120 vuotta

Kotimaisen broilerinlihan suosio kasvaa Ruotsissa tasaisesti, vuosittain yli viiden prosentin vauhdilla. Tekemällään yrityskaupalla Atria on kasvuvauhdissa mukana tunnetulla ja arvostetulla Familjen Lagerbergs -brändillä. Sen taustalla on yli 50 vuotta Etelä-Ruotsissa toiminut Lagerberg i Norjeby -yhtiö. Sillä on hallussaan koko siipikarjaketju: broilereiden kasvatusta, teurastusta, paloittelua ja jalostusta sekä myyntiä kaupalle ja ammattikeittiöille. Omien kasvattamoiden lisäksi Lagerbergsillä on useita tuotantolaitosten lähellä sijaitsevia sopimustuottajia.

Jo kesäkuussa, vain muutama kuukausi yritysoston jälkeen, Atria ilmoittaa merkittävistä panostuksista broilerituotantonsa kehittämiseen Ruotsissa. Atria investoi kolmen vuoden aikana 14 miljoonaa euroa toiminnan kehittämiseen ja kasvattamiseen. Mittava uudistamisohjelma ulottuu tiloilta ja kasvattamoista teolliseen tuotantoon päätyen kuluttajille näkyvään ja maistuvaan Lagerbergs-broileriruokaan. 

Atria rakentaa Nurmon nykyisen sikaleikkaamon yhteyteen lähes 4 500 neliömetriä uutta tuotantotilaa. Teknologialtaan maailman huippua edustava leikkaamo parantaa tuotannon laatua ja tuottavuutta sekä lisää tuote- ja työturvallisuutta. Myös vanhoja tiloja uudistetaan ja automatisoidaan. Atria sijoittaa uuteen leikkaamoon noin 36 miljoonaa euroa. 

Atria hankkii tanskalaisen leivänpäällisiä valmistavan Aalbaek Specialiteter A/S:n liiketoiminnan. Aalbaek on Tanskan suurin luomuleivänpäällisten valmistaja. Yritys on perustettu vuonna 1920 ja se on yksi Euroopan suurimmista korkealaatuisten luomulihavalmisteiden valmistajista. Aalbaekin tuotevalikoimassa on erilaisia premium-luokan leivänpäällisiä, maksapasteijoita ja pekonia. 

Useimmat suomalaiset yhdistävät grillauksen kesälomaan ja aurinkoon. Noin kolmannes Atrian grillaustutkimukseen vastanneista suostuu sytyttämään grillin vain poutasäällä. Yli puolet suomalaisista grillaa kaasugrillillä, jossa useimmiten kypsyvät erilaiset makkarat. Näillä herkuttelee 77 prosenttia grillaajista. Toiseksi suosituin grillausruoka ovat kasvikset. Makkaran ja kasvisten jälkeen suosituimpia grillattavia ovat kokolihatuotteet, possu ja broileri. Grilliin valikoituvissa raaka-aineissa tärkeintä ovat tuoreus, maku ja alkuperä. Noin 75 kotitalouksista ostaa Atrian grillituotteita.

Suomalainen kuluttaja arvostaa avointa tuotantoketjua ja tietoa lihan alkuperästä. Atria toi ensimmäisenä suomalaisena liha-alan yrityksenä tuottajatilalle asti ulottuvan jäljitettävyyden niin naudan- ja sianlihaan kuin siipikarjan lihaankin. Saarioisilta vuonna 2014 ostetut naudan, sian ja broilerin hankinta-, teurastus- ja leikkuutoiminnot vahvistavat suomalaisen lihan asemaa  ruokamarkkinoilla ja monipuolistavat Atrian tuotevalikoimaa entisestään.

Kaupassa Atrialle siirtyivät Saarioisten broilerituotanto Kangasalan Sahalahdessa sekä Jyväskylän teurastamo. Atria ja Saarioinen sopivat myös lihan toimittamisesta Atrialta Saarioisille sen omaan, muun muassa valmisruokien tuotantoon.

Atria vahvisti kaupassa asemaansa erityisesti broilerituotteissa. Broilerin suosio suomalaisessa ruokapöydässä alkoi kasvaa jo 1990-luvun puolivälissä ja se on lisääntynyt tuntuvasti 2010-luvulla. 

Atria keskittää nautateurastustaan ja -leikkuutaan Kauhajoelle. Siellä yhdistyy alan nykyaikaisin teknologia ja Atrian pitkäaikainen kokemus nautateurastuksesta.

