Seppo Paatelainen

Atria-konsernin pääarkkitehti: vuorineuvos Seppo Paatelainen

Pohjalaisen osuusteurastamon johtajana Seppo Paatelainen haastoi perinteelliset osuustoimintahyveet ja -rakenteet ja ajoi oman maakunnan lihatalon valtakunnalliseksi markkinajohtajaksi. Euroopan unionin jäsenenä Suomi ei menettänytkään omaa lihantuotantoaan kuten pelättiin, vaan muun muassa Paatelaisen johtama Atria Oyj lähti itse valloittamaan lähialueiden lihamarkkinoita. Tuotantoketju oli vuosien mittaan saneerattu kilpailukykyiseksi.

Sumiaisista Keski-Suomesta kotoisin oleva maalaistalon poika Seppo Paatelainen kävi naapurikunnan oppikoulun ja lähti 1962 agronomiopintoihin Helsingin yliopistoon. Hän valitsi pääaineekseen lihateknologian ja siirtyi lyhyen tutkijavaiheen kautta 1968 Etelä-Suomen Osuusteurastamon tuotantopäälliköksi ja parin vuoden päästä Itikka Osuuskunnan tuotantojohtajaksi Seinäjoelle.

Päällikkötehtävät opettivat Paatelaisen jo nuorena tulosvastuuseen. Liha-alalla oli meneillään fuusioita, mutta tässä vaiheessa muutokset koskivat Itikkaa vain hiukan laajentuneena toiminta-alueena. Uutta avausta merkitsi kuitenkin se, että yritys oli hankkimassa tonttia kaupungin rajan takaa Nurmosta. Paatelainen puolestaan sai kehitettyä makkaran valmistusteknologiaa.

Kun Itikalle haettiin uutta johtajaa vuonna 1987, valinta osui entiseen tuotantojohtaja Paatelaiseen.

Paatelainen panosti uuteen työpaikkaansa ja oli pian mullistamassa koko osuusteurastamokenttää. Ensimmäiseksi hän haastoi itse osuuskuntamuodon. Sen avulla oli 1980-luvulla vaikea hankkia investointeihin tarvittavaa uutta pääomaa. Myös Lounais-Suomen Osuusteurastamossa (LSO) ja savolais-pohjoissuomalaisessa Lihakunnassa oli valmisteilla tuotantopuolen yhtiöittäminen, mutta Itikka ehti ensimmäisenä. Se perusti 1988 osakeyhtiö Lihabotnian ja listautui pörssiin. Lihan hankinta säilyi osuuskunta Itikalla.

Seuraava kehitysaskel oli Itikka-Lihabotnia Oy:n ja Lihakunta-Lihapolarin fuusio 1990. Jälkimmäisen toimitusjohtaja, kuopiolainen Paavo Jauhiainen oli myös voimakkaan muutoshakuinen mies. Yhdessä nämä miehet ryhtyivät Tuottajain Lihakeskuskunnan (TLK) alasajoon. Helsingin kauppiaat (HK) -yrityksen jo aiemmin hankkinut keskusliike oli alkanut rakentaa suurta lihanjalostuslaitosta Vantaalle. Maakunnissa epäiltiin, että TLK aikoo tehdä jäsenistään pelkkiä raaka-ainetoimittajia. Monimuotoisen ja kiistellyn prosessin lopputuloksena TLK purettiin 1991. LSO sai vastuulleen valmistumassa olevan HK-Ruokatehtaan, ja Itikka-Lihapolar Oy peri Atria tuotemerkin.

Itikka-Lihapolarin ruokatehdas Nurmossa vihittiin 1992 keskellä syvintä lamaa ja alkanutta Euroopan unionin (EU) jäsenyyden valmistelua. Uhkakuvana oli koko suomalaisen lihasektorin raunioituminen. Monella paikkakunnalla toimiva Atria valitsi rajun saneerauksen strategian ja keskitti tuotannon ensisijaisesti Nurmoon.

