että voisimme opettaa esimerkiksi 3-vuotiaalle kaikki tunnetaidot, vaan luonnollisesti myös kyky ylipäänsä säädellä omaa toimintaansa paranee vasta iän myötä aivojen kehittyessä.”

 

VOIMAKKAATKIN TUNTEET KUULUVAT LAPSIPERHEARKEEN 

Mitä läheisempi ihmissuhde, sitä voimakkaammin tunteet ovat pelissä. Tämä näkyy Heini Elon mukaan selkeästi myös lapsen ja vanhemman välisessä vuorovaikutuksessa.

 

“Usein esimerkiksi lapsen koulupäivän aikana jostain tilanteesta syntynyt harmituksen tunne voi pysyä piilossa vielä siinä itse tilanteessa ja tulla voimakkaammin ulos vasta vanhemman kanssa asiaa käsiteltäessä. Tämä on kuitenkin täysin normaalia ja tarkoituksenmukaistakin käytöstä lapselta.”, hän kertoo.   

 

Elo muistuttaakin, että erilaisten konfliktien, ristiriitojen ja voimakkaastikin vyöryvien tunteiden maailma on aina ainakin jossain määrin luonteva osa ihan kaikenikäisten lasten vanhempien tiivistä perhearkea. Joskus eteen tulee tietysti haastavampiakin tilanteita:

 

“Joskus voi tulla eteen tilanteita, joissa esimerkiksi kiukku ei menekään vain ohi vaan kestää kestämistään tai jokin tietty, todella arkinenkin tilanne aiheuttaa jatkuvasti konflikteja. Näitä hankalampia tunteita esiintyy usein etenkin uloslähdön ja päälle pukemisen kaltaisissa siirtymätilanteissa, kiireessä tai sitten vaikkapa juuri hampaidenpesun kaltaisessa ihan todella arkisessakin tilanteessa. Vaikka nämä niin sanotut vaikeat tunteet lapsilla usein liittyvätkin johonkin tiettyyn konfliktitilanteeseen, on kuitenkin tärkeää muistaa, että ei ole erikseen olemassa varsinaisesti hyviä tai huonoja tunteita.”, Elo sanoo.  

TUNNETAITOTYÖKALUT AUTTAVAT TUNNISTAMAAN ERILAISIA TUNTEITA 

Heini Elo sanoo, että tunnetaitojen harjoitteluun on olemassa lukuisia valmiita harjoituksia ja työkaluja, joita vanhemmat voivat tarpeen mukaan erilaisissa tilanteissa hyödyntää.

 

“Erilaisten käytössä olevien työkalujen osalta on olemassa jopa jonkinlainen runsaudenpula, mutta esimerkiksi erilaisten tunnekorttien avulla lapsen kanssa voidaan opetella tunnistamaan ja ennen kaikkea nimeämään erilaisia tunteita.”, Elo kertoo.

 

“On erittäin tärkeää, että erilaisille tunteille on olemassa sanat, koska tunteiden viestiminen on ilmeiden ja eleiden lisäksi hyvin pitkälti sanojen varassa. Tunnekorteissa esiintyvien hahmojen eri ilmeiden avulla voidaankin opetella, miltä esimerkiksi iloinen ihminen näyttää. Samalla voidaan yhdessä miettiä, miksi jokin ilme on iloinen, pelokas tai vaikkapa ujo ja harjoitella päättelemään toisen tunnetiloja. Tunteiden tunnistamisen harjoittelusta korteilla voi olla apua erityisesti esimerkiksi autismin kirjolla oleville lapsille, mutta luonnollisesti näistä harjoituksista on hyötyä ihan kaikille.”, hän jatkaa.

 

Tunnekorttien lisäksi yksittäisistä tunnetaitotyökaluista Elo nostaa esiin erilaiset tunnemittarit, jotka auttavat lasta havainnoimaan sitä, kuinka tunteiden voimakkuus voi vaihdella eri tilanteissa.

 

“Erilaiset tunnemittarit auttavat lasta sekä ymmärtämään että myös ilmaisemaan konkretian kautta sitä, millaisissa tilanteissa jokin tunne on voimakkaampi ja missä taas vähemmän voimakas. Lapselle voi olla apua esimerkiksi nopeusmittaria muistuttavasta tunnemittarista, josta tämä voi näyttää miten “tapissa” jokin tunne on eri tilanteissa. Tämän kautta voidaan sitten pysähtyä pohtimaan, miksi esimerkiksi vihan tunne on kympissä jossain tietyssä tilanteessa ja mitä näissä tilanteissa oikein tapahtuu.”   

 

Erityisesti leikki-ikäisten lasten vanhemmille Elo taas suosittelee apuvälineeksi tunnetaitojen harjoitteluun ihan tavallisia satu- tai muita kirjoja. 

 

“Tänä päivänä kirjastoista ja kaupoista löytyy myös erityisesti tunnetaitojen harjoitteluun ja juuri tätä tarkoitusta varten kirjoitettuja tunnekirjasarjoja, mutta samoja harmituksen ja pettymyksen kaltaisia tunneteemoja käsitellään monissa ihan perinteisissäkin saduissa. Tunnekirjasarjoista löytyvät erilaiset metaforat ja muut vinkit voivat sitten taas toimia ihan konkreettisenakin apuna vanhemmille, kun tarvitaan apua esimerkiksi lapsen kiukun tai vihan tunteiden kesyttämiseen.”, hän kertoo.  

 

Heini Elo toteaa, että myös tunnetaitoja varsinkin pienet lapset oppivat parhaiten erilaisten leikkien ja pelien kautta.