Atria teurastaa noin puolet Suomessa teurastettavista naudoista.

Nautojen keskiteuraspaino on kasvussa. Uuden tekniikan ansiosta Atria pystyy käsittelemään hygieenisesti aiempaa suurempia eläimiä. Tehokkuuden ohella uuden teurastamon toiminnoissa on annettu painoarvoa eläinten hyvinvoinnille, hygieenisille toimintatavoille sekä työturvallisuudelle.

Koskenkorvan uusi siipikarjanrehutehdas valmistuu samalle tontille, missä jo aiemmin sijaitsivat A-Rehun sika- ja nautarehujen valmistus. Uusi tehdas pystyy tuottamaan enimmillään 100 miljoonaa kiloa siipikarjanrehua vuodessa. A-Rehun sian-, naudan- ja siipikarjanrehun tuotantokyky Koskenkorvalla nousee yhteensä 240 miljoonaan kiloon vuodessa. 

Tuottajien ja A-Rehun yhteistyönä syntynyt siipikarjanrehutehdas varmistaa, että Suomessa on kotimaisessa omistuksessa olevaa rehuntuotantoa tulevaisuudessakin. A-Rehu  on Atrian ja suomalaisten kotieläintilojen omistama yritys.

Atrian Tapa Toimia -periaatteiden määrittely vuonna 2013 on yrityksen henkilöstön yhteishengen ja -tahdon ilmaisu.  Eri toimintamaissa käydyt Way of Work (WoW) -arvokeskustelut ovat todellinen menestys: noin 75 prosenttia 
atrialaisista Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa ja Virossa haluaa vaikuttaa yhteisiin toimintatapoihin. Atria Venäjällä arvokeskustelut on käyty jo aiemmin. 

WoW-agentit eri maissa vetävät keskusteluja muun muassa siitä, mikä kussakin maassa on tärkein toimintaperiaate henkilöstön kannalta.

• • Atrian Tapa Toimia:
    • Olemme aidosti kiinnostuneita asiakkaista ja kuluttajista.
    • Haluamme menestyä.
    • Tuotamme laatua – haluamme menestyä.
    • Olemme innostuneita työstämme.

Atria Venäjän kehittämisessä laitetaan monien tappiollisten vuosien jälkeen päälle uusi kehittämisen vaihde.

Atria luopuu sianlihan alkutuotannosta Moskovan alueella sijaitsevalla Campofarmin maatilalla ja lopettaa Campomosin Moskovassa sijaitsevan tehtaan. Pizzan tuotanto siirretään Gorelovon tehtaalle Pietariin. Campomosin lihavalmistetuotantoa on jo aiemmin keskitetty Gorelovoon.

Myynti Moskovassa jatkuu edelleen CampoMos-tuotemerkillä. 

Koirien ja kissojen ruokiin keskittynyt Best-In-yhtiö siirtyy täysin Atrian omistukseen, kun se ostaa yhtiöstä HK Ruokatalon osuuden.

Osuusteurastamo Lihakunnan vuonna 1970 Kuopioon perustaman yhtiön tunnetuin tuote alkuvuosina oli Mustin Murkina -koiranmakkara. Ensimmäisiä Best-In -merkkisiä makkaroita koirat pääsivät maistelemaan 1970-luvun lopulla. Yhtiön toinen menestysmerkki on Hubert, jonka alla eläinruokahyllyistä löytyy lemmikeille tuoreruokia ja makupaloja.

Atria 100 Nuorta Kokkia -kurssilla tehdään muutakin kuin ruokaa. Se on kokonainen oppimis- ja koulutusympäristö, jossa harjoitellaan ruoanlaiton lisäksi onnistuneen liiketoimintasuunnitelman tekemistä, avataan tuotekehitystä sekä opetellaan löytämään oman osaamisen vahvuudet.

Kurssille päästäkseen ei vielä tarvitse olla huippukokki, tosin useat koulutusohjelmassa aloittaneet nuoret ovat jo peruskannuksensa hankkineet. Kurssi herättää vuodesta toiseen suurta kiinnostusta, ei vähiten arvostettujen luennoitsijoidensa ansiosta. Juhlavuotena koulutusohjelman johtajana toimi Aki Wahlman.

