LATVALAN TILA

Kurikkalaiset Kai ja Mari Latvala aloittivat broilereiden kasvatuksen keväällä 2020. Kanat olivat heille entuudestaan tuttuja, sillä tilalla toimi aiemmin broilerimunittamo. Myös kalkkunoista on kertynyt kokemusta.

”Tämä halli rakennettiin alun perin kalkkunoiden kasvatukseen, joten nyt se pääsee lähemmäs alkuperäistä käyttötarkoitusta. On mukavaa opetella uutta”, toteaa Kai, joka ehti pyörittää Marin kanssa broilerimunittamoa 14 vuoden ajan.

Uuden opettelu on tarkoittanut sitä, että isäntäpari tutustui muutamiin kanatiloihin sekä kasvattamoiden työvaiheisiin ja tekniikkaan ennen kuin ensimmäiset untuvikot tuotiin omaan halliin. He päätyivät vaihtamaan tuotantosuuntaa, sillä Mari halusi kouluttautua ja panostaa enemmän vapaaehtoistyöhön, jota hän tekee Kurikan SPR:ssä. ”Emopuoli oli aika sitovaa, ja vaati meidän molempien läsnäoloa ja työpanosta. Sitä ei pystynyt hoitamaan yksin. Kasvatuspuolella taas pärjää yksinkin.” Kaista tuli Kurikassa Lohiluoman kylässä sijaitsevan sukutilan isäntä vuonna 1994, pian sen jälkeen kun hän oli kotiutunut armeijasta. Kotitilan jatkaminen oli hänelle itsestään selvä valinta. Tila on luomutila, jossa viljellään luomutuotteita, kuten perunaa, viljakasveja ja nurmea. Tuotteille on menekkiä muun muassa siksi, että tilan lähiympäristössä on luomumaitotiloja, joiden kanssa Latvalat tekevät yhteistyötä. Omia kanoja ruokitaan ostoruualla, sillä tilan kaikki pellot ovat luonnonmukaisessa viljelyssä, eikä niiden muuttaminen esimerkiksi rehuvehnän viljelyyn ole taloudellisesti kannattavaa.

Latvalan tila tekee lähialueen tilojen kanssa monenlaista muutakin yhteistyötä.

”Meillä on jonkin verran urakointia tässä, lähinnä kaivinkonehommaa ja esimerkiksi kivien keruuta tehdään sen verran mitä keritään.” Tila käyttää lämmityksessä kotimaista energiaa, ja aurinkopaneelitkin ovat isännän mukaan harkinnassa. Lämmityshake saadaan omasta metsästä ja peltojen reunoilta. Kananlanta käytetään omilla sekä yhteistyötiloilla. Hiilijalanjälki tilalla on pieni, sillä tilan pelloilla viljellään hiiltä sitovaa nurmea, joka menee lähialueelle, jolloin kuljetukset jäävät vähäisiksi. Marin ja Kain kaksi lasta osallistuvat tilan töihin tarpeen mukaan. Ulkopuolista työvoimaa ei ole. ”Ehkä saamme tilalle jatkajankin helpommin nyt kun siirryimme kasvattamaan kanoja. Munituspuoli oli vähän sellaista työtä, että lapset näkivät meidän olevan aina hallissa, eikä se välttämättä heitä innostanut. Atrian tuottajana toimimisella on Kaille ja Marille aivan erityinen merkitys, sillä molemmat ovat olleet nuorena töissä Atrian Nurmon tehtaalla. ”Menin Atrialle 16-vuotiaana ja olin siellä 14-15 vuotta, eli talo on tullut tutuksi. Siellä me tavattiin Marin kanssa vuonna 1997.”