Ensi vuonna suomalainen kouluruoka täyttää 70 vuotta! Se on kiitettävä ikä ja myös kiitettävä asia, vaikka moni on saattanut olla eri mieltä omana kouluaikanaan.

Suomi on ollut edistyksellinen, sillä vuonna 1943 Suomessa säädettiin lailla kaikille oppivelvollisille ilmainen ateria koulussa, ensimmäisenä maana maailmassa. Aikaa tämän lain toteutumiselle annettiin viisi vuotta ja vuodesta 1948 tuo ilmainen ateria on ollut tarjolla kaikille koululaisille.  Alkuun oppilailla oli myös velvollisuus osallistua ruoka-aineiden kasvatukseen ja keräykseen.

Oma koulutaipaleeni alkoi 1980-luvun puolivälissä ja minä lähtökohtaisesti tykkäsin kouluruoasta kovasti. Totta kai minäkin osallistuin vitsailuun kumiperunoista, jota ne todella välillä olivat.

Oma koulutaipaleeni alkoi 1980-luvun puolivälissä ja minä lähtökohtaisesti tykkäsin kouluruoasta kovasti. 

Suurelta osin olin kuitenkin todella tyytyväinen koulun tarjoamaan ateriaan. Kestosuosikkeja minun aikoinani olivat pinaattiletut, kalapuikot ja tietenkin jauhelihakastike spagetin kera, vaikka spagetti ei ihan oikeaoppisen al denteksi ollutkaan keitetty.

Omia inhokkejani olivat borschkeitto, pinaattikeitto sekä kalalaatikot. Noiden aikojen jälkeen olen oppinut tykkäämään molemmista sopista, mutta kalalaatikot eivät edelleenkään sovi suuhuni, yrityksistä huolimatta.  

Kanaviillokki, tuo yksi kouluruoan klassikoista, oli mielestäni myös oikein oivaa ruokaa kouluaikana, mutta en ole sen koommin sitä juurikaan syönyt. Pari vuotta sitten mieheni alkoi hekumoida kouluaikojen viilokilla. Sain siitä kimmokkeen kokeilla tuota herkkua omassa keittiössäni.

Sain kimmokkeen kokeilla kanaviillokkia omassa keittiössäni. Täydellisen nostalginen nautinto!

Keitin kanan, perkasin, tein kastikkeen ja haudutin. Kylkeen vielä oikeaoppisesti keitetty riisi sekä mustaherukkahillo ja avot, täydellisen nostalginen nautinto oli valmis!

Itse tehty kanaviilokki oli kaiken vaivan väärti, vielä parempaa kuin koulussa. Mutta nyt ymmärsin sen työmäärän, joka viillokin takia oli nähty, vaikkakin jossain isommassa keskuskeittiössä. Harmi, kun en ymmärtänyt arvostaa sitä kouluaikana.

Niin pitkälle en kuitenkaan vielä ole muisteloissani mennyt, että tillilihaa olisin ruvennut keittelemään, mutta ehkä nekin ajat ovat vielä edessä…

Koululaisten tavallaan kuuluukin mollata kouluruokaa, vaikka se sitten jälkikäteen tuntuu ehkä vähän hölmöltä. Mutta luulenpa, että jos suomalaiset oppilaat vietäisiin vaikka amerikkalaiseen kouluun, iskisi ikävä kotimaan kouluruokaa!

Koululaisten tavallaan kuuluukin mollata kouluruokaa, vaikka se sitten jälkikäteen tuntuu ehkä vähän hölmöltä.

Vietimme juuri perheeni kanssa reilun kuukauden Los Angelesissa, jossa meillä on paljon ystäviä. Losissa vanhemmat tekevät joka päivä eväät lapsilleen koulun alkutaipaleella, jonka jälkeen lounas ruvetaan ostamaan koulun kahviosta.

Kun kuulin mitä tarjolla on, en ihmettele, että ylipaino on Yhdysvalloissa vakava ongelma. Siinä missä meillä juodaan maitoa tai vettä, vedetään ison meren takana limua. Sokerin määrä kaikessa ruoassa on valtaisa ja transrasvoista tai prosessoidusta ruoasta en viitsi edes aloittaa. Jos sitä ruokaa pitäisi tunkea kiduksiin päivästä toiseen, uskon ettei kovin moni siitä tulisi hullua hurskaammaksi.

Kun kuulin, mitä Losin kouluissa on tarjolla, en ihmettele, että ylipaino on Yhdysvalloissa vakava ongelma. 

Tärkeimpänä, vaikkakin surullisena faktana on syytä muistaa myös se, että Suomessa tarjottu ilmainen kouluateria on edelleen monelle lapselle se päivän ainoa ateria.