 

“Vaikka tunnetaitojen varsinainen harjoittelu tapahtuu arkielämän oikeissa tilanteissa, kannattaa taitojen harjoittelua tukevat erilliset hetket pyrkiä järjestämään juurikin leikin ja innostumisen kautta, johon lapsen on helppo lähteä mukaan. Olipa kyseessä sitten satukirjan lukeminen, tunnekorttien kaltaiset apuvälineet tai vaikkapa jokin peli.”  

 

RUOKAPÖYTÄ ON JOKAPÄIVÄINEN TUNNETAITOJEN TESTIALUSTA 

Heini Elon mukaan tunteiden käsittelyyn ruokapöydässä ei ole olemassa yhtä yhtäältä pätevää neuvoa, mutta hyvä lähtökohta on, että myös ruokapöydässä siedetään kaikenlaisia tunteita.

 

“Sietämisellä tarkoitetaan ennen kaikkea sitä, että myös ruokapöydässä on sallittua ilmaista kaikenlaisia tunteita ja tämä vaatii tietynlaista herkkyyttä lapsen tunneilmaisun suhteen myös pöydässä istuvilta aikuisilta. Käytännössä olisi siis hyvä miettiä jo valmiiksi, miten vastata esimerkiksi lapsen ruokapöydässä ilmi tuomaan hankalaan tunteeseen niin, että ruokailutilanne itsessään kuitenkin pysyisi rauhallisena.”, hän avaa.    

 

Kyky ymmärtää ja hyväksyä lapsen tunteita sellaisenaan kuin ne ilmenevät onkin yksi vanhemman tärkeimmistä tunnetaidoista myös ruokapöydässä.

 

“Puhutaan tunteen validaatiosta, eli että pyritään ymmärtämään lapsen näkökulmaa ja sitä, mitä lapsi on jossain tilanteessa kokenut, kun tämä tuo jonkun tunteen esille. Jos lapsi kertoo ruokapöydässä vaikkapa koulussa sattuneesta tilanteesta, jossa kokee tulleensa epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi ja tästä aiheutuneesta ikävästä olosta, niin vanhemman tulisi ensinnäkin asettua tähän lapsen tunteeseen ja sitten juttelemalla lähteä selvittämään syitä kyseisen tunteen taustalla.”, Elo kertoo. 

 

Heini Elo sanoo, että toisinaan aikuiset saattavat ihan vahingossakin tulla vähätelleeksi lapsen kokemusta jostain tilanteesta ja näin ikään kuin haastaaa lapsen kokemaa tunnetta.

 

“Lasta saatetaan lähteä haastamaan esimerkiksi siinä, onko tämän kertoma tilanne ollut oikeasti niin epäoikeudenmukainen kuin tämä kokee ja onko lapsen oma käytös mahdollisesti vaikuttanut tilanteen syntyyn. Tärkeintä vanhempana olisi kuitenkin aina pyrkiä kuuntelemaan sitä, mitä lapsi kertoo ja keskittyä siinä ruokatilanteessa sen lapsen tuntemuksen läpikäymiseen, vaikka mieleen tulisikin edellä mainitun kaltaisia kysymyksiä. Tämä auttaa myös pitämään sen ikävänkin tunnetilan rauhallisena, kun lapsi saa tilanteessa tukea ja hyväksynnän omalle ololleen – oli syyt itse tilanteeseen mitkä tahansa. 

Tunteiden haastaminen johtaa todennäköisesti vain siihen, että lapsi kokee myös tämän tilanteen epäoikeudenmukaiseksi ja ärsyyntyy lisää.”  

 

Elo pitää hyvänä ohjenuorana sitä, ettei tunteita tarvitse missään nimessä vältellä ruokapöydässä, mutta niitä täytyy olla valmiina myös säätelemään yhteisissä ruokailutilanteissa.

 

“Kannattaa ylipäätään kuunnella ja olla kiinnostunut siitä, mitä lapsi tuntee ja esittää myös eteenpäin vieviä lisäkysymyksiä, kuten että miltä joku tietty tilanne on tuntunut ja onko jokin ikävä tunne mennyt itsestään ohi. Myöhemmin voidaan sitten palata vielä tarkemmin niihin syihin, miksi tietynlaisia tilanteita ylipäänsä syntyy ja voiko niihin vaikuttaa itse. Vanhemman tärkein tehtävä kuitenkin yleisesti ottaen on näissä tilanteissa, että tämä ei ainakaan pahenna lapsen kurjaa oloa: kun tunteet nousevat pintaa ja lapsi kiihtyy jostain asiasta, niin vanhemman tärkein tehtävä on pyrkiä rauhoittamaan ja pysyä itse rauhallisena.”, hän muistuttaa. 

 

Heini Elo kokee tärkeimmäksi ruokailutilanteessa sen, että pöydässä rauhoitutaan keskustelun sekä läsnäolon äärelle ja suosittelee jättämään kaikki tilannetta mahdollisesti häiritsevät asiat pöydän ulkopuolelle. 

 

“Toki apuvälineillekin voi olla paikkansa, jos esimerkiksi joku yksittäinen tunnekortti auttaa lasta asettumaan ruokailutilanteeseen, mutta tärkeintä on, että myös vanhemmat olisivat ruokailutilanteessa aidosti läsnä - ei älypuhelimella eikä muita asioita samanaikaisesti hoitamassa. Tämän päivän haasteena on ilman älylaitteitakin se, että käsittelemme mielessämme jatkuvasti valtavaa määrää asioita. Siksi vanhempien olisikin hyvä päättää jo etukäteen ruokapöytään istuessaan, että nyt ei ajatella työjuttuja tai muita “aikuisten asioita” vaan keskitytään juttelemaan muista päivän asioista ja olemaan vain yhdessä se lyhyt hetki, jonka ruokailutilanne lapsiperheessä kestää. Nämä hetket kuitenkin ovat niitä arvokkaimpia perheen kesken.”, hän päättää.