Siukolan tila
Siukolan tila
Siukolan tila
Siukolan tila

Broileritilat

Siukolan tila

Tietoa tilasta

  • Siukolan tila sijaitsee Pälkäneen Pohjalahden kylässä.
  • Ollut saman suvun hallussa 1500-luvulta lähtien
  • Broilerinkasvatus alkoi 1967.
  • Tilaa emännöi Marja Siukola-Wahen.

”Työntäyteistä on elämä ollut”

Maakirjamerkinnöistä löytyy tietoja Pälkäneen Pohjalahden kylässä sijaitsevasta Siukolan tilasta jo 1500-luvulta lähtien. Tilaa emännöi Marja Siukola-Wahen, joka jätti työnsä matematiikan, kemian ja fysiikan opettajana 1970-lopulla ottaakseen vastuun sukutilasta.

”Olin isän tyttö ja pikkutytöstä lähtien olin kulkenut hänen mukanaan tilan töissä”, muistelee Marja, jonka Heikki-isä aloitti broilerinkasvatuksen jo vuonna 1967. Kasvattamotilat tehtiin navetta- ja puimalatiloihin.

Tila oli Suomen ensimmäisiä broilerinkasvattajia ja se pysyi pitkään lajissaan suurimpana.

”Aluksi broilereita oli 8.000, ja sen jälkeen tiloja laajennettiin ja määrä kasvoi parin vuoden välein niin, että 1975 meille mahtui kaksivuorokasvatuksella 75.000 lintua”, kertoo Marja.

Suuri takaisku tilalla oli, kun Marjalle tuli avioero vuonna 1979. Myös hänen isänsä menehtyi samana vuonna.

”Näiden tapahtumien jälkeen jätin opettajan paikkani, sillä en enää kerinnyt käymään vieraalla töissä. Meitä oli tässä kolme naista: minä, äiti ja tytär. Työpäivät olivat ympärivuorokautisia.”

Marja muistaa, miten syöpään sairastunut isä vielä kuolinvuoteellaankin mietti tilan asioita. Juuri ennen kuolemaansa hän sai tyttäreltään listan, jossa tilat oli listattu paremmuusjärjestykseen.

”Hän oli tutkinut listaa ja todennut äidilleni, että kyllä Marja pärjää. Seuraavana päivänä hän kuoli.”

Ja Marja päätti, että pärjää. Kasvattamotiloja rakennettiin taas pian lisää ja toimintaa kehitettiin. Tila oli merkittävässä roolissa, kun Saarioinen 1990-luvun alussa ryhtyi kehittämään Jyväbroileriaan: jyväruokintaa testattiin juuri Siukolan tilalla.

Pikku hiljaa Marja on siirtänyt vastuuta tilanhoidosta vuonna 1985 syntyneelle, koneinsinööriksi opiskelevalle Juho-pojalleen. Tila työllistää myös yhden ulkopuolisen työntekijän.

Emäntä myöntää ikävöineensä opettajan työtään ensimmäisten vuosien aikana.

”Tulin niin hyvin toimeen murkkujen kanssa. Olisihan opettajanvirassa ollut parempi eläke, mutta ihan tyytyväinen olen tässä näin”, hän sanoo ja muistelee, millaista työtä broilerinkasvatus oli alkuaikoina.

”Hälyttimiä ei ollut, joten pakkasöinä kiersin kaikki kolme kanalaa aina kahden tunninvälein. Uni tuli kyllä aina heti, mutta sitä ihmettelen, ettei mitään vahinkoja sattunut. 30 asteen pakkasella kyllä tuulettajat jäätyivät. On tämä ollut työntäyteistä elämää.”

Eläkkeelle hän jäi kolme vuotta sitten, 65-vuotiaana, mutta tilan työt pitävät edelleen tiukasti otteessaan.

”Aina on ollut edessä jokin asia, joka pitää tehdä”, hän kuvailee tilan arkea.

Marja kertoo elävänsä nyt ehkä elämänsä onnellisinta aikaa, sillä rinnalla on arkea jakamassa mies, joka oli hänen ensirakkautensa. Elämä näytti varjoisat puolensa, muta aurinko on tullut takaisin.

Hae Atrian Tiloja

Vastuullisen toiminnan periaatteet