1992

Iso laiva ui syvällä

Uuden Itikka-Lihapolar-yhtiön alkutaivalta painavat suuret velat ja EU-pelot.

Velkoja ja EU-pelkoja

Kun Itikka-Lihapolar-pörssiyhtiö aloittaa toimintansa, Suomi elää historiansa syvintä lamaa. Työttömiä on paljon, rahaa kulutukseen hyvin vähän.  Nurmoon keväällä 1992 valmistunut jättimäinen ruokatehdas on maksanut Itikalle lähes 400 miljoonaa markkaa. Kun tämä lisätään uuden yhtiön muihin velkoihin, velkataakkaa kasvaa yli miljardin markan.  Uudella yhtiöllä on myös paljon kalliita, päällekkäisiä kustannuksia ja toimintoja. Saneeraamisen tarve on valtava.

Samaan aikaan Suomi päättää liittyä EU:n jäseneksi. Liha-alan ihmiset arvioivat, että eurooppalaisen kilpailun vapauduttua tuontilihan – erityisesti tanskalaisen – osuus voisi nousta 30 prosenttiin maamme lihantarjonnasta ja hintojen laskevaan jopa puoleen entisestä. Tässä kilpailussa suomalainen liha voisi jäädä toiseksi.

– Tämä oli ainoa hetki, jolloin ajattelin, että olisi aika hirveä katsoa peiliin ja todeta olevansa toimitusjohtaja, joka ajoi tämän firman  karille, toimitusjohtaja Seppo Paatelainen kertoo myöhemmin tuntemuksistaan.

– Mutta vieras ei ole sekään pelottava ajatus, että tämäkin upea teollisuuslaitos jäisi tulevaisuudessa seisomaan suomalaisen maatalouden hautamuistomerkkinä, Itikka-Lihapolarin hallituksen puheenjohtaja Reino Penttilä sanoo juhlapuheessaan Nurmon ruokatehtaan avajaisissa keväällä 1992.

Itikka-Lihapolar on toimintansa alussa suomalaisen lihateollisuuden suuralus, joka etenee syvällä, lähellä pohjakosketusta. Jo muutaman vuoden kuluttua paino on keventynyt tuntuvasti ja laiva etenee vauhdilla .

1992_velkojaeupelkoja_itikkas267kuva1.jpg

Toimitusjohtaja Seppo Paatelaisella (oik.) ja pääministeri Esko Aholla riittää pohdittavaa uuden ruokatehtaan vihkiäisissä.