Paatelaisen näkemyksen mukaan yritystoiminnassa ei saa pysähtyä. Atria lähti 1997 etsimään laajentumista lähialueilta. Ruotsin lihanjalostus oli huonossa EU-kunnossa, joten Atria osti sikäläistä kapasiteettia ja tuotemerkkejä niin, että 2002 Ruotsin osuus sen liiketoiminnasta oli lähes 40 prosenttia. Venäjällä ja Baltiassa ei vielä Paatelaisen aikana menestytty yhtä hyvin, mutta vienti veti yli 20 maahan. Nurmon lähettämö automatisoitiin tehokkaaksi logistiikkakeskukseksi vuonna 2000.

Oman maakunnan isännät antoivat kaikissa käänteissä tukensa Paatelaiselle. Vahvin ja pitkäaikaisin tuki hänelle oli Itikka Osuuskunnan ja Atrian hallituksen puheenjohtaja,  maanviljelysneuvos Reino Penttilä.

Eläkkeelle toimitusjohtaja, maatalous- ja metsätieteiden maisteri Seppo Paatelainen (s. 1944) jäi vuonna 2006. Presidentti myönsi hänelle seuraavana vuonna vuorineuvoksen arvon. Eläkkeelle jäätyäänkin hän on toiminut lukuisten järjestöjen ja yhtiöiden päättävissä elimissä. 

Lähde: Muokattu alkuperäistekstistä Mäkinen, Riitta 2008. Luettavissa alkuperäisenä osoitteessa: http://www.kansallisbiografia.fi/talousvaikuttajat

Näytä lisää
Näytä vähemmän

Reino Penttilä

Isäntien luottomies, Atrian ylin päättäjä: maanviljelysneuvos Reino Penttilä

Maanviljelijä Reino Penttilä oli suomalaisen elintarviketeollisuuden uudistustarpeen näkijöitä, kun ala valmistautui avautuvaan kilpailuun ja kävi eloonjäämistaistelunsa 1980–1990-luvuilla. Alan mullistuksessa syntyi 1994 suomalainen liha-alan jättiläinen Atria ja Suomen tunnetuimpiin kuuluva ruokamerkki. Penttilä oli seinäjokelaisen Osuusteurastamo Itikan ja sitä seuranneen Atria Oyj:n ylin päättäjä 1982–2005.

Nurmolainen Reino Penttilä (s. 1940) alkoi jo nuorena miehenä saada luottamusta maataloustuottajajärjestössä. Hän oli uudistushenkinen viljelijä: Penttilän tilalle rakennettiin 300 sian sikala vuonna 1966, ja broilerikasvattamo nousi ensimmäisten joukossa 1970. Hän laajensi tilaa jälleen, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin 1995. Isäntä teki usein aamuvarhaisella sikalan työt, kävi sen jälkeen junalla Helsingissä kokouksessa ja oli illalla jälleen sikalassa.

Etelä-Pohjanmaan maanviljelijät olivat hyvin sitoutuneita osuuskuntaansa Itikkaan, mutta osuusteurastamoiden tiukka reviirijako teki Itikan elämän ahtaaksi. Niiden keskusliike  Tuottajain Lihakeskuskunta (TLK) valvoi, missä kukin jäsenyritys sai ostaa ja myydä. Itikka teurasti lihaa, mutta markkinoita puuttui – suuret kulutuskeskukset sijaitsivat Etelä-Suomessa. Penttilä ja hallituksen puheenjohtaja löysivät Itikalle uuden johtajan, Seppo Paatelaisen (linkki Arkistoon: Seppo Paatelainen), joka oli enemmän liiketalousosaaja kuin järjestömies, ja tämä haastoi osuusteurastamojärjestön ryhmäkurin.

