Juolan tila
Juolan tila
Juolan tila
Juolan tila

Porsastilat

Juolan tila

Tietoa tilasta

  • Lihoitussikala, viljelyksessä myös viljaa. Omasta metsästä hakatut puut lämmittävät sikalaa.
  • Isäntäpari Lauri Juola ja Jaana Tuura. Lauri on isäntä neljännessä polvessa, sukupolvenvaihdos tehty 2005.
  • Tilalla 2400 sikaa

"Lihaa tuottavan tilan takana tavallinen perhe"

Lauri Juolan isovanhemmat ovat aikoinaan kalastamalla ansainneet rahat lypsykarjatilan ostoon. 1960-luvulla Laurin vanhemmat luopuivat lehmistä ja tekivät tilaa sioille. Vuonna 1978 sikamäärä moninkertaistui 60:sta 300:een. Isommat muutokset tilalla tehtiin 2005. Tuolloin rakennettiin uusi 1600-paikkainen sikala erilleen tilasta ja peltoalaa kasvatettiin. Vuosien aikana tilalla on tehty useita investointeja ja nykyisin siellä on tilaa 2400 sialle. Eikä kehitys ole pysähtynyt.

”Tilalla on viime vuonna satsattu paljon virikkeisiin. Kussakin karsinassa on tarpeen mukaan puisia, kumisia, rautaisia tai muovisia leluja. Lelut on kiinnitetty niin, että jokainen sika karsinassa pääsee halutessaan samanaikaisesti leikkimään tai puuhaamaan virikkeiden parissa”, kertoo Lauri.

Teknologiasta huolimatta inhimillinen ammattitaito pääroolissa

Investoinnit ja automaatio helpottavat ja tuovat varmuutta, mutta vastuuta ne eivät poista. Sikalan perustoimintoja seurataan automaation avulla ja esimerkiksi sähkökatkon sattuessa automaattinen generaattorin käynnistyy 15 sekunnin viiveellä. Tosiasia kuitenkin on, että ihmistä tarvitaan mm. yleisen hyvinvoinnin silmämääräiseen varmistamiseen, puhtaanapitoon, virikkeiden tarjoamiseen ja myös sairastuneiden eläinten siirtämiseen sairasosastoihin. Iso osa työtä on myös dokumentointi, jota tehdään päivittäin ja jota on kehitetty paljon.

”Kovalla työllä saavutettu tulos palkitsee varsinkin, kun on kyse elävistä eläimistä ja peltoviljelyssä eletään luonnon armoilla. Viime vuosien aikana on myös ollut mukava huomata kuinka lapsetkin kasvavat tähän elinkeinoon ja ovat kiinnostuneita. Myös seuraava sukupolvi tarvitsee suomalaista elintarviketuotantoa”, sanoo Lauri.

”Suomalaiset tuotantolaitokset ja kasvattamot ovat erittäin tarkasti kontrolloituja ja hygieniatasoltaan korkeita. Suomessa tiedetään missä tuotantoeläin on syntynyt, missä se on kasvanut, mitä se on syönyt, millä sitä on mahdollisesti lääkitty, milloin ja miksi. Mielestäni kuluttaja voi halutessaan kysyä suoraan tuottajalta, jos jokin asia tuotantoketjussa askarruttaa”, rohkaisee Lauri.

Hae Atrian Tiloja