Sievoinen satsaus ilmeeseen, kapasiteettiin ja turvallisuuteen

Strategia

Sievoinen satsaus ilmeeseen, kapasiteettiin ja turvallisuuteen

Lähes viisi vuotta on vierähtänyt siitä, kun Atria osti Saarioisten broilerin hankinta-, teurastus- ja leikkuutoiminnot. Nyt Sahalahdella on pakkausilmeen, leikkuukapasiteetin ja työturvallisuuden parantamisen aika.

Atrialaisilla on taito ja tahto laittaa hyvä kiertämään, sen me vierailijat tunnemme heti. Se on selvästi tämän talon tapa: meidät otetaan vastaan yhtä mutkattomasti ja hymyssä suin kuin se sakki, joka aikanaan siirtyi Saarioisilta Atrialle. Työntekijöillä on usein yrityskauppojen yhteydessä huoli tulevasta, mutta Atrian lämmin vastaanotto hioi pelot pienemmiksi.

Välittäminen kotoutti nopeasti

Atrian hyvät johtamis- ja toimintaperiaatteet – kommunikoi, osallista, kehitä, toimi – saavatkin ex-saarioislaiselta, tuotantopäällikkö Jussi Rautiolta kiitosta.

Jyväbroiler atria_08 Rautio square.jpg

– Eri alojen osaajista koottu ”haltuunottoryhmä” hälvensi hienosti huoliamme. Ensitapaamisista lähtien yhteistyömme oli välitöntä ja hyvää. Pääsimme nopeasti osaksi atrialaisuutta ja pystyimme keskittymään muun muassa tukipalveluorganisaation kasaamiseen.

Valvontalomakkeen täytöllä jo aamuvarhaisella työpäivänsä aloittanut teurastuslinjan siipikarjatyöntekijä Heikki Aronen tutkailee laitteiden näyttöjä tottunein silmin ja komppaa Rautiota. Vuonna 1981 Saarioisille pestautunut Aronen ei ole haikaillut entiseen taloon, vaikka myöntääkin muutosloikan suuruuden.

– Uuden talon tavat sekä it-järjestelmien ja -ohjelmien oppiminen ottivat aikansa, vaikka itse työtehtävät pysyivät miltei samoina. Eläinkuorman tullessa teen vastaanottotarkastuksen ja varmistan lintujen hyvinvoinnin. Vähän vaihdellen olen joko linjavastuussa, linjassa, ajo- tai ripustuspaikalla, viillonvarmistuksessa tai sivutuotehuoneella, Aronen kuvailee monipuolista työnkuvaansa.

Ikäviäkin uutisia on Sahalahdelta matkan varrella kantautunut. Parikymmentä työntekijää joutui lähtemään yt-neuvottelujen tuloksena syksyllä 2015. Harmaat pilvet ovat sittemmin väistyneet tuotantolaitoksen yltä.

– Siipikarjalihan kulutus on lisääntynyt tasaiseen tahtiin jo useamman vuoden ajan ja se tietysti pönkittää tulevaisuususkoa, Rautio toteaa.

Suuria satsauksia

Kuluneita vuosia peratessaan Rautio summaa, että Atrialle tyypillinen tavoitteellinen tekeminen, sen seuranta kehitysvisioineen sekä pyrkimys jatkuvaan toiminnan parantamiseen on ollut iso osa muutosta.

Reilun vuoden kuluttua kaupoista toteutunut ensimmäinen suurempi investointi, kaasutainnutus, paransi huomattavasti niin lintujen hyvinvointia kuin lihan laatua. Lähiaikoina Atria satsaa Sahalahdella uusiin tuotantolinjoihin noin 2,5 miljoonaa euroa.

– Nyt loppuvuodesta tulevalla pakkauslinjalla uudistamme Jyväbroiler-fileetuotteittemme ilmeen. Toinen suuri investointimme, huhtikuun tietämillä käyttöön otettava fileeleikkuukone, auttaa vastaamaan nykyistä paremmin teurastusmäärien kasvuun. Kokonaisten broilereiden lisäksi markkinakasvussa ovat nyt jalkaosat. Tarpeen mukaan pystymme vaikka tuplaamaan fileiden leikkuukapasiteettimme, Rautio esittelee.

