Me kaikki haluamme maistuvaa ruokaa ja monet meistä myös haluavat onnistua ruoanlaitossa. Maistuvaa ruokaa saa myös muualta kuin kotikeittiöstä, mutta ainakin toistaiseksi suurin määrä ruoasta tehdään kotioloissa. Atrian ja meidän atrialaisten pitää saada kotiruoanlaittajat ja kotikokit onnistumaan sekä tekemään ruoanlaitosta hauskaa ja ainakin sujuvaa.

Atrian ja meidän atrialaisten pitää saada kotiruoanlaittajat ja kotikokit onnistumaan sekä tekemään ruoanlaitosta hauskaa ja ainakin sujuvaa.

Ruoan laittamisen iloon liittyy hyvin usein yhdessä oleminen ja yhdessä ruokailu. Yksin itselle kokkaillessa tahtoo riemu olla tiukassa ”kokkailun” painottuessa standardien valmistamiseen: voileipää päällysteillä ja mustaa kahvia juomana. Erinomaista ruokaa, mutta tunnetasolla ei eriytyisen inspiroivaa. Toki näissäkin ruokahetkissä Atrian on oltava mukana – voileivän voi päällystää laadukkaasti ja hyvin.

Grillaamisen eräs hienouksista on yhdessä tekeminen. Siinä isompikin joukko pääsee suorittamaan ruoanlaittoa omien taipumustensa ja kykyjensä mukaan. Olisi sosiologisen tutkimuksen paikka selvittää grillaamisen merkitys suomalaisten yhteisöllisyyteen. Jos vielä muutama vuosikymmen sitten kokoonnuttiin syömään rantakalaa (kalakeitto) kesäisin tai sikasoppaa syksyisin kotiteurastustoimien jälkeen, niin nyt grillaaminen on tullut näiden tilalle.

Olisi sosiologisen tutkimuksen paikka selvittää grillaamisen merkitys suomalaisten yhteisöllisyyteen.

Omaan ruoanlaittooni iloa tuo tutustuminen erilaisiin ruoanvalmistamisen menetelmiin. Ainoa alue, josta vetäydyn jyrkästi sivuun, on jälkiruokapuoli. Perheessämme on erittäin innokas ja myös tämän aiheen taitava henkilö, joka ratkoo nämä asiat. Keskityn itse liha- ja kalaruokiin.

Tämän kesän harjoituskenttänäni on suorasavustus. Hommasimme uuden savustuspöntön mökille – oli pakko, koska entinen ruostui puhki. Uusi pömpeli on sellainen, jossa poltettavien leppäklapien savu virtaa lyhentämättömänä läpi kaapin, jossa savustettavat tuotteet ovat. Menetelmä on siis sama kuin saunapalvaamisessa.

Tämän kesän harjoituskenttänäni on suorasavustus.

Tein ensimmäiset koeajot juhannuksena kirjolohifileellä. Savustusaika oli hieman   pidempi,   eli noin tunti, kuin vanhalla epäsuoran savun pöntöllä, mutta lopputulos oli hyvä. Ei kitkeryyttä, eikä kala kuivunut tai mustunut. Väri kalafileissä oli tasaisen kaunis. Toisella koeajolla tein possun kylkeä, hirven sisäpaistia ja peuran ulkopaistia. Lopputuloksena paistit olivat sellaisia niin kuin niiden pitikin olla. Suolaa ei saa olla yhtään liikaa ja possun kylki kannattaa tehdä aidosti ylikypsäksi.

Harjoitukset jatkuvat grillaamisen lomassa ja rantakalakin pitäisi keittää.

Hyvää kesää!