Paatelainen yhtiöitti Itikan tuotantotoiminnan Itikka Lihabotnia Oy:ksi ja vei sen pörssiin. Lihan hankinta jätettiin osuuskuntaan. Vuonna 1988 osakeyhtiö ja pörssi olivat osuustoiminnassa uutta ja hämmentävää. Itikan osakeyhtiö oli ensimmäinen liha-alan osuustoiminnassa, ensimmäinen lihatalo pörssissä ja maakuntansa ensimmäinen pörssiyhtiö. Ylin luottamusmies Reino Penttilä siunasi riskit ja vaikeat päätökset, sillä elintarvikealan kilpailu oli vapautumassa, vientitukia leikattiin ja hintasäännöstelyä purettiin. He olivat Itikan aisapari – tekijä ja päättäjä. Paatelaisella oli Penttilän luottamus ja Penttilällä maakunnan isäntien luottamus.

Itikka ja TLK ajautuivat törmäyskurssille molempien suunnitellessa suurta ruokatehdasta. Osallistuminen TLK:n Vantaan tehtaan rakentamiseen ja raaka-ainehuoltoon eivät Itikkaa innostaneet. Se tiedotti jättimäisen euroajan ruokatehtaan valmistuvan Nurmoon 1992. TLK:nkin muuri halkeili. Itikka-Lihabotnia ilmoitti 1990 aloittavansa markkinoinnin Etelä-Suomessa. Maataloustuottajain Keskusliitto MTK kehotti eteläpohjalaisia panemaan vastaan, mutta maakunnan tuottajaliitto seisoi osuuskunnan takana ja valitsi puheenjohtajakseen Penttilän. Tämä johti myös TLK:n hallintoneuvostoa, jossa pyrki estämään Vantaan tehtaan rakentamisen.

Itikka Lihabotnia Oy ja kuopiolainen Lihapolar Oy, joilla molemmilla oli lihaa yli tarpeen, fuusioituivat lähes salaa. Myös uuden Itikka-Lihapolar Oy:n hallitusta alkoi johtaa Penttilä. Tämän jälkeen kapinalliset osuusteurastamot hajottivat TLK:n, minkä esittivät ilmoitusasiana MTK:n ja TLK:n johdoille 1990. Kun rengiksi perustettu TLK rajoitti jäsentensä kasvua ja jopa kilpaili näiden kanssa, se sai mennä. Näin Penttilä oli osaltaan auttanut elintarviketeollisuutta itsenäistymään valtion ja järjestöjen kabinettipolitiikasta ja siirtymään markkinaehtoiseen yrittämiseen.

Suomen liityttyä Euroopan unioniin hinnat laskivat, kalliimpien tuotteiden suosio kasvoi ja suomalaiset suosivat yllättäen suomalaista. Atria sai selviytyjän sädekehän. Pohjalainen osuusteurastamo oli kasvanut 20 vuodessa Pohjoismaiden suurimmaksi lihanjalostajaksi ja kansainväliseksi konserniksi. Reino Penttilä oli tyynnytellyt viljelijöitä vaikeina aikoina, maannut tulilinjalla, kun muut yhtiöt kuiskuttelivat eteläpohjalaisten tuottajien korvaan houkutuksiaan, ja perustellut heille, miksi rahaa pantiin kansainvälistymiseen eikä tuottajahintaan.

Puheenjohtaja, maanviljelijä Reino Penttilä jäi eläkkeelle vuonna 2005. Maanviljelysneuvoksen arvo hänelle myönnettiin 2000. 

Lähde: Muokattu alkuperäistekstistä Henttinen, Annastiina 2010. Luettavissa alkuperäisenä osoitteessa: http://www.kansallisbiografia.fi/talousvaikuttajat

 

Reino Penttilä

Näytä lisää
Näytä vähemmän

Paavo Jauhiainen

Lihakunnan radikaali uudistaja: toimitusjohtaja Paavo Jauhiainen

Lihakunnassa luotiin 1950-luvulla raamit savolaisen suuryrityksen kehitykselle. Sitä seurasi suvantovaihe, jossa herättiin näkemään tulevaisuuden muutostarpeet. Tarvittava radikaali uudistushenki puuttui, mutta sitä saatiin roppakaupalla, kun tulisieluinen uudistaja Paavo Jauhiainen astui yrityksen johtoon vuonna 1977.

