TIETOJA TILASTA
- Isäntäpari: Harri ja Ulla Haapamäki perheineen
- Tila on perustettu vuonna 1662
- Tila sijaitsee Seinäjoella Peräseinäjoen Kihniänkylässä
- Broilereiden kasvatus alkoi vuonna 2000
TILANPIDOSTA ON TULLUT ELÄMÄNTAPA
Ala-Kihniän perhetilalla Peräseinäjoen Kihniänkylässä on kasvatettu broilereita vuodesta 2000 lähtien. Sitä ennen tilalla oli lypsy- ja lihakarjaa. Tilan historiaa on onnistuttu selvittämään aina vuoteen 1662. Nykyinen isäntä Harri Haapamäki edustaa isäntänä jo 13. sukupolvea. Harri on omistanut tilan yhdessä veljensä Kari Haapamäen kanssa, mutta Kari on jäänyt eläkkeelle, ja tila on nyt kokonaan Harrin ja Ulla-vaimon vastuulla.
Broilereiden kasvatus oli alun alkaen Harrin idea. Hän innosti isäänsä uuteen tuotantosuuntaan ja sai lopulta kipinän syttymään. ”Lehmänavetta alkoi olla niin pieni, ettei meillä oikein ollut mahdollisuuksia enää jatkaa maitotilana. Vuonna 2000 saimme luvat broilerikasvattamoon, ja siitä tämä sitten lähti.” Harri hoitaa kanoja ja tilaa yhdessä Ullan kanssa. Työtä riittää ja tilanpidosta on tullut heille molemmille elämäntapa. Muualla työssä käyvä jälkikasvu osallistuu tilan ja kanojen hoitoon mahdollisuuksiensa mukaan. ”Laajensimme kasvattamoa vuonna 2008, minkä jälkeen on lomailu jäänyt vähiin”, kertoo isäntä Harri, joka saavuttaa kohta eläkeiän ja aikoo pitää kertyneet vapaat eläkeläisenä.
Ala-Kihniän perhetilalla broilerit syövät paitsi A-Rehun valmistamaa kotimaista rehua, myös omilla pelloilla kasvavaa ja muilta viljelijöiltä ostettavaa vehnää. Kasvatushallien lämmittämisessä on jo pitkään käytetty kotimaista energiaa.
Harri tuntee pientä ylpeyttä aina, kun kauppaan ilmestyy omalla tilalla ja omalla nimellä tuotettua kananlihaa. ”Kyllä sitä aina tulee kaupassa katsottua, että onko meidän omaa broileria sattunut kauppaan. Sukulaiset joskus laittavat viestiä, kun ostavat Ala-Kihniän perhetilan lihaa. Kerran sain terveiset Ala-Kihniä-nimiseltä pikkuserkulta, joka oli löytänyt pakkauksesta oman nimensä.”
Arkisen puurtamisen ohessa isäntä kertoo harrastavansa moottoripyöriä, vanhoja amerikkalaisia autoja ja musiikin kuuntelua. ”Mielimusiikkia ovat rock, progressiivinen rock ja blues. Soittamista ei ole tullut koskaan opeteltua”, hän harmittelee.