Suomen tarkimmin varjeltu gastronominen salaisuus?

19.10.2016
Ruoka & tuotteet

Ruoka on erittäin hankala ja tulenarka aihe, sillä jokaisella meistä on siitä omat mielipiteemme ja käsityksemme – hyvinä esimerkkeinä joulukinkun kuorrutus (tai ylipäätään kypsennys, viipalepaksuus ja, huokaus, niin edelleen) tai täydellisen karjalanpiirakan salaisuus. Keskustellaan tai kiistellään, joskus ruoasta ei puhuta tarpeeksi, ainakaan kansallisella tasolla.

Männä päivänä olin ns. ”perusduunissani” Karjaan K-Supermarketissa ja sattumalta kohtasin Tapio Laineen. Kuulenko kohahduksen yleisössä: ”Kuka on Tapio Laine?” Laineen Tapsa on Suomen kokkimaajoukkueen joukkueenjohtaja 1.1.2017 saakka, jonka jälkeen hän siirtyy joukkueen toiminnanjohtajaksi. Tiimi oli kovalla tohinalla valmistautumassa ensi viikonloppuna Saksan Erfurtissa järjestettäviin kokkiolympialaisiin. Itselläni on kunnia tuntea entisiä ja jopa yksi nykyinenkin joukkueen jäsen, joten tiedän, ettei tämä porukka päästä itseään helpolla. Eikä toki pidäkään päästää, onhan kyseessä kisa johon moni maa satsaa vain parastaan.

Harva meistä tietää, että kokkimaajoukkue perustettiin niinkin aikaisin kuin vuonna 1952, tai että kunnon kisamenestys antoi odottaa itseään aina vuoden 2012 olympialaisiin saakka, jolloin tuliaisina oli seitsemäs sija. Suomi on Pohjoismaista ainoa, jossa ei kokkimaajoukkueelle heru valtion tukea, vaan tiimi tekee yhteistyötä yritysten kanssa. Esimerkiksi Ruotsissa kokkimaajoukkue on osa kansallista ylpeyttä, mutta missä meidän valokeila? 

Suomi on Pohjoismaista ainoa, jossa ei kokkimaajoukkueelle heru valtion tukea, vaan tiimi tekee yhteistyötä yritysten kanssa.

Onhan maajoukkueella toki suojelija, itse Martti Ahtisaari, mutta kuinka moni tietää tätäkään? Tiimin missio puolestaan kuuluu seuraavasti: ”Suomen kokkimaajoukkue on suomalaisia raaka-aineita, luovuutta ja innovatiivisuutta hyödyntäen esikuva gastronomian alalla Suomessa ja ulkomailla.” Miten tämä näkyy mediassa? Vastaan itse: Ei juuri mitenkään.

Nopealla nettihaulla etsintäkenttään kokkimaajoukkue 2016, ja vastaan tulee yhteistyökumppanien uutisten jälkeen artikkelit Turkulaisesta ja Iltalehdessä – päivättyinä vuodelle 2014! Jälkimmäisessä toki ylistetään sitä, että joukkueemme ylsi kahden mitalin saavutukseen Luxemburgin Culinary World Cupissa, mutta siinä se. Loviisan Sanomat ovat sentään hiukan enemmän kiinni ajassa, sillä haulla kokkiolympialaiset 2016 tuo eteen artikkelin jossa kerrotaan, kuinka joukkue valmistautuu juuri tämän vuoden kokkiolympialaisiin.

Suomi on urheilukansaa, mutta myös ruoka-alan harrastajia ja osaavia kotikokkeja löytyy nykyään vaikka millä mitalla. Lehdet paukuttavat uutisia Riosta ja jääkiekon World Cupista, mutta missä huomioidaan miestemme ja naistemme hiki ja veri, jota vuodatetaan maailmalla gastronomian saralla? Pitäisikö kokkimaajoukkue muodostaa vain julkkiskokeista: heittää soppaan Björk tai pari, muutama Välimäki tai Sukula? Saataisiinko tällä tavoin Culinary Team of Finlandin ympärille sen ansaitsemaa pöhinää ja meitä kiinnostavaa draamaa? Vai onko asia vain niin, ettemme välitä? Tulos tai ulos, median silmin katsottuna.

Lehdet paukuttavat uutisia Riosta ja jääkiekon World Cupista, mutta missä huomioidaan miestemme ja naistemme hiki ja veri, jota vuodatetaan maailmalla gastronomian saralla?

Tänä päivänä avainsanoja ovat suomalaisuus, kotimainen työ ja -ruoka. Olisiko näitä arvoja tarkastellen aika nostaa jalustalle myös maamme kokkimaajoukkue, paikalle jonka se ansaitsee?

Jaa

Kirjoittajan kuva
Kirjoittanut

Tomi Nevala

Tomi Nevala on Atria Suomen Foodservice -organisaation kehityspäällikkö. Hänestä on hienoa olla mukana Suomen johtavan ruokatalon kehityksessä ja eteenpäin viemisessä. Monipuolinen työnkuva niin asiakkuuksissa, teollisuudessa kuin keittiössä pitää mielenkiinnon virkeänä ja uuden oppiminen viehättää aina. Tomi nauttii monipuolisesta lukemista, etenkin Don Rosan Aku Ankka -tarinat ovat tehneet häneen lähtemättömän vaikutuksen niin kieleltään kuin visuaalisuudeltaan. Ruoka-ala on avoin hiekkalaatikko, jonka joka kulmasta löytyy kaiken aikaa uutta opittavaa ja mielenkiintoisia haasteita. Tomi pyrkii hyödyntämään työssään ajattelua boksin ulkopuolelta, toki järjen rajoissa.

Lue kirjoittajan muita blogeja