Lihakunnan kasvu perustui aina 1970-luvun puoliväliin saakka tuotantopanosten lisäyksen kautta luotuihin kasvun edellytyksiin. Johdossa tajuttiin kuitenkin jo 1970-luvun lopulla, että vastassa on maailma, jossa ei pärjää muulla kuin aidolla kilpailukyvyllä. Lihakunnan kilpailijoita eivät olleet vain kotimaiset vahvat toimijat vaan myös ulkomaiset yritykset.

Jo 1970-luvulla huomattiin, että yrityksen kehitystä hidasti osuuskunta-aatteen mukainen ajatus perustehtävästä. Aiemmin ajateltiin, että oikeudenmukaisen lihan hinnan saaminen talonpojalle ja sitä kautta mahdollisuus toimeentuloon riittää Lihakunnalle.

Paavo Jauhiaiselle (s. 1945) se ei riittänyt. Hän katsoi, että yrityksen kilpailukyvystä ja  kannattavuudesta huolehtiminen on tulevaisuuden tapa toimia. Lihankunnassa tiedotus- ja järjestöosaston johtajana toiminut Paavo Jauhiainen astui toimitusjohtajaksi vasta 32-vuotiaana ja ryhtyi uudistamaan Lihakuntaa sellaisella tarmolla, että herkempiä hirvitti.

Jauhiainen käynnisti varsinaisen myllytyksen osuuskunnassa ja kun se oli saatu loppuun Lihakunnasta oli kehkeytynyt maan ykköskaartin kuuluva lihakaupallinen yritys alan toimijoiden joukossa. 

Yrityskulttuurin muutos alkoi massiivisella henkilöstön, johdon ja hallinnon koulutuksella. Tuotantoa rationalisoitiin mutta sitä myös virtaviivaistettiin mittavin investoinnein. Muutos tarkoitti käytännössä sitä, että osuustoiminnan nollatavoitteellisuudesta siirryttiin aitoon tuottavuus- ja tuloskilpailuun. Se vaati tietoa, taitoa ja itsensä likoon laittamista. Näitä ominaisuuksia Jauhiaisesta löytyi nuoresta iästä huolimatta tai ehkäpä juuri sen vuoksi. Nuoruudesta lienee ollut lopulta enemmän hyötyä kuin haittaa. Työnarkomaani Jauhiainen ryhtyi tekemään 70-tuntista työviikkoa.

Ensimmäiset valtakunnalliset fuusiot tapahtuivat 1960-luvun lopulla. Osuusteurastamo Karjapohjola ja Lihakunta fuusioituivat vuonna 1972. Fuusioitumisen myötä Lihakunnan toimialue käsitti Jauhiaisen kauden alussa idässä ja pohjoisessa noin 60 prosenttia maan pinta-alasta. Näin Lihakunta sai itselleen niin sanotun pohjoisen ulottuvuuden.

Vaikka Lihakunnan tuottavuuskehitys oli 1980-luvulla hyvä, huomattiin, että kehitys ei kuitenkaan ollut riittävä Suomessa. Lihakunta ottikin Jauhiaisen johdolla käyttöönsä markkinatalouden kaikki keinot, ja tästä päätöksestä syntyi Lihapolar Oy vuonna 1988.

Seuraava askel oli päätös Itikka-Lihabotnia Oy:n ja Lihakunta-Lihapolarin fuusiosta 1990. Asia oli ollut vireillä jo 1980-luvulla, mutta aika ei ollut vielä silloin kypsä. Nyt se oli, ja näin syntyi pohjalaisen Seppo Paatelaisen ja savolaisen Paavo Jauhiaisen yhteisestä ajatushautomosta Itikka-Lihapolar Oy, joka pian osti Osuuskunta Pohjanmaan Lihan teolliset toiminnot ja markkinoinnin. He myös osallistuivat yhdessä Tuottajain Lihakeskuskunnan (TLK) alasajoon. Näin nykyisen Atria Oyj:n pohja oli luotu pohjalais-savolaisena yhteistyönä.

Tulisieluinen uudistaja Jauhiainen kertoi eläkkeelle jäädessään olevansa taistelija sielultaan, laupias samarialainen sydämeltään, luterilaisen tiukkapipoinen mieleltään ja maanis-depressiivisyyteen taipuvainen psyykeltään.

