Viime aikoina erilaisten elintarvikkeiden takaisinvetojen määrä on lisääntynyt. Salmonella on yksi hyvin keskeinen syy. Mutta oikeastaan aina, tai ainakin usein takaisinvedon yhteinen nimittäjä on ulkomaalainen raaka-aine.

Omassa työssäni sianlihantuotannon kehityspäällikkönä vierailen säännöllisesti ulkomailla sikatiloilla ja siihen liittyen myös kabineteissa. Minulle on muodostunut aika selkeä kuva, miten missäkin sianlihaa tuotetaan.

Suomalainen lainsäädäntö on maailman tiukinta ja hyvä niin. Yhteiskunta huolehtii ja varmistaa että täällä on hyvä ja turvallinen olla. Puhtaus, turvallisuus ja laatu ovat suomalaisille kuluttajille itsestäänselvyyksiä ja niin sen kuuluukin olla. Ei meidän tarvitse kauppaan mennessä miettiä, mitä uskaltaa ostaa tai syödä. Toisaalta kun suomalainen turisti lähtee ulkomaille ja luottaa edelleen yhteiskunnan huolehtivan ruokaturvallisuudesta, saattaa löytää itsensä aika pian paikallisesta sairaalasta. Mikä siis erottaa suomalaisen ulkomaisesta?

Puhtaus, turvallisuus ja laatu ovat suomalaisille kuluttajille itsestäänselvyyksiä ja niin sen kuuluukin olla. Ei meidän tarvitse kauppaan mennessä miettiä, mitä uskaltaa ostaa tai syödä.

Salmonellavapaus

Suomessa lihantuotanto on sitoutunut salmonellan nollatoleranssiin, eli se tarkoittaa salmonellavapautta jokaisen salmonellan muodon eli serotyypin osalta. Salmonellan serotyyppejä tunnetaan noin 2 500 ja näistä sata aiheuttaa ihmiselle sairauden. Euroopassa pyritään vastustamaan ainoastaan viittä vaarallisinta tyyppiä. Meillä ihan jokaista.

Jyrsijät ja linnut ovat hyvin tyypillisiä salmonellan levittäjä, mistä syystä salmonellavapaus ei ole todellakaan itsestäänselvyys.  Jos salmonellaa löytyy, aiheuttaa se tilalle massiiviset saneeraustoimenpiteet, jotka on tehtävä yhdessä viranomaisen kanssa. Operaatio on valtava ja tilalliselle raskas myös henkisesti. Ala maksaa siitä kovan hinnan. Puhutaan hyvinkin miljoonista euroista vuositasolla. Toisaalla Euroopassa salmonella pyritään pitämään hallinnassa ja sen kanssa on opeteltu elämään. Koska siellä ei ole nollatoleranssia, ei tiloja saneerata. Jos siis lihantuotannossa sallitaan salmonellaa, voiko se olla kovin suuri yllätys, että sitä löytyy myös elintarvikkeista? Ei ainakaan minulle.

Antibiootin käyttö

Antibioottien käyttö on myös mielenkiintoinen asia. Siinä missä meillä sairaat eläimet lääkitään yksilöllisesti eläinlääkärin diagnoosin perusteella, se ei ole todellakaan itsestäänselvyys kaikkialla. Tilavierailuilla toisaalla on hyvinkin tyypillinen näky, että possut saavat elämän ensimetreillä antibioottia ennaltaehkäisynä rehun mukana. Usein asian huomaa ohuena vesipatsaana rehun päällä.

Saparo

Saparo kertoo siasta paljon. Kippurassa selänpäällä olevalla saparolla sika kertoo asioiden olevan hyvin. Sian elämän perustarpeisiin kuuluu hyvälaatuinen hengitysilma, puhdas juomavesi, riittävästi laadukasta rehua ja mieluusti sen syöminen yhdessä muiden kavereiden kanssa. Lisäksi siat tarvitsevat kuivan ja kiinteän makuualueen ja materiaalia, jolla leikkiä. Jos näistä perusasioista joudutaan tinkimään, se vaikuttaa suoraan sian hyvinvointiin. Ensimmäinen asia miten sika reagoi purkamalla ahdistusta, se alkaa puremaan lajitoveria hännästä. Tällöin vaihtoehtoja on kaksi. Perusasioiden kuntoon laittaminen tai häntien typistäminen. Vaikka häntien typistäminen on Euroopassa kiellettyä, vain Suomi ja Ruotsi noudattavat tätä lainsäädäntöä.

Suomalainen tuotantotapa maksaa enemmän, mutta olen valmis maksamaan Suomessa ja suomalaisella lainsäädännöllä tuotetusta lihasta enemmän, koska se on sen arvoista.