Atria 100 Nuorta Kokkia on saanut Suomen Gastronomien Seuralta kunniamaininnan suomalaisen ruokakulttuurin edistämisestä.

Atrian tuotemerkkien perheeseen 1990-luvun lopulla liittynyt  Sibylla on yksi Ruotsin tunnetuimmista tuotemerkeistä. Ensimmäiset Sibylla-hot dogit tulivat Ruotsin markkinoille vuonna 1932.

Vuonna 2012 Sibylla maistuu Ruotsin lisäksi Suomessa ja Baltian maissa sekä Venäjällä ja Puolassa – yhteensä yli 3 300 toimipaikassa. Näistä noin kolmannes on Ruotsissa. Sibylla-tuotteita myydään eniten huoltoasemien yhteydessä olevista grilli- ja myyntipisteistä. Ruotsissa Sibyllalla on myös omia katukioskeja.

Tuotevalikoimassa on muun muassa hampurilaisia, hodareita, makkaroita, ranskalaisia perunoita, lihapullia, lihapiirakoita ja kebabia – maasta ja asiakkaasta riippuen. Sibylla kuuluu Nordic Fast Food (NFF) -ketjuun, josta enemmistön omistaa Atria Skandinavian tytäryhtiö Atria Concept. Muina omistajina ovat ketjun franchise-yrittäjät.

Atrian kolme vuotta kestänyt Varhainen välittäminen -ohjelma koskettaa jokaista Atrian suomalaista 2 400 työntekijää. Ohjelman avulla on parannettu koko työyhteisön työ- ja toimintakykyä ja työssä jaksamista, vähennetty sairaus- ja tapaturmapoissaoloja sekä ehkäisty ennenaikaista eläköitymistä. Varhainen välittäminen on uusi atrialainen asenne.

– Hankkeesta on saatu poikkeuksellisen hyviä tuloksia sairauspoissaolojen vähentämisessä.  Lihanjalostusteollisuus on fyysisesti kuormittavaa toistotyötä, kertoo Atria Suomen johtava työterveyslääkäri Timo Kinnunen.

Osana ohjelmaa Atrian Nurmon tehdasalueella otettiin käyttöön  uusi työterveysasema, joka lunasti paikkansa työhyvinvoinnin edistäjänä. Rakennuksessa on ajanmukaiset työtilat yhteensä kymmenelle työterveyshuollon ammattilaiselle. 

Kuluttaja haluaa tietää, mistä hänen syömänsä ruoka tulee. Alkuperän tunteminen lisää luottamusta. Atria tuo alkuperämerkinnän ja -tiedot ensimmäistä kertaa broilerituotteisiin.  Kuluttaja voi halutessaan saada netistä lisätietoa tuotantotilasta, laadun varmistamisesta ja eläinten hyvinvoinnista.

Atrian kaikki broilerintuottajat lähtevät mukaan Atrian Perhetila -alkuperän merkitsemiseen.

– Taustalla ovat ihan tavalliset perheet. Broilerikin on jostain kotoisin. Samalla toivomme, että Atrian kotimainen tuotanto esiintyy nyt edukseen, seinäjokisen Larvatalon tilan emäntä Mari Penttilä kertoo.

• • Joka viides suomalainen kuluttaja on huolestunut lihan tuotannon eettisyydestä ja eläinten kasvuolosuhteista.
  • 70 prosenttia suomalaisista haluaa enemmän tietoa lihan alkuperästä ennen ostopäätöstä.
  • Reilu 60 prosenttia toivoo lisää tietoa valmistusolosuhteista ja on kiinnostunut eläinten hyvinvoinnista.

Lähteet: MTT, Kuluttajatutkimuskeskus. 2010. Risc-asennetutkimus 2011. 

Atria tuo kauppoihin perusteellisten kuluttajatutkimusten ja tuotekehityksen tuloksena kaksi uutta tuoteperhettä: Atria Bravuurin ja Atria Kulinaarin.

Atria Bravuuri -tuotteet kehitetään vastaamaan kuluttajien muuttuneisiin ruoanlaittotarpeisiin. Bravuuri tarjoaa samassa paketissa kaikki tarvittavat ainekset helppoa ja nopeaa ateriaa varten.

Atria Kulinaari -tuoteperhe koostuu laadukkaista ja korkeatasoisista leivänpäällistuotteista. 100-prosenttisesti suomalaista lihaa sisältävien tuotteiden lihapitoisuus on hyvin korkea.