– Jollei työpaikka olisi ollut Savossa, olisin kieltäytynyt, kommentoi Jauhiainen jo ennen valintaansa toimitusjohtajaksi. Silloin hän lupasi, ettei lähtisi Savosta kilon palasinakaan. Eikä lähtenyt.

Paavo Jauhiainen syntyi kymmenlapsisen perheen kuopuksena vuonna 1945. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Kuopion lyseosta 1965 ja valmistui agronomiksi Helsingin Yliopistosta 1972. 

Jollei työpaikka olisi ollut Savossa, olisin kieltäytynyt
Näytä lisää
Näytä vähemmän

Nurmon metsiin rakentuu lihakylä

Valtaosa Suomessa valmistettavista ja myytävistä Atrian tuotteista valmistuu Seinäjoen Nurmossa, Etelä-Pohjanmaalla. Nurmossa sijaitsee Suomen johtava ja  pohjoismaisittain, jopa eurooppalaisittain merkittävä lihateollisuuden keskittymä, Atrian lihakylä.

Se on 1970-luvun puolivälissä kasvunsa aloittanut, kymmenien teurastamo-, tuotanto-, varasto-, logistiikka- ja hallintorakennusten kylä – nykyisin yli 1 500 ihmisen työpaikka, suurin koko maakunnassa. Noin kymmenen vuoden aikana, vuoteen 2007 mennessä, Atria sijoittaa lihakylän kehittämiseen ja kasvuun  yli 500 miljoonaa euroa.

Itikan ja myöhemmin Atrian teollinen toiminta haki uutta paikkaa jo 1960-luvun  loppupuolella. Vanhat tilat  Seinäjoen keskustassa Itikanmäellä kävivät ahtaiksi teurastusmäärien jatkuvasti kasvaessa. Tarjous sopivasta tontista tuli peräti kolmeltakymmeneltä kunnalta. Paras löytyi Nurmosta: 35 hehtaaria, myöhemmin 52 hehtaaria kovapohjaista metsämaata, jossa riitti tilaa kasvaa. 

Ensimmäisenä rakennuksena Nurmon tontille valmistuu pakastamo vuonna 1977.

Kun sikalinja valmistuu vuonna 1982, Nurmon tontille hahmottuu ajanmukainen teollisuusalue.

Sikalinjalle tulee noin 1 000 sikaa päivässä. Näistä käsitellään leikkaamossa noin 70 prosenttia ja vain noin kolmannes toimitetaan asiakkaille kokonaisina ruhoina. 

Nurmon lihakylä alkaa muodostua, kun sikalinjan oikealle puolelle valmistuu broileritehdas vuonna 1988. Se kaksinkertaistaa broilerintuotannon. Jo 1990-luvun alkuun mennessä pakastettujen broilereiden tuotannosta luovutaan ja koko tuotanto myydään tuorebroilerina.  Kuluttajien tottumukset alkavat muuttua, broilerin suosio kasvaa.

Vuonna 1992 Nurmon lihakylään valmistuu moderni ruokatehdas, puolentoista vuoden suururakan jälkeen. Sen lattiapinta-ala on yli kolme hehtaaria, mikä kaksinkertaistaa lihakylän tehdastilat. Se alkaa tuottaa Atria- ja Chick-tuotteita yli 50 miljoonan kilon vuosivauhdilla: 10 kiloa ruokaa jokaista suomalaista kohti. Tehtaan hinnaksi tulee jättimäiset 400 miljoonaa markkaa.

Presidentti Tarja Halonen painaa nappia vuonna 2000: Atrian uusi logistiikkakeskus käynnistyy virallisesti. Toimitusjohtaja Seppo Paatelainen (vas. ) ja puheenjohtaja Reino Penttilä seuraavat keskittyneinä. Keskuksen kakkosvaihe valmistuu seitsemän vuotta myöhemmin.

