Somesta päivää!
Tuntuu hassulta. En ole kovin nuori. En ole koskaan ollut Facebookissa – lähdin Twitteriin ja Linkediniinkin hiukan ammatillisesti pakotettuna noin neljä vuotta sitten. Instagram-tilin loin, koska tahdoin kertoa lähipiirilleni kuulumisia kuvin reissuiltani.
Ja mitä minulle tapahtuukaan! Vuoden päätteeksi Atria palkitsee minut ”Vuoden 2018 somettaja” -tittelillä. Olen #SomeKaija. Whhaaat! Mielenkiintoisinta on, että yhdessä yössä minusta tuli kaikkien somessaoloperustelujen äiti. Ja se jos jokin velvoittaa, joten tartuin kynään.
Mielenkiintoisinta on, että yhdessä yössä minusta tuli kaikkien somessaoloperustelujen äiti.
Tässä TOP 6 -kysymystä ja vastausta siitä, miten ja miksi minusta kuoriutui #SomeKaija
- Sosiaalinen mediahan on vain yksi viestinnän kanava muiden, isompien rinnalla. Olen aivan samaa mieltä – yksi kanava muiden rinnalla. Ja siihen pätee samat lainalaisuudet kuin muussakin viestinnässä: sitä pitää suunnitella, miettiä kohderyhmiä, kiinnostavuutta. Kuivat kirjoitukset ovat somessakin kuivia kirjoituksia – edes kissavideot eivät niitä tee kiinnostavammaksi.
- Kuinka uskallat Atrian asioista kirjoitella? Pörssiyhtiössä on määritelty hyvin selkeästi ne henkilöt, jotka kommentoivat liiketoimintaa. Mutta kun on niin paljon muuta kivaa kerrottavaa: mm. kaikki se, mitä kerrotaan osavuosikatsauksissa, vuosikertomuksissa, vastuullisuusraporteissa, henkilöstölehdessä, Atrian verkkosivuilla ja Atrian Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa ja Linkedinissä. Meillä on paljon viestittävää, ja somen avulla pystymme vinkkaamaan kiinnostuneille: hei nyt on taas mielenkiintoista juttua. On sellaisia viikkoja töissä, että on runsaudenpulaa postattavista aiheista: mitä, miten ja missä kanavassa.
- Miten henkilöstön kehittämispäällikkö tuli lähteneeksi someen? Täytyy myöntää, että en olisi missään some-kanavassa, ellen näkisi siitä hyötyä. Alun perin lähdin ainoastaan ja vain siksi, että koin sen kuuluvan HR-ammattilaisen tehtävänkuvaan: Atrian työnantajaviestin ja ”behind-the-scenes” kertomiseksi. Vasta 2–3 vuotta sitten löysin tuon itseäni ja ammatillista kehittymistä hyödyttävän näkökulman. Mielestäni se on kivaa puuhaa, josta hyödyn niin ammatillisesti kuin verkostojen näkökulmasta.
- Miksi käyttää aikaansa vieraiden ihmisten kanssa pinnalliseen keskusteluun? Voin väittää, että en olisi tutustunut näin moneen mielenkiintoiseen ihmiseen sekä ajatuksiinsa ilman some-kanavia. Oma päätös on myös se, kuinka paljon omasta (työ)elämästä kertoo. Itse tykkään lukea positiivisia, tulevaisuuteen suuntaavia, aitoja juttuja. Sellaisia pyrin itsekin postaamaan.
- Eikös se ole kovasti aikaa vievää puuhaa tuo sosiaaliseen mediaan kirjoittaminen? Mitä hyötyä? Luen päivän lehdet sekä HR-alan viimeisimmät uutiset Twitteristä ja LinkedInistä. Olen koko ajan selvillä esim. mikä puhututtaa ruoka-alalla, viestinnässä, johtamisessa tai esimerkiksi Seinäjoen kaupungissa. Paperisia sanomalehtiä, aikakauslehtiä en käytännössä lue enää ollenkaan. Kirjatkin lähinnä kuuntelen. Eli käytetty aika on sama, mutta välineet eri.
- Eikö oo vaikeaa? Miten sinne keksii kirjoittamista? Kun ala-asteella opeteltiin kirjoittamaan aineita, niin ensi tehtiin lyhyitä yhden sivun aineita ja sitten laajennettiin sana- ja sivumäärää. Somessa on aivan sama juttu: siellä oleminen, tekeminen ja oma tyyli täytyy opetella. Opettelen sitä edelleen – joka päivä.
Somessa on aivan sama juttu: siellä oleminen, tekeminen ja oma tyyli täytyy opetella. Opettelen sitä edelleen – joka päivä.