Tietoa tilasta
- Tila ollut saman suvun hallussa vuodesta 1735
- Tilalliset Tuomo Lahikainen ja Anne Partti ovat molemmat syntyneet vuonna 1969. Heillä on neljä lasta.
- Keväällä 2012 valmistui uusi navetta, jossa on puolensataa lypsävää ja saman verran nuorta karjaa.
- Sonnivasikoita myydään Atrian välitykseen.
- Viljelyksessä on 80 hehtaaria, josta 16 hehtaaria on omia maita. Lisäksi on sopimustuotantoaloja, josta korjataan muiden viljelemää satoa. Tilaan kuuluu 70 hehtaaria metsää.
Tässä kokee tekevänsä työtä, jolla on merkitys
Kangasniemeläisellä Tuomo Lahikaisen ja Anne Partin maitotilalla on erikoinen nimi: Sikala.
”Aika moni on kysynyt, mistä moinen nimi on saanut alkunsa, eikä se ole minullekaan selvinnyt. Tila on ollut vuodesta 1735 lähtien meidän suvun hallussa ja nimi on kulkenut mukana. Yleinen näkemys on, että nimi johtaa jotenkin tilan asukkaista, mutta minä kyllä olen systemaattisesti tämän kiistänyt”, isäntä Tuomo nauraa.
”En ole lähtenyt nimeä muuttamaan, sillä eihän nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä. Tilan nimi aiheuttaa joskus myös hauskoja tilanteita. Kun navettaa ruvettiin tekemään, rakennusluvat olivat nähtävillä kunnan ilmoitustaululla. Siellä oli joku käynyt suunnitelmaa katsomassa ja kertonut huoltoasemalla, että Lahikainen tekkee sikalata, että niin siellä sanottiin. Sitä sitten porukalla hämmästelivät.”
Jos tilalla olisi sikoja, nimeä ei ihmettelisi kukaan, mutta tällä tilalla on aina lypsetty lehmiä. Navetassa on kaikkiaan viisikymmentä ahkeraa lehmää sekä nuorkarja päälle.
”Vajjee sata sielua tässä majjaansa on pitännä, kertoo Tuomo. Uusi navetta otettiin käyttöön kevättalvella 2012, jolloin eläinmäärä kolminkertaistui kertaheitolla. Uuteen navettaan astelivat ensimmäisinä tilan ahkerimmat lypsäjät Lyyti ja Essi. Siskot Yvonne ja Alli tulivat perässä, ja loput lehmät tekivät nelikolle seuraa.”
Muuttopäivä oli suuri tapaus Tuomolle ja Annelle, sillä laajentaminen oli kangastellut heidän mielessään jo pitkään.
Nykyään Sikalan navetan ahkerimman lypsäjän kruunua kantaa Aurora, joka on antanut maitoa jopa 13.500 kiloa vuodessa.
Työtä tilalla riittää seuraavallekin sukupolvelle
Tuomosta tuli isäntä jo 18-vuotiaana, kun hänen isänsä sairastui yllättäen vakavasti ja menehtyi. Tila oli maatilayhtymä, ja Tuomosta tuli yhtymän osakas. Silloin elettiin vuotta 1988
”Äitimuorin kanssa hoidimme tilayhtymää vuoteen 2002. Kun äiti jäi sairaseläkkeelle, yhtymä purettiin ja siitä lähtien tämä on ollut meidän hallussa. Kyllähän minä pienestä pitäen olin ajatellut, että alan isännäksi, mutta tilanne tuli eteen vähän niin kuin ajolähtönä.”
Anne ja Tuomo löysivät toisensa 1990-luvun alkuvuosina ja perustivat perheen, johon kuuluu neljä lasta: Tero, Topi, Ida ja Niilo. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Terosta on kovaa vauhtia tulossa seuraava Sikalan tilan isäntä.
”Vanhimmat pojat ovat aktiivisesti mukana tilan töissä, Tero nykyään päätoimisesti. Topi on valmistunut metsäkoneenkuljettajaksi, eikä tilanpito ole hänellekään mikään vieras ajatus.”
Lypsämisen ohessa Lahikaisen miehet tekevät jonkin verran myös koneurakointia, mm. säilörehupaalausta sekä lumitöitä talvisin. Eläinmäärän kasvettua urakointi on koko ajan vähentynyt.
”Ajanpuutehan on ainainen riesa, eikä tämä maailman helpoin osa ole, mutta tässä kyllä kokee tekevänsä työtä, jolla on merkitystä. Ruuan tuottaminen on ihmiskunnan säilymisen kannalta olennainen juttu. Ja kyllähän sitä omaansa tekee eri sävyllä kuin jos olisi toisen töissä. Sitä kun on ikänsä maatilalla ollut, se vaan jotenkin tuntuu niin luontevalta.”
”Kun nyt näyttää, että nuori polvi on jatkamassa, sitä haluaa luovuttaa tilan seuraavalle sukupolvelle paremmassa kunnossa kuin sen on itse saanut.”