Oispa joulu ainainen
Miten minusta tuntuu, että loppuvuodesta ruoan hiili- ja vesijalanjälkikeskustelut rauhoittuivat merkittävästi. Voihan toki olla, että tänne maalle on vasta ne lehdet matkalla, joissa keskustelu kuumana käy, mutta kuitenkin pisti miettimään. Vai olisiko syvällä kuplan sisällä taiteilevilla toimittajilla ollut vähän ehkä huono omatunto. No tuskin sentään.
Sitä tässä vaan siis pohdiskelin, että voisiko tähän hiljaisuuteen olla syynä se, että se kaikkein äänekkäin sakki pureskeli joulun seutuvilla kamemperttiä (Ranskasta), toustskaakenia (Koillis-Atlantilta), kuakamoolea (Chilestä), sushia (Japanista) ja muita mukavia moderniin joulupöytään istuvia ruokalajeja kurlaten ne alas mehevällä ja hilloisella Kupatke Nekrellä. Minä luulen, että siellä kuplassa huudettiin juuri BINGO, kaikki viisi oikein.
Kun samaan aikaan toisaalla ne, jotka syyllisyyden tuskissaan (maailman tuhoamisesta johtuvissa) juuri ja juuri mitään enää saivat nieltyä, nauttivat perinteisiä suomalaisia jouluruokia pirtissään. Heidän menuhan sisälsi siis rosollia (Suomesta), lanttu-, porkkana-, maksa- ja perunalaatikkoa (Suomesta), joulukinkkua (Suomesta), suutarinlohta (Suomesta), sienisalaattia (Suomesta), livekalaa (Pohjois-Atlantilta), riisipuuroa (Japanista) ja kotikaljaa (Suomesta). Pelkästään lehtiä lukemalla mielipiteensä rakentavien mielestä siis kaikkia niitä ruokia, joiden takia meidänkään Eemeli ei pulkkamäkeen tänään pääse. Toimituspäällikkö Kupla miettii muuten juuri tällä hetkellä, miten hän ei ole koskaan kuullutkaan noin trendikkäästä ruoasta kun "live fish".
Maailma muuttuu, se on varma. Hyväksyttävä ja myös hyvä asia, mutta miten voi olla mahdollista, että mediassa esillä olevat asiat (negatiivisessa kontekstissa) liittyvät aina niihin ruokalajeihin, joita täällä pohjolassa on syöty iät ja ajat ja ne ruoat, jotka ovat kaikkein trendikkäimpiä, saavat olla aivan rauhassa koko hysterialta. Olisiko sillä kuplakaverilla sittenkin osuutta asiaan?
Hyväksyttävä ja myös hyvä asia, mutta miten voi olla mahdollista, että mediassa esillä olevat asiat (negatiivisessa kontekstissa) liittyvät aina niihin ruokalajeihin, joita täällä pohjolassa on syöty iät ja ajat ja ne ruoat, jotka ovat kaikkein trendikkäimpiä, saavat olla aivan rauhassa koko hysterialta.
Voiko todella olla niin, että jos oikein jumalattoman isosta kuvasta katsellaan, niin meidän suomalaisten olisi tämän asuttamamme pallon turvaamiseksi parempi syödä sushia, kuin suomalaisesta naudanlihasta kotona tehtyjä lihapullia? Tai ennemmin uusiseelantilaista karitsan karetta, kuin Ilkan tilan Herefordista tehtyä tartarpihviä tai avokadolla höystettyä pastaa, kuin suomalaisesta naudan jauhelihasta tehtyä lihamakaronilaatikkoa. Minä en sitä usko, vaikka siellä kuplassa ei lyijy kynästä loppuisi koskaan.
Siihen aikaan kun isä lampun osti, äiti oli tulitikkuja lainaamassa ja tädin miehellä oli vispilänkauppaa sentraalisantran kanssa Hilmanpäivillä, ei ole paluuta. Mutta josko meillä Suomessa asiat olisikin juuri nyt aika hyvin? Eikös vaan olisi lystikäs juttu, että Mairen ja Viljon, jotka ovat syöneet läskisoosia, perunasoppaa, kaurapuuroa, hernevelliä ja ruisleipää koko ikänsä, ei tarvitsisi pohtia, että olisikohan se sittenkin parempi tehdä kauppareissu tykkikylään, kun Kallen Valinnasta ei kimtsiä löydy. Siellä kuplassa siitä on muuten kuulemma erikoistarjous.
On niitä muuten sitten päinvastaisiakin artikkeleita osunut silmiini. Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK nostaa vastuullisen suomalaisen naudanlihantuotannon esille Helsinki-Vantaan lentoasemalla puoli vuotta kestävällä mainonnalla. Englanninkielinen kampanja tuo esille suomalaisen tuotannon edut kestävän kehityksen ja erityisesti vesistressin näkökulmasta. MTK uskoo, että Suomella on hyvät edellytykset viedä ja brändätä suomalaista kestävää naudanlihaa maailmalle tulevaisuudessa.
Olisiko se sitten kuitenkin niin, että me parhaiten huolehtisimme tästä pallostamme, suosimalla Suomessa tuotettuja elintarvikkeita ja tuottamalla naudanlihaa enenevissä määrin myös vientiin? Huhuu, kuuleko Kupla?