Atrian lihakylä Nurmossa koko laajuudessaan. Vuonna 2003 ruokatehtaaseen valmistui Chick-siipikarjayksikön laajennusosa ja 2007 edessä oikealla näkyvä logistiikkakeskuksen kakkosvaihe. Keskuksesta lähtee elintarvikkeita asiakkaille keskimäärin noin puoli miljoona kiloa ja sesonkien aikana jopa miljoona kiloa päivässä. 

Näytä lisää
Näytä vähemmän

Lithells, rakkaudesta hyvään ruokaan

Lithells, rakkaudesta hyvään ruokaan

Oskar Lithell oli yrityshenkinen mies, joka vuonna 1907 käynnisti liiketoimintansa pienessä kellarihuoneessa Kumlassa, Örebron lähellä. Toiminnan alkupääoma oli 75 kruunua ja ensimmäinen investointi oli käsin veivattava lihamylly.

Liiketoiminta kasvoi nopeasti ja liike siirtyi kellarista katutasolle samassa rakennuksessa. Liikkeen nimi oli ”Oskar Lithells Kött-, Fläsk- & Charkuteriaffär” (Oskar Lithellsin Liha-, Sianliha- & Leikkeleliike). Liikkeen kanta-asiakaskunta kasvoi nopeasti. 

Yritys erikoistui pian makkaroiden valmistukseen. 25 vuotta myöhemmin aloitettiin tunnetun Sibylla-makkaran valmistus ja pian sen jälkeen tuotiin markkinoille Kumla-makkara, joka oli suositun grillimakkaran edeltäjä.

Vuonna 1956 yritys laajeni edelleen ja muutti vanhan meijerin tiloihin Sköllerstaan, joka sekin sijaitsee Örebron lähellä. Uusissa tiloissa aloitettiin makkaran valmistus laajemmassa mittakaavassa, nykyaikaisin menetelmin ja lopulta yritys kehittyi Ruotsin suurimmaksi makkaratehtaaksi. Nykyisin Lithells toimii edelleen Sköllerstassa.

Seuraava merkittävä kehitysvaihe tapahtui vuonna 1997, jolloin Atria osti Lithellsin. Oskar Lithellin perinteitä vaalitaan kuitenkin edelleen huolella. Sekä Oskar Lithell että nykyinen Atrian omistuksessa oleva Lithells jakavat saman intohimon: rakkauden hyvään ruokaan.

Näytä lisää
Näytä vähemmän

Sata vuotta mukana arjessa ja juhlassa

Sata vuotta mukana arjessa ja juhlassa

Atrian 100-vuotisjuhla synnyttää tulevaisuuden teemoja, jopa instituutioita: Atrian Tulevaisuuseminaarit, Pallogrillauksen SM-kisat ja Atrian 100 Nuorta Kokkia -koulutusohjelman.

Vuonna 2003 Atria on elänyt sata vuotta mukana suomalaisten arjessa ja juhlassa. Yhtiön 100-vuotisjuhlassa toimitusjohtaja Seppo Paatelainen linjaa, että vuosien saatossa Atrian voimakkaimmat muutokset ovat tapahtuneet EU-jäsenyyden aikana.

– Atria hakee myös tulevaisuudessa kasvua kansainvälistymisen kautta. Se tapahtuu joko yksin tai jonkun yhteystyökumppanin kanssa. En näkisi mitään estettä sille, etteivätkö suomalaiset alan yritykset voisi yhdessä omistaa yrityksiä Suomen ulkopuolella. Tällaisia hankkeita ei tietääkseni kuitenkaan ole vireillä, toimitusjohtaja Paatelainen sanoo.

Paatelaisen mukaan Atrian tavoitteena on tulevaisuudessa luoda kansainvälistymisen kautta vahva markkinallinen ja toiminnallinen kasvu. Samalla hän näkee, että kotimaisella jalostavalla teollisuudella on tärkeä merkitys myös tuottajan kannalta.               

