Westerbackan tila

Porsastilat

Westerbackan tila

Tietoa tilasta

  • Westerbackan tila sijaitsee Uudessakaarlepyyssä
  • Isäntäpari Henrik (s. 1967) ja Barbro Pott (s. 1967) sekä nuori-isäntä Sebastian Pott
  • 1300 lihasikapaikkaa
  • 50 hehtaaria peltoa
  • 135 hehtaaria metsää
  • Perheeseen kuuluu neljä aikuista poikaa

"Hienoa tehdä työtä yhdessä puolison ja perheen kanssa"

Westerbackan tilalla Uudessakaarlepyyssä kasvatetaan lihasikoja neljännessä ja kohta jo viidennessäkin polvessa. Nykyinen isäntä Henrik Pott otti vetovastuun tilasta vuonna 1992, ja nyt jo hänen poikansa Sebastiankin on ottamassa vastaan viestikapulaa.
Sebastianille aivan kuten hänen isälleenkin tuleva ammatti oli tiedossa jo varhaisessa vaiheessa. ”Kun aloitin, lihasikapaikkoja oli meillä 120, nyt niitä on 1300”, Henrik kertoo.

Sebastian on hakenut opintojen jälkeen työkokemusta Vöyrissä sijaitsevasta yhdistelmäsikalasta, jossa hän työskenteli kaksi vuotta. ”Minusta tuntuu, että hän on parempi sikojenhoitaja kuin itse olen. Nuoret oppivat ja osaavat vaikka mitä, kun ovat kiinnostuneita. Luulenpa, että minulla oli samanlainen tunne silloin 90-luvun alussa”, isäntä nauraa.

Tila työllistää omasta perheestä kolme henkilöä, sillä myös emäntä Barbro on mukana remmissä. Barbro on koulutukseltaan agrologi. He tapasivat Henrikin kanssa 17-vuotiaina.
Barbron mukaan maatalousyrittäjyydessä on parasta se, kun saa tehdä samaa työtä puolison kanssa yhdessä. ”Maatila on myös hyvä kasvuympäristö lapsille. Meidän kaikki neljä poikaamme oppivat jo pienenä tekemään töitä. Ja vaikka me vanhemmat ollaan oltu aina tässä kotona, lapset eivät ole nähneet meitä koko ajan. Se kasvatti heidät itsenäisiksi ja ottamaan vastuuta”, Barbro kertoo.

Pojat ovat valinneet itselleen käytännönläheiset ammatit: nuorimmainen on hitsaaja, toiseksi nuorin on töissä muovitehtaassa ja vanhin autokorjaamolla. ”He asuvat tässä lähellä ja tulevat tarvittaessa mielellään apuun.”

Työt tilalla on jaettu siten, että Barbro tekee erilaisia korjaus- ja remonttitöitä sekä perinteisiä naisten töitä, Henrik viihtyy traktoritöissä ja Sebastian sikalassa ja pelloilla. Tarvittaessa kaikki osaavat kaikkea. Henrik kertoo tuntevansa työn iloa, kun näkee eläinten kasvavan hyvin ja näyttävän hyvältä.  ”Vielä 1990-luvulla oli paljon häntien pureskelua, mutta nykyään sitä ei enää näe. Samalla kasvu on tuplaantunut. Varmasti jalostuksella on vaikutuksensa myös siihen, etteivät siat ole niin stressiherkkiä. Varmasti voi sanoa, että nämä ovat onnellisia sikoja.” Peltohehtaareja tilalla on viljelyksessä noin 50, ja eläimet syövät paljon ostoviljaa. ”Viljaa ostetaan naapureilta, ja muutenkin teemme paljon yhteistyötä naapureiden kanssa.”

Kotimaisuudella iso merkitys

Sikatilalliset toivovat, että kauppa ja kuluttajat ymmärtäisivät, miten tärkeää on tuottaa lihaa kotimaassa. ”Jos tavoitteena on vain halpa ruoka, siihen kysyntään meidän on vaikea vastata.”

”On hienoa ja ihan kunnia-asia tuottaa puhdasta, kotimaista ruokaa ihmisille, jotka tarvitsevat sitä joka päivä”, sanoo Sebastian Pott. Hän haluaa kehittää tilasta entistä paremman. ”Joka päivä suunnitellaan seuraavaa laajennusta. On hienoa viedä tilaa eteenpäin ja tehdä uusia ratkaisuja”, Sebastian sanoo. Myös hänen tyttöystävänsä Sofie on maatilan tyttö. Nuoret tapasivat Sofien kotitilalla, jossa Sebastian kävi töissä.

Harrastuksena Harrikka-reissut

Henrik ja Barbro Pott harrastavat kesäisin moottoripyöräilyä. Tallissa on Harley-Davidson Electra, jolla Pottit ovat osallistuneet Atrialaisten yhteisille moottoripyöräreissuille.
”Yhteenkuuluvuuden tunne muiden tuottajien kanssa on luja, eikä siinä ryhmässä tule edes kielivaikeuksia: Maanviljelijä ymmärtää toista maanviljelijää.”

Hae Atrian Tiloja