ETM Juha Gröhnillä (s. 1963) on pitkä ura Atriassa: ennen Atria-konsernin toimitusjohtajuutta hän vastasi Atria Skandinavian toiminnoista. Hän on toiminut monissa johtotehtävissä myös Atria Suomessa ja Atria Baltiassa. Atrian johtoryhmän jäsen hän on ollut jo vuodesta 1993.  Juha Gröhn oli aktiivisesti osallisena, kun yhtiö toteutti voimakasta muutos- ja sopeuttamisohjelmaa 1991–1996.

– Juha Gröhnillä on vahva kokemus liha-alalta. Hän aloitti uransa Lihapolar Oy:ssä vuonna 1990 ja on siitä asti työskennellyt Atria Oyj:n palveluksessa. Hän tuntee liha-alan ja tietää alkutuotannon sekä teollisuuden haasteet. Hän on uransa aikana toiminut tiiviissä yhteistyössä päivittäistavarakaupan kanssa sekä Suomessa, Virossa että Ruotsissa. Juha on tunnettu avoimesta ja suoraviivaisesta johtamistyylistä, ja olen vakuuttunut, että hänen johdollaan Atrialla on erinomaiset mahdollisuudet menestyä elintarvikealan kovassa kilpailussa, kuvailee Atria Oyj:n hallituksen puheenjohtaja Martti Selin.

Suurin haaste lihatuotteiden valmistuksen siirtämisessä tehtaalta toiselle on tuotannon keskeytymättömyys ja tuotteiden laadun varmistaminen. Erityisesti, jos kyseessä Lönnebergan kaltainen tuoteperhe. Sen juuret ulottuvat 1930-luvulle ja se on Atrian vahvimpia tuotemerkkejä Ruotsissa. Kaikki Lönneberga-merkin tuotteet ovat korkeimman laatutason tuotteita ja ne valmistetaan ruotsalaisista raaka-aineista.

Atria Skandinavian tehdas Malmön Fosiessa on rakennettu vuonna 1977 ja siellä työskentelee noin 200 henkilöä. Tehdas on Sköllerstan jälkeen Atrian suurin tehdas Ruotsissa. Lönneberga-tuotemerkki siirtyi Atrialle vuonna 2007, kun se osti Sardus-yhtiön.

Lisäaineet ovat Virossa herkkä aihe, etenkin natriumglutamaatti E621. Maks & Mooritsin uusittu tuotevalikoima tehdään täysin ilman natriumglutamaattia, lihajalosteiden edelläkävijänä Virossa. Uudet tuotteet pakataan ajanmukaisiin, helppokäyttöisiin ja tuotteen säilyvyyttä turvaaviin pakkauksiin. Maks & Mooritsin alkuperä juontuu 1910-luvulle.

Moskova ylivoimaisesti Venäjän suurin elintarvikealan markkina-alue. Sen yli 11 miljoonan kuluttajan ostovoima on lähes kaksinkertainen muuhun Venäjään verrattuna. Atrian päämerkki Moskovassa on CampoMos.

Vastuullisista toimintatavoista ja niistä avoimesti kertomisesta on tullut yksi elintarviketeollisuuden keskeisiä haasteita. Suomen suurimpana lihanjalostajana sekä yhtenä Pohjoismaiden, Venäjän ja Viron johtavana ruoka-alan yrityksenä Atria lisää vuoropuhelua sidosryhmiensä kanssa vastuullisuuteen liittyvissä asioissa. Osana vuoropuhelua Atria julkaisee ensimmäisen yritysvastuun raporttinsa vuonna 2009.

– Atria pyrkii olemaan vastuullisen elintarviketuotannon kärkiyritys toimintamaissaan. Meille on tärkeää vähentää edelleen toimintamme ympäristövaikutuksia sekä edistää tuotantoeläinten hyvinvointia. Panostuskohteitamme ovat myös tuoteturvallisuuden sekä tuotteidemme terveellisyyden ja ravitsemuksellisuuden edistäminen. Muita painopistealueita ovat muun muassa henkilöstömme hyvinvoinnista ja osaamisesta huolehtiminen sekä avoimen vuoropuhelun lisääminen eri sidosryhmiemme kanssa, Atria-konsernin yritysvastuun sekä tuoteturvallisuuden ja laatuasioiden kehittämisestä vastaava johtaja Merja Leino kertoo. 

