Kädenjälki näkyy välittömästi

Antille tilanpidon jatkaminen oli selvää. Mäkisen tila on Antin isän kotipaikka, jossa Antti edustaa jo viidettä polvea. Kun perhe muutti tilalle 1988, peltoa oli noin 11 hehtaaria ja sonneja navetassa suunnilleen yhtä monta. Emolehmätuotanto aloitettiin neljällä risteytysemolla, ja ensimmäinen emolehmä Wilma poiki uudenvuodenyönä 1990.

Sukupolvenvaihdos tilalla tehtiin kahdessa vaiheessa: kesällä 2005 perustettiin yhtymä ja 2011 Antti merkittiin tilan isännäksi. Tällä hetkellä suunnitelmissa on tilan osakeyhtiöittäminen.

”Kone- ja eläintyöt ovat aina olleet lähellä sydäntä. Huolimatta siitä, että karjankasvattaminen on hyvin sitovaa työtä ja päivät ovat yleensä pitkiä, on tässä työssä kuitenkin tiettyä vapautta. Oman käden jälki näkyy yleensä heti”, Antti kertoo.

Tilan eläinmäärää on vuosien mittaan hiljalleen kasvatettu ja tiloja on rakennettu lisää. Vuonna 2005–2006 emojen määrää lisättiin hankkimalla 40 hiehoa, ja uusin kylmäpihatto rakennettiin niin ikään vuonna 2005. Toinen puoli pihatosta on emojen ja toinen puoli liharotuisten sonnien käytössä. Tilan maitorotuiset sonnit asuvat kahdessa ritiläpohjanavetassa, joista toinen valmistui 2009 joulukuussa.

Nautaeläimiä ruokitaan seosrehulla, jonka raaka-aineet saadaan pääosin omilta pelloilta. Viljaa ostetaan jonkin verran tilan ulkopuoleltakin. Pihatoissa kuivikkeena käytetään olkea ja turvetta.
”Eläinten hyvinvointi on perusasia, josta pidämme kiinni. Se on paljolti terveyden ja olosuhteiden tarkkailua sekä ennakointia.”

Tilalla apuna Timi-koira ja kolme työmiestä

Kortensa kekoon kantaa myös australianpaimenkoira Tuulensaaren Timo, jonka Mäkiset hankkivat valmiiksi peruskoulutettuna syksyllä 2011. Suomessa syntynyt, mutta amerikkalaiset sukujuuret omaava Timi on jo osoittanut lahjakkuutensa talonväen apuna.

”Se auttaa esimerkiksi navetan lantakäytävien puhdistuksessa ohjaamalla eläimiä pois tieltä. Alkukesästä Timikin pääsee ulkotöihin, kun emolehmät, siitossonnit ja keväällä syntyneet vasikat siirtyvät laitumille.”

Mäkisen tilalla harjoitetaan karjatalouden ohella myös koneurakointia, ja työtä riittää Antin ja hänen puolisonsa Annan lisäksi kahdelle vakituiselle työmiehelle. Tilapäistä työvoimaa on apuna etenkin kesäisin.

Tavallinen työpäivä tilalla kestää yleensä kellonympäryksen. Kasvukaudella päivän pituutta jatkavat peltotyöt ja talvella koneiden sekä rakennusten huolto. Yllätyksiä voi aiheuttaa koneiden särkyminen, esimerkiksi apevaunun rikkoutuminen hankaloittaa suuresti päivän töitä.

Antti pitää lihan jäljitettävyyttä hyvänä.
”On hienoa, että lihan alkuperä kerrotaan nykyään kuluttajalle.”