- Kavanderin tila sijaitsee Salossa Raatalan kylässä.
- 1950-luvulla perustettua tilaa isännöivät veljekset Marko (1969) ja Tero (1971) Kavander. Sukupolvenvaihdos tehtiin 2005.
- Tilalla kasvatetaan maitorotuisia sonneja ternistä teuraaksi. Eläinpaikkoja on 320.
- Tilan peltopinta-ala on vuokramaineen 180 hehtaaria.
"TÄMÄ ON MAAILMAN PARASTA TYÖTÄ"
Maitorotuisten sonnien kasvatukseen erikoistunut Kavanderin tila on kehittänyt toimintaansa vuosi vuodelta. Salossa sijaitsevalla tilalla kasvatetaan vasikoita sekä maitorotuisia sonneja. Eläimistä pidetään erityisen hyvää huolta, mistä kertoo muun muassa se, että niitä kutsutaan joko ”pojiksi” tai ihan vaan työkavereiksi.
”Siinä äänensävykin muuttuu, kun puhun näille kavereille. Sellaista lepertelyä se on. Eläin on aina niin aito”, kuvailee tilan isäntä Marko Kavander, joka otti isännyydestä kopin yhdessä veljensä Teron kanssa vuonna 2005.
Tilan historia alkaa 1950-luvulta, jolloin Markon ja Teron isoisä Into hankki oman tilan sen jälkeen kun oli kokeillut siipiään ensin vuokraviljelijänä Varsinais-Suomen alueella.
”Hän etsi tilaa, muttei meinannut löytää sopivaa. Kunnes sai vinkin tästä paikasta. Isoisälle oli sanottu, että tila on sellaisessa korvessa, ettei sinne kukaan mene.”
20 kilometrin päässä Salon keskustasta sijaitseva tila siirtyi veljesten vanhemmille 1970-luvulla.
”Tämä on sellainen paikka, jossa minä viihdyn ja jossa on oma rauha touhuta.”
KELLOA EI KYTÄTÄ
Marko on tilan päätoiminen isäntä ja Tero käy töissä muualla.
Markon intohimo eläinten ja maatilan hoitoon on niin kova, ettei hän voisi kuvitella mitään muuta työtä itselleen.
”Tämä on maailman parasta työtä, parasta mitä ihmisellä voi olla. Ei tämä edes tunnu työltä, vaan on ennemminkin elämäntapa. Välillä tulee vastoinkäymisiä, mutta ne kuuluvat tällaiseen hommaan. Yrittäjähenkeä ja venymistä tarvitaan, eikä kelloa saa kytätä.”
Sonnien kanssa otellessaan isäntä jää välillä toiseksi. Vaarallisista tilanteista on selvitty suhteellisen ehjin nahoin.
”Nämä ovat lempeitä tyyppejä, mutta joskus pitää kokeilla, miten äijä lähtee lentoon. Muutaman kerran olen löytänyt itseni pahnakasasta. Sonni on iso ja tekee nopeita liikkeitä, eikä niihin osaa varautua. Kieltämättä joskus olen miettinyt, että miksen ottanut kanoja”, nauraa isäntä, mutta vakavoituu ja jatkaa:”Joskus on sellaista, että kun oikein ahdistaa ja vastustaa ja tulee paljon uusia määräyksiä, mietin, että helpommallakin voisi päästä. Mutta kun nukkuu yön yli, seuraavana päivänä paistaa taas aurinko. Tässä on oma vapaus ja se merkitsee todella paljon.”
Häneen sattuu puheet, joissa parjataan ja syytetään karjatilallisia maapallon tuhoamisesta.
”Kun itse tietää, millaista työtä tämä on ja miten hyvin eläimiä kohdellaan, sellaiset puheet ovat kuin isku vyön alle.”
Marko kertoo tuntevansa surua, kun tutuksi tulleet eläimet kävelevät kiltisti ja kuuliaisesti teurasautoon. Hän myöntää silloin tällöin jättävänsä joitakin kavereita jatkoajalle. Kasvattamoissa on 200-260 eläintä kerrallaan, vaikka maksimipaikkamäärä olisi 320. Marko on huomannut lauman pysyvän terveempänä ja onnellisempana, kun on enemmän tilaa mennä ja touhuta. Vuonna 1946 syntynyt vanhaisäntä Seppo auttaa tilan töissä edelleen. Myös Markon poika Peter on tarvittaessa apuna.