Tutustu Atrian vastuullisiin käytäntöihin

Atria Venäjän suursatsaus tuotannon ja logistiikan uudistamiseksi valmistuu Gorelovovon teollisuusalueelle, noin 20 kilometriä Pietarin miljoonakaupungin keskustasta vuonna 2009. Ajanmukaisinta länsimaista prosessitekniikkaa hyödyntävä tehdas ja siihen liitetty logistiikkakeskus kaksinkertaistavat Pit-Product-lihavalmisteiden . 

Ridderheimsin tarjoama tuoreiden herkuttelutuotteiden valikoima on Pohjoismaiden laajin. Tuotteisiin kuuluvat muun muassa olutmakkarat, erikoisjuustot ja -kinkut sekä marinoidut tuotteet, kuten aurinkokuivatut tomaatit, oliivit ja valkosipulit. Christer Ridderheimsin perustama  yritys tunnetaan ruoka-alalla hyvin innovatiivisena yrityksenä.

Atria ostaa pääosin Moskovassa toimivan Campomos-lihanjalostusyhtiön vuonna 2008. Campomos-yhtiön päätuotteita ovat makkarat ja pizzat. Sen tuotemerkki on CampoMos  ja päämarkkina-alue Moskovan miljoonakaupunki. Siellä myydään yli puolet yhtiön tuotteista. Noin neljännes myydään Pietarissa.

Noin tuhat henkilöä työllistävän Campomosin tuotanto on keskitetty Moskovaan. Yhtiö  on mukana myös alkutuotannossa. Sillä on omaa viljelysmaata ja suuri sikala. Vuonna 1989 perustettu Campomos on ensimmäinen länsimainen liha-alan yritys Venäjällä. 

Atria ostaa kaksi virolaisyhtiötä vuonna 2008, minkä jälkeen se nousee Viron toiseksi suurimmaksi lihataloksi.

Wõro Kommerts -yritys on erityisen vahva lihavalmisteiden osaaja. Se on toiseksi suurin näiden tuotteiden valmistaja Virossa. Sen muita tuotteita ovat muun muassa savustetut makkarat sekä keitto- ja grillimakkarat.

Vastse-Kuuste Lihatööstus -yhtiö  tunnetaan puolestaan leivänpäällisistään. Myös sen ruokamakkarat ja kuluttajapakattu liha ovat arvostettuja tuotteita.

Molempien yhtiöiden tuotantolaitokset sijaitsevat Tarton kaupungin lähellä. 

Uusi atrialainen tytäryhtiö Sardus on yksi Ruotsin johtavista leivänpäällisten javalmisruokien valmistajista sekä suurkeittiöille myytävien pakasteiden toimittajista. Sardusilla on useita hyvin menestyviä tuotemerkkejä: Arboga Pastej , 3-Stjernet , Pastejköket ja Lönneberga. Atrian tuotevalikoima laajenee myös juustoihin. Falbygdens Ost on yksi Ruotsin suurimmista juuston jalostajista.

Sardusin oston myötä Atria perustaa Ruotsiin ja Tanskaan uuden, Atria Skandinavia -liiketoiminta-alueen vuonna 2007. Kauppa on osa Atrian pitkäjänteistä suunnitelmaa, jonka tavoitteena on jatkuvasti vahvistaa ja kehittää Atriaa johtavana pohjoismaisena liha- ja ruokatalona. Kehittämisen kaareen kuuluvat niin  Lithells- , Samfood-  kuin Sardus-yhtiöidenkin hankinta. 

Nurmon ruokatehtaalla otetaan käyttöön sikateurastamo, joka kaksinkertaistaa sikojen käsittelymäärän. Tuotantotilat lähes kolmikertaistuvat.

Tiloissa hyödynnetään viimeisintä teknologiaa, ja tuotantolinja on automatisoitu robotoinnin avulla. Lisäksi teuraseläinten hyvinvointiin ja työntekijöiden työskentelyoloihin kiinnitetään paljon huomiota.

Yli 20 miljoonaa euroa maksanut teurastamo valmistuu isoon tarpeeseen: Nurmossa käsitellään jo 35 prosenttia Suomen sioista.

Atrian vuonna 2005 ostama Pit-Product-yhtiö on kasvanut nopeasti Pietarin lähes viiden miljoona asukkaan markkina-alueella. Se on muutamassa vuodessa kasvanut lihajalosteiden suurimmaksi tuottajaksi alueella. Yhtiön  markkinaosuus on noin 20 prosenttia. Päätuotteita ovat erilaiset makkarat.

