Kuinka tuttu onkaan tämä keskustelu, in English, kun joku niistä kymmenistä keskieurooppalaisista broilerirehujen lisäainekauppiasta tulee käymään:

­­”Tämä tuote vähentää salmonellaa.”
”Ei meillä ole salmonellaa.”
”?... Tämän tuotteen avulla voi vähentää kuitenkin antibioottien käyttöä broilereille.”
”Ei me käytetä antibiootteja.”
”??... Mutta tämä lisäksi vähentää broilerien rokotuksista aiheutuvaa stressiä.”
”Ei me rokoteta.”
”??? Siis ette rokota, ette käytä antibiootteja eikä ole salmonellaa? En tiennyt, että sellaista broilerituotantoa on olemassakaan.”
”Meillä Suomessa on, on aina ollut.”

Tätä niin kummallista tuotantoa on käynyt nyt oikein paikan päällä katsomassa kaksikin eri keskieurooppalaista seuruetta. Alkuasetelma on molemmilla kerroilla ollut sama: menen hakemaan heitä aamulla seinäjokisen hotellin aulasta ja talsimme lumiselle parkkipaikalle. Porukan vetäjä, jolla on joku käsitys mitä tuleman pitää, on innoissaan. Muut sen sijaan haukottelevat ja ovat tosi kyllästyneen näköisiä. Tänne siis tultiin, middle of the nowhere, nappikauppaan.

Vieraat haukottelevat ja ovat kyllästyneen näköisiä.

Ajellaan parikymmentä kilometriä vartissa, ilman ruuhkia, ja tullaan ensimmäiselle tilalle. Broileriemotila. ”Onpa hyvät tuotantotulokset!” ”Vapaa vedensaanti! Miten pehku on noin kuiva?” ”Eikö näiden emokanojen nokkia ole typistetty?”

Käydään syömässä Ilmajoen keskustassa, suomalaista possunleikettä.

Lumi ei enää niin haittaa. Saavutaan nuorikkotilalle. ”Eikö kukkojenkaan nokkia ole typistetty?” ”Miten tämä parvi on niin tasainen?” ”Ettekö te ole edes lajitelleet näitä: pienet ja suuret erikseen?” Yksi ottaa muutaman irtohöyhenen linnusta ja yrittää syöttää niitä toiselle linnulle: ”Eikö nämä syö höyheniä?” Pehkun päälläkin on runsaasti höyheniä – linnut vaihtavat niitä ihan kuin koira karvojaan – mutta ne ovat syömättä.

Yksi ottaa muutaman irtohöyhenen linnusta ja yrittää syöttää niitä toiselle linnulle: ”Eikö nämä syö höyheniä?”

Mennään kasvatustilalle. Haukottelu on loppunut. ”Ei antibiootteja ollenkaan? Ei edes aluksi?” ”Onpa kuiva pehku, jalkapohjat ovat niin puhtaat.” ”Turvettako tämä pehku on, onko täällä lattialämmitys?” ”Onpa hyvät kasvatustulokset!” ”Oikeinko pidätte kunnon yön linnuilla – ei me voida, nehän sairastuvat, jos ne makaavat märällä pehkulla liian pitkään.”

Käydään Prismassa katsomassa broilerituotteita. Perhetilan tuotteita. Ihmettelevät tilojen nimiä paketeissa (varmaan nimet kuulostavat hassuilta tai sitten se, että nimet yleensä ovat paketissa). Kummastelevat erilaisten tuotteiden määrää. Keski-Euroopassa broileri on broileri – joko kokonaisena, koipena tai fileenä, pakastettuna tai tuoreena. Täällä on kokonainen filee, ohutleike, suikaloitu, hornet, hunaja-marinoitu, pehmeä pippuri, guajillo-chili, tomaatti-basilika, curry, BBQ, pintamaustettu, merisuola, naturelli…

Me emme tee eroa vaarallisen ja ei-vaarallisen tyypin välillä. Toleranssi on nolla.

Illallisella seinäjokisessa ravintolassa keskustelemme salmonellasta. Kerron, että meillä on nollatoleranssi. ”Tarkoitat siis vaarallisia salmonella-tyyppejä?”. Sanon, että salmonella kuin salmonella. Me emme tee eroa vaarallisen ja ei-vaarallisen tyypin välillä. Toleranssi on nolla. ”Siinä tapauksessa meillä ei varmaan riittäisi lihaa kulutukseen.” “Te teette normituotantona sitä, mihin me yritämme päästä hikihatussa ja mistä me yritämme saada Kip van Morgen -tuotantoa – huomisen kanaa - salmonellatonta ja antibiootitonta.”

Niinpä, meillä Suomessa kaikki on tämän päivän kanaa – on aina ollut.

Tutustu Atrian Broileritilojen toimintaan sekä tilallisiin tästä linkistä.