Mäkisen tila
Mäkisen tila
Mäkisen tila
Mäkisen tila

Porsastilat

Mäkisen tila

Tietoa tilasta

  • Mäkisen tila sijaitsee Ilmajoen Koskenkorvalla.
  • Sikalaa on laajennettu kolmessa osassa, viimeksi vuonna 2010.
  • Tilalla tuotetaan joka vuosi noin miljoona kiloa sianlihaa.

"Nuoret isännät ovat innokkaasti mukana tilan töissä"

Jari ja Sari Mäkinen isännöivät lihasikatilaa Ilmajoen Koskenkorvalla. Jarin isovanhemmat ovat aikoinaan ostaneet tilan ja harjoittaneet sille ajalle tyypillistä maataloustoimintaa. Tilaa ovat pitäneet sen jälkeen Jarin vanhemmat, jotka muuttivat lehmänavetan ja kanalan kymmenen emakon yhdistelmäsikalaksi 1970-luvun loppupuolella.

Jari on kasvanut maataloustyöhön pienestä pitäen joten vuonna 1995 tehty sukupolvenvaihdos oli luonteva askel. Jari ja Sari olivat toisensa löytäneet yksitoista vuotta aiemmin ja ehtineet perustaa jo perheenkin. Pari vuotta sukupolvenvaihdoksen jälkeen paineet laajennukseen kasvoivat niin suuriksi, että oli pakko tehdä valintoja tulevaisuuden suhteen. Tuolloin tilalla päätettiin keskittyä jatkossa kasvattamaan lihasikoja, joita tilalla oli ensivaiheessa 500 kärsää. Vallitsevat olosuhteet viitoittivat edelleen laajentamaan toimintaa ja näin toteutui kahden uusimman sikalan rakentaminen vuosina 2003 ja 2010. Tuoreimmat sikalat sijaitsevat kolmensadan metrin päässä tilan päärakennuksesta ja vanhimmasta sikalasta. Laajennuksien myötä on tilan sikakapasitetti kasvanut moninkertaiseksi.

Innostus vaihtaa yhdistelmäsikalasta lihasikalaan tuli aikoinaan laajennuksen yhteydessä, jolloin naapuritilan porsastuotantotila tehosti omaa toimintaansa ja naapurukset aloittivat verkostokumppanuuden.  ”Siitä se sitten lähti matkaan”, toteaa Jari. Naapurin jäätyä eläkepäiviään viettämään ja Mäkisen toiminnan laajentumisen myötä verkostokumppani on vaihtunut. Porsaat tulevat yhdestä emakkosikalasta ja näin taataan tasainen porsaslaatu.

Mäkisen perheessä on neljä lasta, kolme aikuista ja yksi vuotta vajaa täysi-ikäinen. Perheen äidillä, Sari-emännällä on pian edessään ammattinuhan ja astman sanelema ammatinvaihto. Sari opiskelee hyvillä mielin sairaanhoitajaksi, sillä perheen pojilla, Santerilla ja Oskarilla on tilan työt jo hienosti hallussa. Santeri on lopputyötä vaille valmis agrologi, ja hän asuu avovaimon ja kahden lapsensa kanssa tilan yhteydessä. Oskari opiskelee maatalousalan perustutkintoa Sedun Ilmajoen yksikössä. 

Sikaloita hoidetaan yhteisvoimin. Ainoa nimetty työ tilalla on osastojen pesu, joka on kuulunut Santerin vastuulle jo kymmenen vuoden ajan. Miesväki tekee päivittäisten töiden jaon sen mukaan mitä menoja ja muita tehtäviä kullakin on. Sari hoitaa opintojensa ohella tilan paperitöitä yhdessä Jarin kanssa. Sesonkiaikoina tilalla tehdään töitä usein isommalla joukolla. Silloin työhaalareihin hyppäävät tarvittaessa myös perheen nuorempi tytär ja Santerin avovaimo.

Mäkisen tilalla ei ole ulkopuolisia työntekijöitä, lukuun ottamatta lietteen ajoa ja kasvinsuojeluruiskutuksia, jotka teetetään urakoitsijoilla. Jari puolestaan tekee kylvö- ja puintiurakointia jonka avulla on saatu kalustoinvestointeja maltillisemmiksi. ”Vakilomittaja käy. Harvoin koko väki on poissa samaan aikaan”, miesväki toteaa. Tulevaisuuden suunnitelmissa on osittainen sukupolvenvaihdos. ”Jatkajia ja halukkuutta kun on tilalla omasta takaa”, miehet tuumivat. Yhtiöittämistä ja toiminnan laajentamistakaan ei pidetä Mäkisen tilalla poissuljettuna vaihtoehtona.  Suunnitelmia on tehty eri vaihtoehdoista.

Mäkisen tilalla viljellään viljaa sikojen ravinnoksi. Tarvittava lisävilja hankitaan lähitiloilta. Sikojen popsima valkuainen puolestaan on peräisin läheiseltä Koskenkorvan tehtaalta. Tilalliset ovat saaneet paljon kiitosta soijan sijaan käyttämästään kotimaisesta ohravalkuaisesta.  Kotimainen ohravalkuainen on puhdasta ja tulee läheltä. ”Tuotamme puhdasta kotimaista lihaa, jota kaikkien suomalaisten tulisi ostaa”, Santeri toteaa.

Vapaa-ajalla Mäkiset hoitavat itseään kuntoilemalla. Santerin harrastuksiin kuuluvat maastopyöräily ja kuntosali, jonka hän on tehnyt tilan yhteydessä olevaan konehalliin. Jari-isäntä puolestaan juoksee – ja pitkiä matkoja juokseekin, hän osallistuu aina silloin tällöin jopa maratonjuoksutapahtumiin. Suomessa hän on selättänyt kolme maratonia ja Roomassa yhden. Juoksun harrastaminen sujuu hienosti maataloustöiden lomassa, lenkkipolulle kun voi kipaista silloin kun itselle parhaiten sopii. Lihaskuntokin pysyy kunnossa omasta pihapiiristä löytyvällä kuntosalilla. Mikäs siinä on harrastaessa.

Hae Atrian Tiloja