Lihakunnan radikaali uudistaja: toimitusjohtaja Paavo Jauhiainen

Lihakunnassa luotiin 1950-luvulla raamit savolaisen suuryrityksen kehitykselle. Sitä seurasi suvantovaihe, jossa herättiin näkemään tulevaisuuden muutostarpeet. Tarvittava radikaali uudistushenki puuttui, mutta sitä saatiin roppakaupalla, kun tulisieluinen uudistaja Paavo Jauhiainen astui yrityksen johtoon vuonna 1977.

Lihakunnan kasvu perustui aina 1970-luvun puoliväliin saakka tuotantopanosten lisäyksen kautta luotuihin kasvun edellytyksiin. Johdossa tajuttiin kuitenkin jo 1970-luvun lopulla, että vastassa on maailma, jossa ei pärjää muulla kuin aidolla kilpailukyvyllä. Lihakunnan kilpailijoita eivät olleet vain kotimaiset vahvat toimijat vaan myös ulkomaiset yritykset.

Jo 1970-luvulla huomattiin, että yrityksen kehitystä hidasti osuuskunta-aatteen mukainen ajatus perustehtävästä. Aiemmin ajateltiin, että oikeudenmukaisen lihan hinnan saaminen talonpojalle ja sitä kautta mahdollisuus toimeentuloon riittää Lihakunnalle.

Paavo Jauhiaiselle (s. 1945) se ei riittänyt. Hän katsoi, että yrityksen kilpailukyvystä ja  kannattavuudesta huolehtiminen on tulevaisuuden tapa toimia. Lihankunnassa tiedotus- ja järjestöosaston johtajana toiminut Paavo Jauhiainen astui toimitusjohtajaksi vasta 32-vuotiaana ja ryhtyi uudistamaan Lihakuntaa sellaisella tarmolla, että herkempiä hirvitti.

Jauhiainen käynnisti varsinaisen myllytyksen osuuskunnassa ja kun se oli saatu loppuun Lihakunnasta oli kehkeytynyt maan ykköskaartin kuuluva lihakaupallinen yritys alan toimijoiden joukossa. 

Yrityskulttuurin muutos alkoi massiivisella henkilöstön, johdon ja hallinnon koulutuksella. Tuotantoa rationalisoitiin mutta sitä myös virtaviivaistettiin mittavin investoinnein. Muutos tarkoitti käytännössä sitä, että osuustoiminnan nollatavoitteellisuudesta siirryttiin aitoon tuottavuus- ja tuloskilpailuun. Se vaati tietoa, taitoa ja itsensä likoon laittamista. Näitä ominaisuuksia Jauhiaisesta löytyi nuoresta iästä huolimatta tai ehkäpä juuri sen vuoksi. Nuoruudesta lienee ollut lopulta enemmän hyötyä kuin haittaa. Työnarkomaani Jauhiainen ryhtyi tekemään 70-tuntista työviikkoa.

Ensimmäiset valtakunnalliset fuusiot tapahtuivat 1960-luvun lopulla. Osuusteurastamo Karjapohjola ja Lihakunta fuusioituivat vuonna 1972. Fuusioitumisen myötä Lihakunnan toimialue käsitti Jauhiaisen kauden alussa idässä ja pohjoisessa noin 60 prosenttia maan pinta-alasta. Näin Lihakunta sai itselleen niin sanotun pohjoisen ulottuvuuden.

Vaikka Lihakunnan tuottavuuskehitys oli 1980-luvulla hyvä, huomattiin, että kehitys ei kuitenkaan ollut riittävä Suomessa. Lihakunta ottikin Jauhiaisen johdolla käyttöönsä markkinatalouden kaikki keinot, ja tästä päätöksestä syntyi Lihapolar Oy vuonna 1988.

Seuraava askel oli päätös Itikka-Lihabotnia Oy:n ja Lihakunta-Lihapolarin fuusiosta 1990. Asia oli ollut vireillä jo 1980-luvulla, mutta aika ei ollut vielä silloin kypsä. Nyt se oli, ja näin syntyi pohjalaisen Seppo Paatelaisen ja savolaisen Paavo Jauhiaisen yhteisestä ajatushautomosta Itikka-Lihapolar Oy, joka pian osti Osuuskunta Pohjanmaan Lihan teolliset toiminnot ja markkinoinnin. He myös osallistuivat yhdessä Tuottajain Lihakeskuskunnan (TLK) alasajoon. Näin nykyisen Atria Oyj:n pohja oli luotu pohjalais-savolaisena yhteistyönä.

Tulisieluinen uudistaja Jauhiainen kertoi eläkkeelle jäädessään olevansa taistelija sielultaan, laupias samarialainen sydämeltään, luterilaisen tiukkapipoinen mieleltään ja maanis-depressiivisyyteen taipuvainen psyykeltään.

– Jollei työpaikka olisi ollut Savossa, olisin kieltäytynyt, kommentoi Jauhiainen jo ennen valintaansa toimitusjohtajaksi. Silloin hän lupasi, ettei lähtisi Savosta kilon palasinakaan. Eikä lähtenyt.

Paavo Jauhiainen syntyi kymmenlapsisen perheen kuopuksena vuonna 1945. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Kuopion lyseosta 1965 ja valmistui agronomiksi Helsingin Yliopistosta 1972.