Vuorisen tila
Vuorisen tila
Vuorisen tila
Vuorisen tila

Porsastilat

Vuorisen tila

Tietoa tilasta

  • Vuorisen tila sijaitsee Jalasjärven Koskuella
  • Tilalliset Mika ja Jaana Vuorinen, perheeseen kuuluu kolme lasta: Annika, Ville ja Vilma
  • Sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 2006. 
  • Lihasikalassa on 1500 paikkaa. Nykyinen sikala valmistui vuonna 2012. 
  • Peltohehtaareja on viljelyksessä 183.

 

Isäntä nauttii varsinkin peltohommista, ei tahtonut ehtiä kouluun edes ala-asteella

”Puinnit ovat alkutekijöissään ja uutta viljasiiloa tässä juuri kasaillaan”, raportoi sikatilan isäntä Mika Vuorinen kiireen keskeltä.

Jalasjärven Koskuen kylässä sijaitsevalla Vuorisen tilalla kasvaa jatkuvasti 1300-1500 lihasikaa. Aiemmin Vuorisilla oli myös emakoita, mutta vuodesta 2013 lähtien he ovat keskittyneet pelkästään lihasikoihin.

”Sikamäärä vähän vaihtelee, sillä joka viikko lähtee sikoja, ja porsaita tulee kahden viikon välein. Olen aina haaveillut isommasta sikalasta, ja nyt se on sitten toteutunut”, sanoo isäntä.

Tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos vuonna 2006, ja Mika edustaa jo neljättä isäntäpolvea. Tilan perusti aikoinaan hänen isoisoisänsä Aapeli Vuorinen.

Tila vaihtoi lehmät sikoihin 1980-luvun alkupuolella, jolloin nykyisellä isännällä oli ikää vasta pari vuotta. Hän oli perheen kolmesta lapsesta nuorimmainen ja se, joka jo polvenkorkuisena lähti pellolle hommiin.

”Syksyisin ei meinannut kouluun keritä, ja jo ala-asteella piti ottaa puintilomaa”, Mika nauraa.

Vuoriset viljelevät 183 hehtaarin alalla viljaa sioilleen, joille oman pellon tuotanto ei edes riitä.

”Lisäksi ostan kavereilta viljaa pystyyn.”

Tilanpidon ohessa Mika tekee koneurakointia: talvisin hoidetaan teitä ja kesät kuluvat turvenevoilla sekä rehunajossa ja  -karhottamassa. 

Joka paikkaan ei isännän sentään tarvitse itse ehtiä, sillä tila työllistää oman väen lisäksi kaksi vakituista työntekijää. Omaan väkeen luetaan myös ”isäfaari” Pekka Vuorinen.

”Työntekijöillä Jarilla ja Jukalla on sama ammatti kuin minulla, eli sekatyömiehiä ollaan kaikki. Hyvä tuuri on ollut, kun olen heidät tähän saanut.”

Mika nauttii työntäyteisistä päivistä, joiden sisältö riippuu vuodenajasta, ilmoista ja monesta muusta muuttujasta. Sikalassa sää ei vaihtele, mutta hommaa ja vahtimista riittää.

”Kevään ja syksyn päivät ovat aika sekavia ja todella työntäyteisiä. Muuten perustyöpäivä on sellainen, että aamulla käydään katsomassa, onko sikalassa kaikki hyvin ja tarkistetaan, että jokaisesta venttiilistä tulee rehua, ja säädetään ruokintaa tarvittaessa. Lastauspäivä on yleensä alkuviikosta, ja se on sikatilalla kiireisimpiä päiviä. Uudet porsaat tulevat kahden viikon välein. Meillä on sikalassa seitsemän osastoa ja yksi pienempi, joka toimii sairasosastona ja jatkokasvattamona hitaammin kasvaville possuille.”

 

Hyvinvointiasiat ovat kunnossa

Porsaat tulevat Vuorisen tilalle kolmesta lähialueen sikalasta. Mikan mukaan perusasiat sianlihantuotannossa ovat tällä hetkellä hyvällä mallilla: porsaita tulee kuten pitääkin ja niitä osataan kasvattaa hyvin.

”Hyvinvointiasiat ovat kunnossa. Ainoa haaste on liian matala hintataso. Pakko on tehdä koneurakointia, jotta pystyy pitämään sikoja.”

”Seuraava tavoite meillä on olla joskus omavarainen viljan suhteen. Siihen, eli peltojen kunnostukseen ja kasvukunnon ylläpitämiseen on tarkoitus tehdä panostuksia.”

 

”Riisseliä” ja bensaa myös vapaa-aikana

Tilan emäntä Jaana on ammatiltaan lastenhoitaja. Hän käy päivätöissä ryhmäperhepäivähoidossa, mutta sikalan arki ja tekniikka on tuttua Jaanallekin. Kun isäntä on pellolla tai muissa konehommissa, sekä Jaana että isä Pekka tuuraavat sikalassa. 

”Äitinikin on apuna välillä. Hän katsoo monesti lasten perään.”

Jaanalla ja Mikalla on kolme lasta: 2005 syntynyt Annika sekä 2009 syntyneet kaksoset Ville ja Vilma. Perhe asuu vuonna 1900 rakennetussa tilan päärakennuksessa, jonka Mika ja Jaana ovat remontoineet mieleisekseen. Mikan vanhemmat rakensivat 500 metrin päähän tilan maille oman talon. 

Vuorisen isännän vapaa-ajanharrastukset liittyvät kaikki lajeihin, joissa tarvitaan ”riisseliä” ja bensaa. Koko perhe käy katsomassa mm. tractorpulling-kisoja. Maaseutunuorten porukassa Mika on myös ollut järjestämässä kisoja, ja hän harrastaa pullingia itsekin puulaakisarjassa. Kisakoneena toimii ”vähän viritetty perusmaataloustraktori”. Mönkijät ja moottorikelkkailu ovat nekin isännän intohimojen joukossa.

”Lapsia on kannustettu urheilullisiin harrastuksiin. Ville harrastaa painia ja tytöt voimistelua.”

Hae Atrian Tiloja