HAAPOJAN TILA

PERHETILAN FAKTAT 

  • Isäntäpari: Jussi Haapoja ja Marja Hemminki-Haapoja.
  • Perheeseen kuuluu kolme lasta.
  • Tilan perustivat Sameli ja Lyydia Kiskola 1920-luvulla.
  • Broilereiden kasvatus alkoi 1991.

”Tuntuu hyvältä saada kuvaviestejä eri puolilta Suomea, kun sukulaiset ja ystävät ovat bonganneet kaupassa meidän tilan kanaa”, kertoo Jussi Haapoja, joka perheensä kanssa kasvattaa broilereita Kurikassa.

"Tässä oppii koko ajan uutta, valmiiksi ei voi tulla koskaan.”

 

KOKO PERHE OSALLISTUU ELÄINTEN HOITOON

 

”Tuntuu hyvältä saada kuvaviestejä eri puolilta Suomea, kun sukulaiset ja ystävät ovat bonganneet kaupassa meidän tilan kanaa”, kertoo Jussi Haapoja, joka perheensä kanssa kasvattaa broilereita Kurikassa. 1920 perustetulla Haapojan tilalla on läpi koko historian ollut eläimiä. Vuosikymmenten varrella tilalla on viljelty maata ja pidetty niin lypsy- kuin lihakarjaakin. Vuonna 1991 alkoi broilereiden kasvatus ja perhe keskittyi pelkästään siihen.

 

Emäntä Marja käy töissä tilan ulkopuolella, mutta auttaa isäntää iltaisin ja viikonloppuisin. Myös perheen kolme poikaa ovat mukana tilan askareissa, ja isäntäparin vanhemmatkin tulevat apuun tarpeen mukaan. Ulkopuolista työvoimaa käytetään kanojen lastauksessa ja kasvatushallien pesussa ennen uuden untuvikkoparven saapumista. Kanoista pidetään hyvää huolta. ”Hallit kierretään kaksi kertaa päivässä niin, että jokainen lintu nähdään ja voidaan todeta kaiken olevan kunnossa. Olosuhteet on pidettävä optimaalisina, jotta linnuilla olisi koko ajan hyvät oltavat.” Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että lintuparven kasvaessa juoma- ja ruokintalinjat ovat oikealla korkeudella ja ruokaa on riittävästi. Myös ilmanlaadun on pysyttävä hyvänä.

image

 

Haapojan perhetilan linnut saavat syödä vapaasti, eli ruokaa on koko ajan saatavilla. Ruoka on kotimaista rehua, johon sekoitetaan tilalla viljeltyä kokojyvävehnää. Rehu tulee Kurikkaan Koskenkorvalta A-Rehun tehtaalta, jonne on Haapojan tilalta matkaa vain 15 kilometriä. Jussin mukaan vehnää kuluu lintujen ruokintaan noin 500 tonnia vuodessa, mikä tarkoittaa, että peltoa pitää olla paljon ja ettei isännän tarvitse pyöritellä peukaloitaan juuri koskaan.

 

Kasvattamossa syntyvä lanta hyödynnetään omilla pelloilla, mutta sitä riittää myös naapuritiloille, joilla ei ole omaa karjaa. Tila pyrkii olemaan omavarainen mahdollisimman pitkälle. Hallit lämpiävät kotimaisella polttoaineella, ja osa tilan tarvitsemasta sähköstä tuotetaan omalla aurinkovoimalalla. Yhteistyötä tehdään lähistöllä sijaitsevan toisen broileritilan kanssa. ”Meillä on yhteisiä koneita, ja kun uusia untuvikkoja otetaan vastaan, työvoimaa vaihdetaan talosta toiseen.” Kuten arvata saattaa, Haapojan perheessä kokataan usein broileriruokia. ”Jos pitää mainita jokin lempiruoka, kyllä yksi on ylitse muiden: itsetehdyt, paneroidut pihvit broilerin paistileikkeestä ja reilusti bearnaise-kastiketta päälle.”

image