- Sarkalan tila sijaitsee Iisalmen Nerohvirralla.
- Isäntäpari Janne ja Johanna Pietikäinen, perheeseen kuuluu vuonna 2016 syntynyt tytär Else ja 2019 syntynyt poika Veeti. Johanna työskentelee tilan ulkopuolella.
- Sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 2017. Janne edustaa jo 7. sukupolvea, joka viljelee samoja maita.
- Tilalla on 256-paikkainen nautojen loppukasvattamo.
VAHVA USKO KOTIMAISEEN RUUANTUOTANTOON INNOSTAA KEHITTÄMÄÄN TILAA
Kotitilan kehittäminen ja laajentaminen olivat Janne Pietikäisen haaveena, kun hän ryhtyi jatkamaan vanhempiensa työtä Sarkalan tilalla vuonna 2017. Hän edustaa jo seitsemättä sukupolvea, joka viljelee Iisalmen Nerohvirralla sijaitsevan tilan maita.
”Tilan ja rakennukset tälle paikalle on perustanut ja rakentanut isoisäni Osmo Pietikäinen sen jälkeen, kun kantatila laitettiin puoliksi Osmon ja hänen Heikki-veljensä kanssa”, kertoo Janne, jolle päätös kotitilan jatkamisesta alkoi kirkastua armeija-aikana. Ennen sukupolvenvaihdosta hän ehti kouluttautua agrologiksi ja tehdä töitä metsäalalla.
Vanhemmat olivat luopuneet maidontuotannosta ja lypsykarjatilalla oli alettu kasvattaa lihahiehoja. Siitä Jannen oli hyvä jatkaa. Hän onkin kehittänyt tilaa monella tavalla. Vuonna 2018 tilalle rakennettiin uusi, 256-paikkainen loppukasvattamo. Nurmirehun varastointiin on tehty lisää laakasiiloja, ja peltopinta-alakin on kasvanut. Vaikka monenlaiset sää- ja maailmantilanteet ovat työntäneet kapuloita rattaisiin, Sarkalan tilan isäntä on aina jaksanut uskoa kotimaiseen ruuantuotantoon.
”Se usko on luja. Haluan tuottaa suomalaista ruokaa myös jatkossa”, hän sanoo ja kuvailee työtään monipuoliseksi ja innostavaksi.
YHDEN MIEHEN ORKESTERI
Tila on Jannen mukaan pääasiassa ”yhden miehen orkesteri”, mutta vanhaisäntä Risto on apuna aina kun tarvitaan. Apuvoimille on kysyntää varsinkin kesällä rehunteossa. Sesonkiaikana ratkaisevan avun tarjoaa muiden tilojen kanssa tehtävä koneyhteistyö.
”Sitä tehdään aika paljon naapuritilan kanssa. Meillä on myös rehuporukka, johon kuuluu neljä tilaa. Sillä tavalla saadaan joustoa isojen määrien korjaamiseen.”
Yhteistyö ei tunne kuntarajoja, ja sitä tehdäänkin naapurikunnissa Sonkajärvellä ja Lapinlahdella sijaitsevien tilojen kanssa. Kun omat ja vuokratut maat lasketaan, Jannella on peltopinta-alaa viljelyksessä noin 150 hehtaaria. Alavilla mailla Nerohvirran ympärillä kasvaa pääasiassa nurmea ja rehuohraa, jotka menevät ruuaksi omille eläimille.
Janne käyttää nurmiviljelyssä useita eri syväjuurisia lajikkeita, jotka sitovat hyvin hiiltä. Viljanviljelyssä hän käyttää kerääjäkasveja, kuten apilaa, jotka sitovat hiiltä maahan.
”Tällaiset syväjuuriset kasvit ovat hyviä siksi, että ne kestävät paremmin kuivuutta ja auttavat parantamaan pellon kasvukuntoa.”