Vuosia on kulunut kohta kymmenen siitä, kun aikanaan tulin Atrialle Trainee-ohjelmaan. Olin silloin aavistuksen nuorempi. Tulin takki auki hulmuten, valmiina ottamaan vastaan uutta, oppimaan ja ennen muuta tekemään työtä, jolla on tarkoitus.

Viimeisen vuoden aikana olen kartuttanut elämänkokemusten pankkia opintovapaalla. Tähtäimessäni on KTM-tutkinto Vaasan yliopistossa. Opintoni ovat nyt gradua vaille valmiina. 

Minulta on kysytty, miltä opiskelu tuntuu, mitä odotan ja mikä minusta tulee isona.

Opiskelutuntemuksista: Suhtaudun oppimiseen siten, ettei ihminen koskaan ole valmis. Jokainen uusi oivallus ja opittu juttu on lahja. Monesti uutta opetellessa saattaa tuntua turhauttavalta tankata asiaa, jonka käyttötarvetta ei välttämättä ensivaiheessa tunnista. Ajan kanssa asiat tuppaavat kuitenkin loksahtelemaan paikoilleen ja ymmärrys kokonaisuudesta värittyy.

Joskus uusi asia voi myös tuntua kovin vaikealta. Silloin pitää olla malttia ja antaa itselleen aikaa – luottaa siihen, että pystyy. Hiljattain opettelin yksipyöräisellä ajoa yhdessä poikieni kanssa. Jos en tietäisi, että sen taidon oppiminen vaatii yrittämistä ja kaatumista yhä uudelleen, olisivat harjoitukset todennäköiseksi loppuneet melko nopeasti. Jokaisen harjoituskerran jälkeen huomasin kuitenkin pienen pientä kehitystä. Miten suuri oli se lapsekas riemun tunne, kun vihdoin pyörä totteli ja tasapaino piti, vaikkakin vain 20 metrin matkan.

Odotuksista ja siitä, mikä ihmisestä pitäisi tulla isona: myös työssä olisi tarpeen joskus tuntea lapsekasta riemua onnistumisista. Jokaisessa työssä olisi hyvä olla sellaiset tavoitteet, että niihin pääseminen vaatii sopivasti ponnistelua – ja että tekijä tietää, milloin on onnistunut. Ihmisestä tulee isona sellaisen matkan tulos, millaisia ovia sattuu elämässä aukeamaan ja mistä ovista päättää matkansa kulkea. Olemalla avoin uusille asioille ja valmis oppimaan, matkasta voi tulla hyvinkin polveileva ja värikäs. Kysyjille siis vastattakoon, että minusta taitaa tulla isona värikäs tyyppi.

Välitilinpäätöksenä työstäni Atrialla todettakoon, että  työvuosien varrelle on  mahtunut paljon niin onnistumisen riemua kuin epätoivon hetkiä ja pettymyksiä. Olen saanut sitä, mitä olen tilannut. Oppinut uutta – myös sellaista, mitä mikään kurssi, oppiarvo tai tutkinto ei olisi pystynyt minulle antamaan. 

Erästä atrialaista kollegaa lainaten: minua on kohdannut satumainen onni, kun olen päässyt Atrialle töihin ja osaksi juuri tätä työyhteisöä.