KIVISILLAN TILA

Kivisillan perhetilalla Kauhavan Ylihärmässä aloitettiin broilerinkasvatus vuonna 1990. Sitä ennen tilalla toimi munituskanala, joten kanatalous on tullut isäntä Harri Luomalle hyvinkin tutuksi.

”Nuoruusvuosina 1970-80-luvullakun olin kesätöissä, ostimme isän kanssa yhdessä kanoja. Siitä tämä lähti, eli kanoja on katseltu aika kauan”, toteaa isäntä, joka hoitaa tilaa pääasiassa yksin. Emäntä Tarja on töissä Seinäjoen keskussairaalassa, mutta on apuna sen minkä ehtii.  Myös muualla asuvat lapset tulevat hätiin tarvittaessa. Kun oma isännyys 1980-luvulla alkoi, myös Harri kävi tilanpidon ohessa palkkatöissä. Hän oli Hankkijalla myyntimiehenä, mutta keskittyi lopulta kanoihin sekä perunanviljelyyn. Nykyään Kivisillan perhetilan pelloilla kasvaa vehnää omien kanojen ruuaksi sekä ohraa ja nurmea viljelykierron vuoksi. Lannoitteita ja torjunta-aineita käytetään peltoviljelyssä vain kasvin tarpeen mukaan. Työt eivät maatilalla koskaan lopu, eli isännän ei tarvitse miettiä aamuisin, mitä tekisi. ”Vaikka työ on sitovaa, en minä ole tätä koskaan moittinut. Onhan tässä oma vapautensa. Se kyllä vähän harmittaa, etteivät omat ja emännän vapaapäivät oikein kohtaa.” Parhaita hetkiä Harrin mukaan ovat ne, kun halli on pesty, kuivikkeet levitetty lämpimän kasvatushallin lattialle, ja uudet untuvikot saapuvat. ”Silloin tuntuu kuin alkaisi loma”, hän kuvailee ja kertoo hässäkän olevan välillä melkoista, jotta kaikki paikat saadaan ajoissa kuntoon ennen seuraavan lintuparven tuloa. 

Kanojensa hyvinvointia Harri seuraa herkeämättä. ”Tarkalla seurannalla luodaan optimaalinen kasvuympäristö. Koko ajan pitää pyrkiä siihen, että kaikki osa-alueet ovat kunnossa.” Kivisillan perhetilan isäntä kertoo tuntevansa suurta ylpeyttä, kun näkee kaupassa omalla tilalla tuotettua kanaa. ”Kuvia on tullut joka puolelta Suomea Hangosta Tornioon, kun ihmiset ovat nähneet tilan nimen ja paikkakunnan pakkauksessa. Kyllä se on kuluttajalle tärkeää, että tietää missä liha on tuotettu. Atria on lippulaiva, ja on hienoa olla mukana tässä porukassa.” Harria eivät erilaiset ruokatrendit mietitytä, sillä hän tietää, että ruokaa tarvitaan aina. ”Tottumuksia tulee ja menee. Täällä Härmässä sanotaan, että ei niin isua näläkää, joka ei syämällä lähäre.”