”Meillä on täällä kaikilla oma lehmä ojassa”

”Kun 1990-luvun puolivälin paikkeilla aloitimme, ei kukaan olisi uskonut, mihin tämä maatalouden kehitys oikein johtaa. Onhan se ollut haasteellista, mutta samalla mukavaakin. Onnistuminen ei ole koskaan itsestään selvää, sillä loppupeleissä kaikki on kiinni luonnonoloista. Joskus sitten antaa takaisin ja onnistuu hyvin.”

Näin kuvailee Hukkalan tilan isäntä Esko Luttinen Vieremältä, Savon ”maitolaaksosta”.

Esko ja vaimo Minna ostivat tilan juuri ennen EU:n tuloa tammikuussa 1994 Eskon vanhemmilta.

Hukkalan tilalla on oltu kehityksessä mukana monissa asioissa. Tilalle esimerkiksi palkattiin ulkopuolista työvoimaa jo paljon ennen kuin käytäntö yleistyi maatiloilla.

”Meillä oli aluksi kolmen tilan yhteinen tilatyöntekijä. Kun päätös uuden navetan rakentamisesta tehtiin, palkkasimme oman karjanhoitajan, mikä oli hyvä ratkaisu. Hän hoiti lehmiä ja nuorkarjaa, ja kun muutto uuteen navettaan tapahtui, eläimet olivat työntekijälle tuttuja. Hän oli mukana muutoksessa yhteensä 4,5 vuotta ja jäi sen jälkeen viljelijäksi naapuritilalle.”

Yhteistyötä naapuritilojen kanssa on tehty muutenkin jo pitkään.

”Esimerkiksi, kun tuotantoa laajennettiin, meillä oli hiehoja naapurissa kasvatuksessa. Monissa asioissa on oltu edelläkävijöitä.”

Nautapitäjässä apua riittää

Pohjois-Savossa sijaitsevassa Vieremän kunnassa asuu enemmän nautoja kuin ihmisiä, ja peltohehtaareihin suhteutettuna alue on maan tehokkainta maidontuotantoaluetta. Koska kyse on tärkeästä elinkeinosta, maatiloille on tarjolla ensiluokkaista palvelua.

”Kyllä täytyy kiittää lomatoimea ja lehmäasioihin erikoistuneita eläinlääkäreitä. Maataloushallinto ja maataloussihteeri tekevät täysillä töitä tämän elinkeinon hyväksi.”

Myös naapuriapua on Eskon mukaan saatavilla.

”Ollaan kaikki saman alan maanviljelijöitä, joten yhteistyökumppaneita ei tarvitse etsiä. Meillähän on täällä kaikilla oma lehmä ojassa”, hän vitsailee.

Maanviljelijän työ on ympärivuorokautista

Eskolle isännyyden jatkaminen oli itsestään selvä asia pienestä pitäen. Minnalla on kotitalousopettajan koulutus, mutta hän ehti tehdä opettajan työtä vain yhden vuoden ennen sukupolvenvaihdosta. Minna työskenteli vuoden myös kotitalousneuvojana Kainuussa.

”Minnalla on parempi karjatieto kuin minulla”, tunnustaa Esko.

Tilalta lähtee 18-21 päivän ikäisiä sonnivasikoita Atrian vasikkavälitykseen. Uusia tulokkaita juotetaan ensimmäiset 3-5 päivää tuttisangosta, minkä jälkeen ne siirtyvät karsinaan juottoautomaatille. Vuosittain välitykseen menee 25-30 eläintä.

Työtä tilalla riittää aina ja paljon.

”Yrittäjän vapaus merkitsee tässä sitä, että työaikansa saa valita. Se on käynyt selväksi, että maailma ei koskaan tule valmiiksi, mutta kyse onkin siitä, kuinka oppii hallitsemaan töitä. Tekemistä on niin paljon, että oma ja perheen aika ei riitä mitenkään. Ajattelutapaa vanhasta perheviljelmäajasta onkin pitänyt muuttaa, sillä tällaisella tilalla viljelijällä on myös työnantajan ja työnjohtajan rooli.”

Työ on kuitenkin niin mielenkiintoista ja antoisaa, etteivät Luttiset sitä enää muuhun vaihtaisi.