Isäntien luottomies, Atrian ylin päättäjä: maanviljelysneuvos Reino Penttilä

Maanviljelijä Reino Penttilä oli suomalaisen elintarviketeollisuuden uudistustarpeen näkijöitä, kun ala valmistautui avautuvaan kilpailuun ja kävi eloonjäämistaistelunsa 1980–1990-luvuilla. Alan mullistuksessa syntyi 1994 suomalainen liha-alan jättiläinen Atria ja Suomen tunnetuimpiin kuuluva ruokamerkki. Penttilä oli seinäjokelaisen Osuusteurastamo Itikan ja sitä seuranneen Atria Oyj:n ylin päättäjä 1982–2005.

Nurmolainen Reino Penttilä (s. 1940) alkoi jo nuorena miehenä saada luottamusta maataloustuottajajärjestössä. Hän oli uudistushenkinen viljelijä: Penttilän tilalle rakennettiin 300 sian sikala vuonna 1966, ja broilerikasvattamo nousi ensimmäisten joukossa 1970. Hän laajensi tilaa jälleen, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin 1995. Isäntä teki usein aamuvarhaisella sikalan työt, kävi sen jälkeen junalla Helsingissä kokouksessa ja oli illalla jälleen sikalassa.

Etelä-Pohjanmaan maanviljelijät olivat hyvin sitoutuneita osuuskuntaansa Itikkaan, mutta osuusteurastamoiden tiukka reviirijako teki Itikan elämän ahtaaksi. Niiden keskusliike  Tuottajain Lihakeskuskunta (TLK) valvoi, missä kukin jäsenyritys sai ostaa ja myydä. Itikka teurasti lihaa, mutta markkinoita puuttui – suuret kulutuskeskukset sijaitsivat Etelä-Suomessa. Penttilä ja hallituksen puheenjohtaja löysivät Itikalle uuden johtajan, Seppo Paatelaisen (linkki Arkistoon: Seppo Paatelainen), joka oli enemmän liiketalousosaaja kuin järjestömies, ja tämä haastoi osuusteurastamojärjestön ryhmäkurin.

Paatelainen yhtiöitti Itikan tuotantotoiminnan Itikka Lihabotnia Oy:ksi ja vei sen pörssiin. Lihan hankinta jätettiin osuuskuntaan. Vuonna 1988 osakeyhtiö ja pörssi olivat osuustoiminnassa uutta ja hämmentävää. Itikan osakeyhtiö oli ensimmäinen liha-alan osuustoiminnassa, ensimmäinen lihatalo pörssissä ja maakuntansa ensimmäinen pörssiyhtiö. Ylin luottamusmies Reino Penttilä siunasi riskit ja vaikeat päätökset, sillä elintarvikealan kilpailu oli vapautumassa, vientitukia leikattiin ja hintasäännöstelyä purettiin. He olivat Itikan aisapari – tekijä ja päättäjä. Paatelaisella oli Penttilän luottamus ja Penttilällä maakunnan isäntien luottamus.

Itikka ja TLK ajautuivat törmäyskurssille molempien suunnitellessa suurta ruokatehdasta. Osallistuminen TLK:n Vantaan tehtaan rakentamiseen ja raaka-ainehuoltoon eivät Itikkaa innostaneet. Se tiedotti jättimäisen euroajan ruokatehtaan valmistuvan Nurmoon 1992. TLK:nkin muuri halkeili. Itikka-Lihabotnia ilmoitti 1990 aloittavansa markkinoinnin Etelä-Suomessa. Maataloustuottajain Keskusliitto MTK kehotti eteläpohjalaisia panemaan vastaan, mutta maakunnan tuottajaliitto seisoi osuuskunnan takana ja valitsi puheenjohtajakseen Penttilän. Tämä johti myös TLK:n hallintoneuvostoa, jossa pyrki estämään Vantaan tehtaan rakentamisen.

Itikka Lihabotnia Oy ja kuopiolainen Lihapolar Oy, joilla molemmilla oli lihaa yli tarpeen, fuusioituivat lähes salaa. Myös uuden Itikka-Lihapolar Oy:n hallitusta alkoi johtaa Penttilä. Tämän jälkeen kapinalliset osuusteurastamot hajottivat TLK:n, minkä esittivät ilmoitusasiana MTK:n ja TLK:n johdoille 1990. Kun rengiksi perustettu TLK rajoitti jäsentensä kasvua ja jopa kilpaili näiden kanssa, se sai mennä. Näin Penttilä oli osaltaan auttanut elintarviketeollisuutta itsenäistymään valtion ja järjestöjen kabinettipolitiikasta ja siirtymään markkinaehtoiseen yrittämiseen.

Suomen liityttyä Euroopan unioniin hinnat laskivat, kalliimpien tuotteiden suosio kasvoi ja suomalaiset suosivat yllättäen suomalaista. Atria sai selviytyjän sädekehän. Pohjalainen osuusteurastamo oli kasvanut 20 vuodessa Pohjoismaiden suurimmaksi lihanjalostajaksi ja kansainväliseksi konserniksi. Reino Penttilä oli tyynnytellyt viljelijöitä vaikeina aikoina, maannut tulilinjalla, kun muut yhtiöt kuiskuttelivat eteläpohjalaisten tuottajien korvaan houkutuksiaan, ja perustellut heille, miksi rahaa pantiin kansainvälistymiseen eikä tuottajahintaan.

Puheenjohtaja, maanviljelijä Reino Penttilä jäi eläkkeelle vuonna 2005. Maanviljelysneuvoksen arvo hänelle myönnettiin 2000. 

Lähde: Muokattu alkuperäistekstistä Henttinen, Annastiina 2010. Luettavissa alkuperäisenä osoitteessa: http://www.kansallisbiografia.fi/talousvaikuttajat