- Moksin tila sijaitsee Moksin kylässä Jyväskylän Korpilahdella.
- Isäntäpari: Henri Könkkölä (1986) ja Suvi-Maaria Moisio (1985), lapset Henrinpoika Pekka (2006), Sohvi (2016) ja Valtti (2020)
- Tilan historia alkaa vuodesta 1582, Henri on 18. isäntä.
- Tila on erikoistunut maitorotuisten sonnien ja hiehojen sekä ternivasikoiden kasvatukseen. Loppukasvatuksessa on 250 eläintä sekä 70 ternivasikkaa, 15 hereford-emolehmää ja yksi angus-sonni.
- Viljelyksessä on noin 100 hehtaaria peltoa sekä 10 hehtaaria perinnebiotooppeja.
EMOLEHMÄT SEURAAVAT AITIOPAIKALTA MM-RALLIA
Moksin tila sijaitsee Moksissa, joka on yksi Korpilahden pohjoisista kylistä Jyväskylässä. Ralliväki tuntee paikan hyvin, sillä MM-ralliin on jo vuodesta 2006 kuulunut Moksin erikoiskoe. Reitti kulkee aivan Henri Könkkölän isännöimän nautatilan vierestä ja paikka on yksi MM-rallin suurimmista katselupaikoista. Moksin tilan hereford-emot ovat isännän mukaan tottuneet sekä rallikansaan että ralliautoihin ja jopa helikoptereihin.
”Samat emot ovat meillä niin pitkään, että ehtivät nähdä useammat rallit. Eivät ne tule levottomiksi eivätkä välitä, vaikka helikopteri laskeutuisi viereen”, kertoo Henri, joka on erikoistunut maitorotuisten sonnien ja hiehojen kasvatukseen. Vuonna 2023 aloitettiin uudelleen myös ternivasikoiden kasvatus lähistöllä sijaitsevassa vuokranavetassa.
Loppukasvatuksessa on 250 nautaa. Lisäksi porukkaan kuuluu 15 hereford-emoa ja angus-sonni.
”Tämä on oikein hyvä yhdistelmä: eläimet ovat todella helppoja ja poikimiset sujuvat hyvin”, kuvailee isäntä, joka ajan hengen mukaan pyrkii mahdollisimman pitkälle vietyyn omavaraisuuteen.
Moksin tila on saanut nautojen kasvatuksesta monia palkintoja, mikä kertoo huolellisesta tekemisestä ja siitä, että eläimistä pidetään hyvää huolta. Henrin mukaan ruokinnalla ja olosuhteilla on iso merkitys eläinten hyvinvoinnissa.
”Rakennuksen ilmanvaihdon pitää olla kunnossa ja ruokinnan kunnollista. Eläimet syövät simppelisti oman tilan säilörehua ja murskeviljaa, kivennäistä ja joskus kokoviljaa. Hernettä ja tuoreleikettä niille annetaan myös.”
YMPÄRISTÖSTÄ PIDETÄÄN HUOLTA
Kauniissa keskisuomalaisessa järvimaisemassa sijaitsevasta tilasta, sen rakennuksista ja ympäristöstä pidetään hyvää huolta.
”Ympäristö muuttuu ja se on muuttunut myös meidän aikana, kun navettaa on laajennettu, taloa remontoitu ja peltoa raivattu lisää. Haluan, että tila olisi paremmalla tolalla seuraavalle sukupolvelle”, sanoo Henri. Hän hoitaa tilaa yhdessä vaimonsa Suvi-Maaria Moision kanssa.
Tilalla on myös oma aurinkovoimala palvelemassa automaattista ruokintajärjestelmää. Nurmi kylvetään hiilensidontaan sopivista siemenistä. Osansa ympäristötyöstä tekevät emolehmät, jotka hoitavat yhteensä noin 10 hehtaarin laajuisia perinnebiotooppialuetta. Hoidettavia maisemia on sekä omilla mailla että Muuramessa. Perhe, johon kuuluvat Henrin poika Pekka sekä yhteiset lapset Sohvi ja Valtti, asuu sata vuotta vanhassa talossa. Historiasta muistuttaa Sukupolvien ketju -tauluun kirjoitettu vuosiluku 1582, eli historia tiedetään satojen vuosien päähän. Henri edustaa jo 18. viljelijäsukupolvea.
Ennen kuin tarttui sukutilan viestikapulaan vuonna 2014, hän kävi metsäkonekoulun, opiskeli agrologiksi ja hankki maatalousyrittäjän työhön näkemystä myös EU-tukitarkastajan saappaissa.
Henri on miettinyt esi-isiensä työtä ja tehnyt lohdullisen päätelmän:
”Kun nyt on riittänyt koronaa ja muuta vaikeutta, kyllä sitä on ollut ennenkin. Menneet sukupolvet ovat eläneet sellaisenkin ajan, kun eläimiä on ollut hankalaa ruokkia.