Pietarin vähittäiskauppa on 2000-luvun puolivälissä voimakkaassa kehitysvaiheessa.  Vaikka perinteinen tori- ja hallimyynti ovat edelleen hallitseva kaupantekotapa, länsimainen, ketjuuntuvan vähittäiskaupan malli yleistyy nopeasti.

Pit-Productilla on Pietarissa kaksi tehdasta. Atrian arvion mukaan näiden tuotantokyky ei tule riittämään Pietarin kasvavilla markkinoilla, ja se alkaakin välittömästi suunnitella uutta tehdasta Pietarin Gorelovoon

Atrian ostamalla Valga Lihatööstus -yhtiöllä on hallussaan koko lihaketju. Sillä on Viron toiseksi suurin sikala sekä teurastamo, lihanleikkuuosasto ja valmistetuotantotehdas Valgassa.  Asiakkaita yhtiöllä on Viron kaikissa merkittävimmissä kaupan ketjuissa.

 Valgalaisyrityksen tuotteita myydään myös Latviassa ja erityisesti Liettuassa, jossa Atrialla on omaa tuotantoa. Kaupan mukana Atria saa yhden Viron vanhimmista ja arvostetuimmista lihatuotteiden merkeistä, Maks & Mooritsin.

Atrian sekä Itikka- ja Lihakunta-osuuskuntien vuonna 2004 perustama A-Rehu markkinoi valtakunnallisesti nauta- ja sikarehuja. Samaan yhtiöön kootaan olemassa oleva rehumarkkinoinnin ja ruokintaneuvonnan osaaminen ja tietotaito. Järjestelyllä pyritään turvaamaan suomalaisen lihan- ja maidontuotannon kilpailukyky tulevaisuudessakin.

Yrityksen painoarvo kasvaa tuntuvasti noin kymmenen vuoden kuluttua, kun Koskenkorvalle valmistuu uusi siipikarjanrehutehdas.

Lue lisää: www.atriatuottajat.fi

Atrian vuonna 2003 ostama Vilniaus Mesa on perinteikäs lihanjalostaja, jolla on vakiintunut asema liettualaisten ruokapöydissä. Pääosin makkaroita valmistava yhtiö vie tuotteittaan jonkin verran myös Baltian alueen muihin maihin. Yhtiö on ostohetkellä voimakkaassa kehitysvaiheessa – jo seuraavana vuonna sille valmistuu uusi nykyaikainen jalostetehdas Vilnaan. 

Suomessa tuotetaan 2000-luvun alussa noin 340 miljoonaa kiloa lihaa vuodessa.  Atrian, Itikan, Lihakunnan ja Pohjanmaan Lihan vuonna 2001 perustama uusi yhtiö A-Tuottajat hankkii tästä määrästä yli kolmanneksen. Yhtiöstä tulee maan johtava lihanhankkija.

Ennen uutta yhtiötä osuuskunnat vastasivat Atrian lihanhankinnasta, tuottajien neuvonnasta ja palveluista, kuten eläinten välityksestä ja kuljetuksista, sekä terveydenhuollosta. Uusi A-Tuottajat-yhtiö parantaa koko atrialaisen lihaketjun pärjäämistä kansainvälistyvässä kilpailussa. 

Kun Atria vuonna 1997 ostaa ruotsalaisen Lithells-yhtiön, siitä tulee aikansa suurin pohjoismainen lihatalo. Se on yli 3 300 henkilöä työllistävä lihanjalostaja, jonka liikevaihto kipuaa yli 3,3 miljardin markan. Kolmannes liikevaihdosta tulee Ruotsista ja vientikaupasta.

Lithellsin osto tapahtuu aikana, jolloin Ruotsin lihateollisuus käy samanlaista isoa myllerrystä kuin mitä Suomessa nähtiin jo puoli vuosikymmentä aiemmin. EU:n tuoma vapaakauppa ja kansainvälistyvien kaupan ketjujen välinen kilpailu luovat isoja haasteita erityisesti tuottajataustaisille lihataloille. Ruotsin suurin liha-alan yritys on olluit osuustoiminnallinen Scan-ryhmä. Yksityisistä yrityksistä suurimpia olivat Lithells ja Sardus.

