HAAPALAN TILA

PERHETILAN FAKTAT 

  • Tilalliset: Markku ja Antti Haapala, isä ja poika
  • Broilereiden kasvatus tilalla alkoi vuonna 1976.

Haapalan tilalla Seinäjoen Ylistarossa on kasvatettu broilereita jo vuodesta 1976 lähtien. Työn aloitti Markku Haapala, jonka jalanjäljissä myös seuraava sukupolvi innostui kasvattamaan broilereita. Haapalan perhetilaa isännöivät isä ja poika Markku ja Antti Haapala.

"Tässä oppii koko ajan uutta, valmiiksi ei voi tulla koskaan”

 

Siinä vaiheessa, kun ensimmäiset untuvikot saapuivat Haapalan tilalle, oli muutama tuottaja jo ehtinyt aloittaa broilereiden kasvatuksen Atrian alueella.

”Meni pitkän aikaa, että meitä oli vain kymmenkunta tuottajaa. Siihen aikaan kanat lastattiin pieniin laatikkoihin hallissa ja vietiin pihalle, josta ne lastattiin autoon ja kuljetettiin Seinäjoelle Itikanmäen kanateurastamoon. Niistä ajoista ovat työmenetelmät muuttuneet, varsinkin lastaus”, kertoo Markku.

”Muuten kyllä hallit tyhjättiin, pestiin ja desinfioitiin aivan samalla tavalla kuin nykyäänkin. Broilereiden kasvatus on ollut aina tarkkaa touhua ja kaikki on tehty viimeisen päälle. Se on kannattanut, sillä Atrian alueella on selvitty hyvin vähin vaurioin esimerkiksi salmonellariskistä. Antibiootteja ei ole käytetty ikinä.”

 

Haapalan perhetilan kaikilla peltohehtaareilla viljellään vehnää, joka menee omien kanojen ruoaksi. Kasvatushallit lämpiävät kotimaisella polttoaineella. 2019 tilalla rakennettiin kaksi uutta lämpökeskusta. ”Lämmitys on toiminut hyvin. Kanojen hoidossa lämpötila on se ykkösasia, sillä se vaikuttaa kasvuun: kun untuvikot tulevat, lämpötila on 33 tai 34, eikä siitä voi tinkiä yhtään. Untuvikothan tuodaan tiloille aina samana päivänä kun ne ovat kuoriutuneet, ja aivan  ensimmäisestä päivästä niiden on lähdettävä kasvuun.”

image

 

HAASTEELLISIN ON UNTUVIKKOVAIHE

Untuvikot opetetaan heti talon tavoille: ne aloittavat elämänsä vesilinjojen alle aseteltujen papereiden päällä. Rehu on ripoteltu paperille. ”Ne oppivat heti, että rehu on siinä ja huomaavat, että tässä saa juoda vettäkin.” Markun mukaan haasteellisin on juuri untuvikkovaihe. ”Kun ensimmäinen viikko on mennyt, kyllä se siitä sitten lähtee sujumaan. Mutta kaiken aikaa pitää olla hereillä ja päivystää. Tässä ollaan vähän kuin paloasemalla: aina on jonkun oltava vahtina ja päivystämässä.”

 

Vahtihommia hoidetaan yhteispelillä: Markku päivystää välillä myös tyttärensä Anniinan ja Vesa Rantalan kanoja. ”Ja kyllä me ollaan usein Sirkka-Liisa-mumman kanssa lapsenvahtinakin, kun tässä samassa pihapiirissä asutaan.”

Kanojenkasvatus on Markun mukaan mielenkiintoista työtä. ”Tuloksia tarkastellaan aina joka erän jälkeen ja mietitään, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Esimerkiksi rehunkulutus vaikuttaa tulokseen suoraan. Koko ajan tässä oppii uutta, eikä koskaan voi tulla valmiiksi. Sen takia tämä onkin niin kiinnostavaa.”

image