Iltasatu:

Olipa kerran keittiömestari, joka luovi ainaisen kustannuspaineen alla johtajan huohottaessa niskaan. Keittiömestarin keittiöön virtasi trendin mukaisesti lähiviljelijöiden juureksia keväästä syksyyn. Lottovoiton osuessa kohdalle myös paikallista Highlander-karjaa kielestä fileeseen saatiin pakastimeen erikoistilaisuuksia varten.

Tukkuauto parkkeerasi ovelle pari kertaa viikossa, josta ”normaalin arjen” pyörittämiseen työnnettiin sisään jos jonkinlaista. Lihakaapin alahyllylle rivitettiin muun maan paistit ja fileet, pakastimeen jostain kaukaa merten takaa saapuneen kypsät grillatut kanan sisäfileet. 

Keittiömestari mietti yhtälön järjenvastaisuutta ja kipuili asian kanssa. Miksi ei vallan käyttäisi suomalaista lihaa, joka on käytännössä lähiruokaa? Tästä valaistuneena harmaa terhen katosi, ja keittiömestari eli hyvän ja yltäkylläisen elämän vaihtamalla kotimaiseen lihaan.

Loppu.  

Ammattikeittiöt ovat yksi niistä julkisen tiedon rajamailla olevista paikoista, jossa lihan laatu todellakin merkitsee avainsanoinaan antibiootittomuus, turvallinen mureutus, käyttölaatu ja lihan aromi.

Jos pitää valita rapsuttaako tartaria kotimaisesta vai ulkomaisesta, on ehdoton valinta suomalainen, takuumureutettu sisäfilee. Kotimaisen kanan sisäfileet eivät kooltaan muistuta kalkkunan rintaa, mutta tiedän niiden olevan kasvatettu ilman lääkitystä. En silti kotimaisillakaan fileillä lähtisi seuraamaan maailmalla levinnyttä kanasushivillitystä.

Ja vielä se, että Suomessa kasvaneen porsaan sisäfileen uskaltaa olla paistamatta sitkeäksi kuin Nokian rengas. Ja jos lihassa jotain stiblua sattuu olemaan, on ratkaisu usein puhelinsoiton päässä. Reklamoinnin tekeminen on helppoa ja asia tutkitaan linjalle asti, siinä missä rajojen ulkopuolelta tulleen lihan osalta voidaan vain levitellä käsiä ja tarjota hyvitykseksi viiden euron lahjakorttia. 

Jos pitää valita rapsuttaako tartaria kotimaisesta vai ulkomaisesta, on ehdoton valinta suomalainen, takuumureutettu sisäfilee.

Eikä se suomalaisen lihan käyttö per annos niin paljoa maksa ulkomaiseen verrattuna etteikö sitä kehtaisi tarjota. Itse asiassa tutkimusten mukaan asiakkaat ovat jopa vaatimaan lautaselleen suomalaista proteiinia.

Valveutuneitakin maahantuojia toki löytyy ja kylmä fakta on, että mureudeltaan ulkomaiset ruhonosat saattavat olla jopa tasavertaisia suomalaisen raaka-aineen kanssa. Lihaa tuodaan myös maista, joissa kasvatuksellinen toiminta tai veden riittävyys ei ole niin kohdallaan kuin Suomessa. 

Tämä on verrattavissa siihen, että kävisi täysistunnolla housut jalassa.