Ruotsissa alkoivat toimialan isot järjestelyt, joiden yksi liikkeellepaneva voima oli suomalainen Atria ja sen toimitusjohtaja Seppo Paatelainen. Hänen mukaansa Atrian johtohenkilöt tutkailivat myös Sardusin ostamista osana suunnitelmaa, jonka mukaan Atria pyrki kasvamaan tuntuvasti Itämeren alueella. 

Oskar Lithellsin perustaman yrityksen ostossa Atria saa haltuunsa yhden Ruotsin arvostetuimmista tuotemerkeistä, Sibyllan. Makkaramerkistä on vuosien kuluessa kasvanut Ruotsin toiseksi suurin  pikaruokaketju McDonald’sin jälkeen. Sibylla-konsepti laajenee vahdilla myös Ruotsin ulkopuolella ja sillä on myyntipisteitä jo yhdeksässä Euroopan maassa. Atrian askel Ruotsiin on samalla Atrian loikka kansainvälisille pikaruokamarkkinoille.

Suomen liittyminen EU:n vapaakauppa-alueeseen vuonna 1995 ei johdakaan suomalaisen lihantuotannon ja -jalostuksen romahdukseen – monista peloista huolimatta. Vaikka ulkomaisen lihan tuonti lisääntyy ja lihatuotteiden hinnat kaupan hyllyillä halpenevat tuntuvasti, Atria menestyy hyvin ja ottaa asemansa liha-alan johtavana yrityksenä.  Menestyksen perustana ovat toiminnan määrätietoinen rationalisointi sekä suomalaisen kuluttajan mieltymykset.

Atria karsii päällekkäisiä toimintojaan ja suuria kulujaan mittavalla rationalisointiohjelmalla. Sen tuloksena alun perin yhdestätoista tuotantolaitoksesta jäljelle jää vain kolme: Nurmo, Kuopio ja Kauhajoki.

Laitosten sulkeminen alkoi heti Itikan ja Lihapolarin fuusion jälkeen vuonna 1991, jolloin suljettiin Oulun sikateurastamo. Viimeiseksi, vuonna 1996, suljettiin Ylivieskan teurastamo ja leikkaamo. Työpaikat vähenivät maakunnissa.

– Ilman näitä siirtoja Atria ei olisi se, mikä se nyt on. Samaan aikaan rakensimme uutta, sanoo ajoittain raskaita neuvotteluja vetänyt Atrian kehityspäällikkö, myöhemmin toimitusjohtaja, Juha Gröhn.

Rationalisointiohjelman ja Nurmon uuden tehtaan lisäksi Atrian menestystä siivittää suomalainen kuluttaja.

– Suomalaisten halu käyttää suomalaisia elintarvikkeita oli suurempi kuin mitä osattiin odottaa, silloinen pääministeri Esko Aho kuvailee.

Kun Itikka-Lihapolar-pörssiyhtiö aloittaa toimintansa, Suomi elää historiansa syvintä lamaa. Työttömiä on paljon, rahaa kulutukseen hyvin vähän.  Nurmoon keväällä 1992 valmistunut jättimäinen ruokatehdas on maksanut Itikalle lähes 400 miljoonaa markkaa. Kun tämä lisätään uuden yhtiön muihin velkoihin, velkataakkaa kasvaa yli miljardin markan.  Uudella yhtiöllä on myös paljon kalliita, päällekkäisiä kustannuksia ja toimintoja. Saneeraamisen tarve on valtava.

Samaan aikaan Suomi päättää liittyä EU:n jäseneksi. Liha-alan ihmiset arvioivat, että eurooppalaisen kilpailun vapauduttua tuontilihan – erityisesti tanskalaisen – osuus voisi nousta 30 prosenttiin maamme lihantarjonnasta ja hintojen laskevaan jopa puoleen entisestä. Tässä kilpailussa suomalainen liha voisi jäädä toiseksi.

– Tämä oli ainoa hetki, jolloin ajattelin, että olisi aika hirveä katsoa peiliin ja todeta olevansa toimitusjohtaja, joka ajoi tämän firman  karille, toimitusjohtaja Seppo Paatelainen kertoo myöhemmin tuntemuksistaan.

– Mutta vieras ei ole sekään pelottava ajatus, että tämäkin upea teollisuuslaitos jäisi tulevaisuudessa seisomaan suomalaisen maatalouden hautamuistomerkkinä, Itikka-Lihapolarin hallituksen puheenjohtaja Reino Penttilä sanoo juhlapuheessaan Nurmon ruokatehtaan avajaisissa keväällä 1992.

