Miten kertoa vaimolle, että jälleen kaksi sukkapariamme oli joutunut pyykinpesukoneemme uhriksi? Kaksi meni sisään ja vain puolikkaat tulivat ulos. Hävikki pahalainen.

Näillä mietteillä tuijotin jääkaappimme kolmea keitettyä perunaa, paria makkaraa, yhtä sipulia ja kahta kananmunaa. Sanomistahan niistä sukista tuli, mutta ainakin pyttipannu oli hyvää.

Hiilidioksidipäästöt ja niiden mittauslukemat ovat tänä päivänä journalistinen märkä uni, jolla lukutaajuus on taattu. Harva tulee kuitenkin ajatelleeksi, että hiilidioksidipäästöjen lisäksi isossa kuvassa on ratkaistavana pari nyrkillistä muitakin muuttujia. Näiden taklaaminen alkaakin elintarviketeollisuudessa jo tiloilta, kulkee mukana koko tuotannon ajan laskeutuen kuluttajien käteen kaupan hyllyltä tai ravintoloiden keittiöihin erilaisten pakkaus- ja tuoteratkaisujen muodossa.

Monelle yritykselle hiilineutraaliuden saavuttaminen onkin yksi tärkeimmistä tahto- ja tavoitetiloista tänä päivänä. Atria on kertonut omasta tavastaan tämän saavuttamiseen yritysvastuuraportissaan.  

Viime aikoina on käyty raakaa debattia muun muassa pakkausmuovista ja ilmastoa kuormittavista päästöistä. Tokihan nämä ovat meitä kaikkia koskettavia aiheita, jotka vaikuttavat tästä päivästä vielä pitkään, mutta yksi (median kannalta epäseksikäs mutta) kuluttajan tämän päivän elämään vaikuttava aihe on kotitalouksien ruokahävikki.

Julma tosiasia on, että suomalaisten kotitalouksen vuosittainen ruokahävikki on 120–160 miljoonaa kiloa, eli keskimääräisesti noin 23 kiloa / henkilö (lähde: Luonnonvarakeskus LUKE). Ruokahävikki jos mikä on, turhaa jätettä, jonka syntysyyt voivat olla mitä moninaisimpia. Ohi menneet päiväykset, kaapissa liian vähän raaka-ainetta jo suunnitellun aterian valmistamiseksi, turhaa leipää homehtumassa tai mitä vaan. Aina kun ruokaa heittää roskiin, tulisi siitä tuntea samanlainen vihlaisu kuin häviäjä peripohjalaisessa puukkohipassa, eikä kenelläkään meistä ole varaa rakentaa päänsä päälle sädekehää tämän aiheen tiimoilta.

Suomalaisten kotitalouksen vuosittainen ruokahävikki on 120–160 miljoonaa kiloa, eli keskimääräisesti noin 23 kiloa / henkilö.

Kodin ruokahävikin minimoimiseen auttaa hyvä suunnittelu, tarkat kauppalistat ja ruoat, jotka parantuvat vanhetessaan. Entisajan resepteistä, jolloin ruoka ei ollut itsestäänselvyys, kannattaa ottaa mallia: muusista rieskoja, pullasta ritareita ja leivästä vanukasta. Lihat kannattaa pakastaa kypsinä, jolloin todennäköisyys niiden käyttämiseen nousee huomattavasti. Kalasta voi esimerkiksi pyöräyttää levitteen tuorejuuston kanssa ja vanhat banaanit käyttää smoothieen tai pakastaa, jolloin ne tuovat pirtelön sekaan jauhettuna herkullista jäätelönkaltaista kermaisuutta. 

Onneksi myös ravintola-ala on alkanut isosti heräämään hävikkiongelmaan. Pitkän aikaa aallon harjalla ovat olleet norsunluiset high-end -ravintolat, mutta nyt myös oman rahan paikat ovat tarttuneet haasteeseen. Yksi loistava esimerkki on HOK-Elanto, jonka viimeisin avaus ravintolaperhe Happy Farmer perustuu kestävälle kehitykselle ja zero waste -ajattelulle. Ravintolat muun muassa hyödyntävät samassa kiinteistössä olevan S-Marketin syystä tai toisesta hävikkiin joutuvia tuotteita, mutta jotka ovat vielä täysin mintissä.

Opitaan kaikki pienin askelin, siitä se iso harppaus syntyy ja kenties joku päivä sinne kuuhun päästään. 

PS: Musiikillista kiertotaloutta on jo vuosia erinomaisesti hyödyntänyt rytmi- ja soitinyhtye AC/DC, jonka kaikki biisit kuulostavat samanlaisilta kuitenkaan sitä olematta. Ugh!