Vuosi oli 2005 ja minua odotti kynnysmatolla laiha Atria-logolla varustettu kirjekuori. Hylkäyskirje, ajattelin. Niin ohut tuo kuori oli, että muuta se ei mielestäni voinut olla.

Tuolloin olin ensimmäisen vuoden ruoka- ja ravintolapalveluiden restonomiopiskeija. Superinnokas sellainen. Sydämessä palava rakkaus ruokaa ja ruoka-alaa kohtaan, ja vielä rypyttömän naaman takana unelma omasta ravintolasta monen opiskelijakollegan tavoin. Voi sitä iloa, kun kirje osoittautui ennakkoluuloistani poiketen hyväksymiskirjeeksi. Minä, ruoka-alan keltanokka pääsin mukaan Atria 100 Nuorta Kokkia -koulutusohjelmaan muiden intohimoisten nuorten ammattilaisten kanssa.

Atria 100 Nuorta Kokkia on nykyisen Atria-konsernin markkinoinnista ja markkinatiedosta vastaavan johtajan Pasi Luostarisen tekosia. Atria täytti 100 vuotta vuonna 2003. Tuolloin Pasi tiimeineen pohti, että isojen bileiden sijaan olisi hienoa tehdä 100-vuotissynttäreiden kunniaksi jotain oikeasti suurta ja merkittävää. Jotain, mistä olisi hyötyä koko alalle ja mikä turvaisi suomalaisen ruoan tulevaisuutta pidemmälläkin tähtäimellä. Näin syntyi Atria 100 Nuorta Kokkia -koulutusohjelma. Koulutusohjelma, joka piti alun perin järjestää vain yhden kerran, mutta joka olikin jo syntyessään niin great success, että sitä on järjestetty siitä lähtien.

Nyt käynnissä on 14. vuosikurssi ja koulutusohjelman on suorittanut jo yli 1000 ruoka-alan lupausta. Yksi koulutusohjelman jujuista on siinä, että jokaiseen vuosikurssiin valitaan erilaisia ruoka-alan ammattilaisia. Mukana on niin fine dining -kokkeja ja ravitsemuspalvelutyöntekijöitä kuin lihatiskien ammattilaisia.

Koulutusohjelman anti on sellaista, mitä kokkikoulut eivät tarjoa. Yhteensä kuuden koulutuspäivän aikana otetaan syväluotaava katsaus niin liikeideaan ja tuotekehitykseen kuin oman itsensä kehittämiseenkin. Luennoimassa on joka kerta ammattilaisia myös ruoka-alan ulkopuolelta. Mukana on muun muassa sisustussuunnittelijoita sekä musiikin ja designin ammattilaisia. Näyttelijöitäkin on lavalla nähty lähes jokaisella toteutuksella.

Koulutusohjelman anti on sellaista, mitä kokkikoulut eivät tarjoa.

Minulle Atria 100 Nuorta Kokkia oli odotusteni mukaisesti mahtava kokemus. Se vahvisti entisestään sitä tunnetta, että juuri ruoka-ala on se, missä haluan eläkeikää edeltävät päiväni kuluttaa.

Kirsikkana herkullisen kakun päällä sain kurssilta mukaani stipendin. Ensimmäisellä toteutuksella mukana ollut, silloin vielä kansalle tuntematon Henri Alén oli aikoinaan lähtenyt kurssilta muhkea stipendi taskussaan. Ihana kun on, Henkka päätti laittaa ilon kiertämään ja luovutti minulle osan stipendistään. Tuon stipendin varoin reissasin Etelä-Amerikkaan, missä tepastelin pampalla jättimäisten nautojen seassa ja vietin asadoa paikallisten kanssa grillaillen ruhonosia, jotka eivät suomalaisgrilleissä juurikaan tirise.

Yksi ympyrä sulkeutui, kun nyt vuonna 2017 koulutusohjelman rehtorina tapasin luennoimaan tulleen Henri Alénin. Kun Alénille selvisi minun olevan se, kenen käteen hän aikoinaan stipendin lykkäsi ja kenen poskelle yleisön painostamana pusun muiskautti, oli hän silminnähden vaikuttunut. ”Näin ne asiat joskus menevät”, hän totesi. Ja niinhän ne menevät.