Tietoa tilasta
- Isäntäpari Janne ja Maija Airaksinen vuodesta 2014 alkaen
- Sukutila toiminut jo 1700-luvun lopusta lähtien
- Tilalla kasvatetaan vuosittain noin 230 nautaa
”Maatilalla työ on haastavaa mutta palkitsevaa”
Raatikkalan tilalla Maaningalla kasvaa joka vuosi 230 pihvinautaa. 1700-luvun lopulta toimineeseen sukutilaan kuuluu myös 108 hehtaaria viljeltyjä peltoja.
Tilalla tehtiin vastikään sukupolvenvaihdos, kun edellinen isäntäpari Raimo ja Tuulikki Airaksinen luovuttivat viestikapulan pojalleen Janne Airaksiselle elokuussa 2014. Janne on kasvanut tilan isännäksi pikkupojasta lähtien, mutta aluksi hän päätyi opiskelemaan Joensuun yliopistoon metsätieteitä. Sieltä jäi käteen kandin paperit.
”Lopulta kuitenkin huomasin, että maatalous on sittenkin minun juttuni, joten kävin maatalouskoulun ja valmistuin Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulusta agrologiksi keväällä 2013”, Janne kertoo.
Opiskelu yliopistossa ei ollut turhaa, sillä Jannen sekä Raatikkalan tilan nykyisen emännän Maijan tiet kohtasivat Joensuussa, jossa myös Maija opiskeli metsänhoitajaksi.
Jannen ja Maijan perheeseen syntyi Ilona-tytär keväällä 2014, joten lyhyessä ajassa on ehtinyt tapahtua paljon.
”Epävarmat linjaukset luopumistukiasioissa patistivat miettimään sukupolvenvaihdoksen ajankohtaa, ja lopulta vaihdos päätettiin tehdä loppuvuonna 2014.”
Kun paperit tehtiin, Raimo ja Tuulikki Airaksinen olivat reilusti alle 60-vuotiaita. Nyt he auttelevat nuorta polvea tilan töissä ja lapsenhoidossa kiireisinä aikoina.
Janne on viihtynyt isäntänä.
”Työn vaihtelevuus on mukavaa: Samanlaisia päiviä ei tule. Ja kyllä se jonkinlainen tulospalkkaus on tämän työn suola. Se motivoi tekemään työn hyvin, sillä itselleenhän tätä hommaa tehdään.”
Työn haasteista kun puhutaan, Jannella tulee päällimmäisenä mieleen jatkuva sitovuus.
”Eläimet tarvitsevat hoitoa arkena ja pyhinä, eivätkä konerikot katso kelloa. Myös esimerkiksi alkuvuoden 2014 jatkuvat sähkökatkot aiheuttivat melko lailla lisätyötä. Maatalouspolitiikan muuttuminen aiheuttaa myös työtä, kun yrittää pysyä säädöksistä ajan tasalla.”
Nautojen hyvinvointi ykkösasia
Nautojen hyvinvointi on pihvikarjatilalla ykkösasia. Päiviin mahtuukin monenmoisia töitä.
”Puhdistamme ja kuivitamme kiinteät makuualustat, huolehdimme sopivasta ilmanvaihdosta ja oikeasta seosrehun koostumuksesta niin, että naudoilla on ulkoisesti ja sisäisesti hyvä olla.”
Kun Raimo ja Tuulikki ottivat Raatikkalan tilan hoitoonsa vuonna 1991, navetassa asusti 16 lypsävää. Vuosien mittaan lypsykarjan määrä kasvoi 40:een, kunnes vuonna 2008 siirryttiin pihvikarjan tuotantoon. Yli sadan hehtaarin pelloista noin puolet kasvaa viljaa, puolet nurmea. Hyvänä vuonna peltojen tuotto riittää ruokkimaan tilan naudat. Eläimille ostetaan tarvittaessa lisää evästä kuuden tilan omistamalta viljankorjuuosakeyhtiöltä.
Pihvihiehot viettävät loppukasvatuksessa vajaan vuoden syksystä seuraavaan kesään. Naudat asuvat pihatossa, josta kevään tullen avataan jaloittelutila ulkoilmaan. Loppukesästä, kun naudat ovat lähteneet teuraiksi, tuotantorakennukset pestään ja korjataan ennen uusien kasvattien tuloa. Silloin Airaksisilla on myös mahdollisuus viettää vähän yhteistä lomaa.
”Kuukauden karjaton aika vuosittain antaa hyvän mahdollisuuden käydä esimerkiksi matkoilla. Se täytyy ehdottomasti hyödyntää. Maalla asuessa on myös helppo lähteä luontoon liikkumaan, siellä riittää myös jälkikasvulle ihmeteltävää.”
Naudanlihan jäljitettävyys Raatikkalan isännän mielestä hieno juttu.
”Kuluttajan kannattaa katsoa, mistä liha tulee ja miten se on tuotettu. Pitäisin pitkässä juoksussa ruoantuotannon omavaraisuutta tavoittelemisen arvoisena asiana, kerran alasajettua maataloutta voi olla hidasta elvyttää. Ulkomaisen tuontilihan lisääntyminen hieman huolestuttaa, toivottavasti suomalaiset arvostavat jatkossakin kotimaassa tuotettua lihaa ja elintarvikkeita yleensäkin.”