Luovasti omasta maasta

20.9.2016
Alkutuotanto Kotimaisuus & alkuperä

Hiki ei valu turhaan, kun joka lenkiltä voi palata kassit täynnä sieniä. Niiden keräilyssä pysyy myös mieli virkeänä. Eri lajeja riittää haettavaksi ja kokeiltavaksi. Tarkkanakin pitää muistaa olla, ettei tule kohtalokkaita vahinkoja.

Keräilijän kesä on ollut kohdallaan. Vettä ja lämpöä on riittänyt. Puskat notkuvat marjoja ja sieniä nousee. Maastopyörällä pääsee, vaikka traktorit uppoavat peltoon. Luovuus on keräilijälle ilo ja harrastus, mutta naapurin isännälle enemmänkin elinehto. Paikoin runsas sato pitäisi saada myös talteen. Viljelijöiden luovuutta tarvitaan myös tulevina vuosina, jos lämpötila ja sademäärä nousevat ennustettuun malliin. Mahdollisesti paranevat kasvatusolosuhteemme pitäisi pystyä myös hyödyntämään. Lämpimät, satoisat kesät eivät paljon lohduta, jos pellot hukkuvat ja sato mätänee peltoon.

Luovuus on keräilijälle ilo ja harrastus, mutta naapurin isännälle enemmänkin elinehto.

Keräilijän riemu ei jää metsään. Joka sienellä on omat vahvuutensa. Kantarellikastike on tuttu ja turvallinen herkku vauvasta vaariin. Herkkutattikeiton mieto aromia on vailla vertaansa. juustovoileipä paistetun sipulin ja kuusilahokan kera yllättää raikkaudellaan kenet vain.

Ruuasta voi ottaa koko ilon irti, kun kuitenkin on syötävä. Jokainen ateria voi olla myös oma taideteoksensa, pieni luova ja rentouttava hetki päivän askareiden lomassa. Ei tarvitse lukkiutua vanhoihin ohjeisiin. Muutaman periaatteen noudattaminen riittää herkullisen ja terveellisen aterian loihtimiseen.

Ruuasta voi ottaa koko ilon irti, kun kuitenkin on syötävä.

Paistetut kuusilahokan lakit tarvitsevat tuekseen kuitua ja valkuaista. Ryöpätyt oman puutarhan vahapavut sopivat tähän mainiosti. Muutama lusikallinen tuoretta ja sokeroimatonta punaherukkasosetta ja loraus öljyä tuo aromit esille. Pari valkosipulin kyntä ja ripaus pippuria antaa sopivasti väkevyyttä.

Herkulliset vihannekset eivät vie metsässä hankittua kunnon nälkää. Siihen tarvitaan uusia pottuja ja lihaa. Siitä saa lisäksi sopivasti valkuaista ja rautaa. Uunissa lenkin ajan luineen päivineen muhinut mullikan lapa hellii lihansyöjän sielua, sillä se ei ole vain ruokaa, vaan täynnä erilaisia tarinoita, makuja, ja elämyksiä:

Tuttavan ”Minecraft 2”-sonni ei elänyt turhaan, vaikka se jouduttiinkin teurastamaan lonkkavian takia ennen aikojaan. Siitä saatiin tolkusti lihaa. Kokonaista lapaa sai tovin sahailla.  Herkullisista luista kun ei pidä luopua eikä kunnon tarinaa sovi keittiössä pilata. Lihojen pintaan sivelty karviaismarjasose sekä päälle ripoteltu rosmariini, suola ja omat silputut chilit korostavat sopivasti ”Minecraft 2” -kertomusta.

Tuttavan ”Minecraft 2”-sonni ei elänyt turhaan, vaikka se jouduttiinkin teurastamaan lonkkavian takia ennen aikojaan.

Palan painikkeeksi tuoreita mustikoita jälkiruokaan sopivaa makeutta tuovan hunajan ja paahdettujen kauraleseiden kera. Nuolen huuliani. Siunattu kesä tarjoaa mitä moninaisempia raaka-aineita omasta maasta. Se on täynnä vaihtoehtoja ja lisäarvoja. Teen sydämestäni töitä, ettei niiden koko kirjo jäisi vain meidän etuoikeutettujen iloksi, vaan se löytäisi tiensä tuottajien kätköistä kuluttajien pöytiin.

Jaa

Kirjoittajan kuva
Kirjoittanut

Tuomas Herva

Tuomas Herva on Atria Nauta -ketjun eläinlääkäri. Luonteeltaan pohdiskelevan Tuomaksen suupielet kääntyvät hymyyn elämästä itsessään. Hän rentoutuu missä tahansa muutaman syvän hengityksen tahtiin, mutta mieluiten tekee sen maastossa hiessä päin. Tuomaksen ruokabravuuri on "suomalaiskansainvälinen hyvinvointiateria", jonka alkupalana nautitaan ruisleipää avokadolla, raejuustolla ja mustikoilla, pääruokana oman puutarhan yrteillä maustettua paahtopaistia ja lisukkeena maustettuja mungopapuja sekä puikulaperunoita. Aterian jälkiruoaksi Tuomas tarjoaa survottuja oman puutarhan omenia raejuustolla ja paahdetuilla auringonkukan siemenillä, lorauksella tyrnimehua ja lusikallisella juoksevaa hunajaa.

Lue kirjoittajan muita blogeja