Atrian höyryävän kuuma menestyskeitos

26.4.2017
Henkilöstö

Näin muutamia hyvin antoisia Trainee-kuukausia monin verroin kokeneempana voin vain todeta, että toistaiseksi on ollut ainutlaatuisen hienoa päästä seuraamaan lähietäisyydeltä Suomen elintarvikeyritysmaailman toimintaa, keskelle sen eturivin joukkoja.

Osittain olen tähän mennessä jo itsekin saanut ottaa kultalusikan kauniiseen käteen, ja ruveta hämmentämään Atrian höyryävän kuumaa menestyskeitosta kohti uusia, uutuudennälkäisiä suita. Jo aikana, jolloin en vielä ollut edes kuullut koko Atria Trainee -ohjelmasta, eräs kaukainen haaveeni oli joskus jossain kaukana tulevaisuudessa päästä työskentelemään keskiössä yhdessä Suomen johtavista elintarvikealan yrityksistä, jolta löytyisi keinot ja tahto, millä tehdä.

Aikana, jolloin en vielä ollut edes kuullut koko Atria Trainee -ohjelmasta, eräs kaukainen haaveeni oli joskus jossain kaukana tulevaisuudessa päästä työskentelemään keskiössä yhdessä Suomen johtavista elintarvikealan yrityksistä.

Sitten, eräänä varhaisen lämpimänä kesäpäivänä, huomasin, että Atria Trainee -ohjelman haku oli alkanut.

Hakuajan alusta lähtien minulle oli kristallinkirkasta, että tulisin Trainee-ohjelmassa suuntautumaan nimenomaan tuoteryhmäjohtamisen puolelle. Ja jo alusta pitäen koin hyvin vahvasti, että juuri tuoteryhmäjohtamisen puolella voisin jonakin päivänä päästä asian ytimeen ja puhaltamaan uutta henkäystä Atrian kuumaan menestyskeitokseen.

Tätä näkemystä minä parhaani mukaan sitten yritin Trainee-hakuprosessista vastaaville tahoille vuoron perään vakuuttaa – muun muassa haastattelutilanteeseen tuomieni täytettyjen lihapullien avulla, jotka olin itse kokannut.

Lopulta minut sitten valittiin, ja fiilis oli aivan totaalisen megalomaaninen. Sen tietyn puhelinsoiton jälkeen, suhteellisen nopealla aikataululla, oli edessä sitten muutto ja muutenkin vahva kytkimen nosto Helsingistä Etelä-Pohjanmaalle. Näin Lapin mailta alkujaan kotoisin olevalta, pieni maisemanvaihdos pohjoisemmaksi oikeastaan siis vain toi minut hieman lähemmäksi kotia.

Sen tietyn puhelinsoiton jälkeen, suhteellisen nopealla aikataululla, oli edessä sitten muutto ja muutenkin vahva kytkimen nosto Helsingistä Etelä-Pohjanmaalle.

Nyt kun sitten olen jo päässyt kastamaan lusikkani Atrian höyryävän kuumaan menestyskeitokseen, voin vain todeta, että todellisuus on kaukaista haavetta äärettömän paljon herkullisempaa.

Jaa