– Suomen maatalous ei voi menestyä tuottamalla raaka-aineita ulkomaiseen vientiin. Suomi ei ole halpatuotantomaa ja siten toiminnan vahvuudet on löydettävä muista tekijöistä kuin hinnasta. On vaikea kuvitella, että suomalainen elintarvikeyritys menestyy kansainvälisesti, ellei se ole kyennyt rakentamaan vahvaa asemaa kotimarkkinoillaan.

Tilaisuuksia Finlandia-talossa ja VR:n makasiineilla

Yhtiö juhlii 100-vuotisjuhliaan järjestämällä sidosryhmilleen monia erilaisia tapahtumia, joista osa jää elämään vuosiksi eteenpäin – joistakin juhlavuoden tempauksista kasvaa vuosien varrella jopa itsenäisiä instituutiota.

Sellaisena voidaan pitää esimerkiksi Finlandia-talossa ensimmäisen kerran tammikuussa 2003 pidettävää Tulevaisuusseminaaria, joka järjestetään vuosittain yhteensä yhdeksän kertaa aina vuoteen 2011 saakka. Seminaarin vieraina nähdään vuosien varrella useita ministeritason vieraita niin Suomesta kuin Ruotsistakin, elintarvikealan vaikuttajia, bisnesalan päättäjiä ja asiantuntijoita sekä professoritason tutkijoita elintarvikealalta.

Kuluttajia Atria puolestaan ilahduttaa järjestämällä kesäkuussa 2003 ensimmäiset Pallogrillauksen SM-kilpailut. Kilpailijoita kisaan ilmoittautuu ympäri Suomen. Heistä esikarsintojen kautta varsinaiseen kilpailuun Helsingin VR:n makasiineille valitaan sata pallogrillailijaa. Voiton kautta aikain ensimmäisessä Pallogrillauksen SM-kisassa vie helsinkiläinen Tapu Haro. Ruoanlaittoa ja yhteistä suomalaista grillikulttuuria kunnioittava koko perheen tapahtuma kerää VR:n makasiineille mittavan määrän yleisöä.

100 Nuorta Kokkia -koulutus pyörii yhä

Atrian 100-vuotisjuhlavuonna perustettu Atria 100 Nuorta Kokkia -koulutusohjelma jatkaa yhä vuonna 2015 vireää taivaltaan. Koulutusohjelma antaa nuorille ruoka-alasta kokonaisvaltaista ja innostavaa tietoa, josta he voivat löytää aineksia oman uransa ja osaamisensa kehittämiseen. Ruoka-alalla menestyneiden kansainvälisten ja suomalaisten ammattilaisten luennot ovat verkostoitumismahdollisuuksien lisäksi yksi koulutusohjelman yksi keskeisestä annista.

Koulutusohjelman seminaareihin kutsuttavat kouluttajat edustavat alansa huippua Suomesta ja maailmalta. Koulutusohjelman tavoitteena on  löytää ne nuoret tekijät, jotka aidosti näkevät tulevaisuutensa ruoan ja ruokaelämysten parissa. Sellaiset nuoret, jotka kokevat ruoan intohimokseen.

Koulutusohjelman johtajina ovat toimineet:

2003 Jyrki Sukula

2004 Aki Wahlman

2005–2009  Jaakko Nuutila

2010–2014 Aki Wahlman.

Keväällä 2005 Suomen Gastronomien Seura myönsi 100 Nuorta Kokkia koulutusohjelmalle kunniamaininnan ansioistaan suomalaisen ruokakulttuurin edistämiseksi.

Koulutusohjelman aikana syntyneistä parhaista ideoista koottiin vuosien 2003–2006 päätteeksi Atria 100 Nuorta Kokkia -reseptikirja. Vuonna 2012 vietettiin koulutusohjelman 10. juhlavuotta.

Näytä lisää
Näytä vähemmän

Olemme päivittäneet verkko- ja mobiilipalveluidemme tietosuojaselosteen vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen ("GDPR") vaatimuksia. Tietosuojaselosteessa kerromme, mitä henkilötietoja keräämme verkko- ja mobiilipalveluidemme käyttäjistä, miten käytämme niitä ja miten huolehdimme niiden suojaamisesta. Lue lisää.

Ok