Fileeleikkuulinjalla kahdeksan ripeää käsiparia irroittaa ja leikkaa fileitä tottunein liikkein. Uuden fileeleikkuukoneen myötä työergonomiakin kohenee, sillä ranteita kuormittava käsityö jää pois. Jatkossa kone irroittaa automaattisesti rintakehikosta niin sisä- kuin ulkofileet kahdensadan fileen minuuttivauhdilla. Työergonomia huomioidaan myös trimmauspöydän suunnittelussa.

Rautio korostaa työturvallisuuden menevän Atrialla aina kaiken edelle.

– Uuden koneen myötä sekin paranee entisestään, sillä konetta ympäröivän turvakehikon sisälle pääsee vain avaamalla oven, jolloin koneen kaikki toiminnot pysähtyvät.

Jyväbroiler on kokkaajien mieleen

Broilereiden viimeinen matka on atrialaiseen tapaan lyhyt. Suurin osa linnuista kuskataan oman kunnan alueelta, loput parinkymmenen kilometrin säteeltä kaikkiaan yhdeltätoista sopimuskasvattajalta.

Nurmon ja Sahalahden tuotantolaitosten välinen tuoteportfolio jakautui aikanaan pitkälti lähtötilanteen konekannan mukaan. Sahalahdella päivittäin teurastettavasta noin 30 000 linnusta 20 prosenttia lähtee lihana Nurmoon ja sadan metrin päähän Saarioisille siirretään suunnilleen saman verran vähittäiskauppoihin jaellaan 60 prosenttia, joista 40 prosenttia myydään kokonaisina broilereina joko grillattuina palvelutiskeistä tai yksittäispakattuina ja loput rasiatuotteina.

– Teemme täällä myös niin sanottuja erikoistuotteita, jotka asetellaan rasioihinsa käsin. Pari vuotta sitten brändätyt huolitellun hyvännäköiset Jyväbroiler-fileetuotteet ovat kasvattaneet hyvin markkinaosuuttaan ja ovat selvästi herkuttelijoiden mieleen, Rautio myhäilee.

Hyvää itselle ja muille

Pakkauslinjalla jyväbroilereita rasioihin sujauttelevan Aino Mertasen hymy on herkässä. Puolitoista vuotta sitten Atrialle tullut Mertanen on vakinaistettu hiljattain.

– Olen viihtynyt erinomaisesti, vaikka en tiennyt, mihin tulin. Työtehtäväni ovat lisääntyneet pikkuhiljaa, viimeksi opettelin marinoinnin. Päivät ovat sopivasti erilaisia, sisältäen oman työn organisointia ja aivotyötäkin. Odotan ihan innoissani uutta pakkauskonetta, hihkaisee itäsuomalaista asennetta työyhteisöönsä tuonut Mertanen.

Mertanen ja Rautio muistelevat vastikään suurella sakilla vietettyjä teurastamon 20-vuotisjuhlia. Vaikka yhteishenki on hyvä, molempien mielestä koko henkilöstön vapaa-ajantapahtumia voisi olla enemmänkin. Työkavereiden kanssa Mertanen on viritellyt myös liikuntakerhon perustamista.

– Näissä töissä tarvitaan hyvää lihaskuntoa ja kehonhallintaa. Kädet, olkapäät ja selkä ovat kovilla. Joukkuepelit tiivistävät myös yhteishenkeä. Mukavat työkaverit ja ystävystymiset ovat olleet minulle muualta muuttaneelle iso plussa. Nytkin suunnittelemme illanviettoa, wokkibroileria kotona bravuurinaan kokkaileva Mertanen hymyilee.

Erotessamme Aino Mertanen kiteyttää atrialaisuuden ytimen.

– Minulle on tärkeää tehdä semmoista työtä, joka tuottaa muille hyvää mieltä.

Niinpä niin, intuitioni oli oikeassa: tässä talossa laitetaan kernaasti hyvä kiertämään.

Teksti: Lea Penttilä
Kuvat: Rami Marjamäki