Itikka-Lihapolar on toimintansa alussa suomalaisen lihateollisuuden suuralus, joka etenee syvällä, lähellä pohjakosketusta. Jo muutaman vuoden kuluttua paino on keventynyt tuntuvasti ja laiva etenee vauhdilla .

Itikan ja Lihakunnan johtohenkilöt arvioivat jo 1980-luvun puolivälissä, että voimien yhdistäminen olisi lihantuottajien ja osuuskuntien kannalta hyvin järkevää. Kaupan rajoitteet murtuivat, kilpailu vapautui ja kiristyi niin Suomessa kuin koko Euroopassa. Pärjääminen uudessa tilanteessa edellytti sitä, että Itikan ja Lihakunnan teurastamojen toiminta olisi tehokkaampaa ja lihatuotteille avautuisi uusia markkinoita Etelä-Suomessa, mahdollisesti ulkomaillakin.

Yhdistymishanke vauhdittuu, kun osuuskunnat olivat yhtiöittäneet teurastamonsa vuonna 1988. Yhdistymisen uutterimpina puolestapuhujina ja käytännön toteuttajina ovat samat miehet kuin osakeyhtiöidenkin perustamisessa: Itikalta toimitusjohtaja Seppo Paatelainen ja puheenjohtaja Reino Penttilä, Lihakunnalta toimitusjohtaja Paavo Jauhiainen.

Yhdistyminen toteutuu syksyllä 1990. Syntyy Suomen suurin liha-alan yritys, Itikka-Lihapolar Oy. Sen osuus osuusteurastamoiden lihanhankinnasta on yli 40 prosenttia ja yhtiön osuus markkinoilla myytävistä lihatuotteista noin viidenneksen. Yli 2 200 ihmistä työllistävän yrityksen toimitusjohtajaksi tulee Seppo Paatelainen, varatoimitusjohtajaksi Paavo Jauhiainen.

Lihatalo vankentuu entisestään, kun se ostaa Pohjanmaan rannikolla toimivan Pohjanmaan Liha Oy:n. Itikka-Lihapolar listautuu pörssiin kesällä 1991.

Yhdistyminen ravistelee voimakkaasti lihateollisuuden voimasuhteita ja se herättää julkisuudessa valtaisan kohun, pääosin myönteisen.

– Voimme olla ylpeitä, että tässä hanttiinpanijoiden ja Aika ei ole vielä kypsä -miesten maassa löytyy johtajia, joilla on kykyä tehdä päätöksiä ja toimia, osuustoiminnallisen Pellervo-lehden pääkirjoitus luonnehtii.

– Se (yhdistyminen) oli shokki ennen kaikkea TLK:lle ja LSO:lle. Siellä tiedettiin, että nyt vastassa oli iso protestoija, toimitusjohtaja Seppo Paatelainen toteaa  Kauppalehden haastattelussa. 

Lounais- ja varsinaissuomalaisten lihantuottajien osuuskunta LSO ja sen teurastamoyhtiö on Itikka-Lihapolarin merkittävin kilpailija Etelä-Suomessa. Myös osuuskuntien yhteisesti omistamasta keskusliikkeestä Tuottajain lihakeskuskunnasta (TLK) tulee niin Itikka-Lihapolarille kuin muillekin osuuskunnille kilpailija: keskusliike on vuosien mittaan kerryttänyt omaa teollisuuttaan ja se aikoi rakentaa Vantaalle isoa lihanjalostustehdasta – samaan aikaan, kun Itikka-Lihapolarille on valmistumassa Nurmoon jättimäinen ruokatehdas.

Seppo Paatelainen, Reino Penttilä ja Paavo Jauhiainen olivat keskeiset henkilöt, kun osuuskunnat purkavat keskusliikkeensä TLK:n myöhemmin vuonna 1991.

1980-luvun loppupuolella Suomen maatalous, lihantuotanto ja osuuskuntien omistamat teurastamot elävät historiansa suurinta murrosta.  Kilpailu Euroopassa on vapautumassa ja erityisesti Neuvostoliiton-kauppaan liittyvä, niin kutsuttu sääntelytalous alkaa murentua.

Maatalouden ongelmana on suuri ylituotanto. Menestyäkseen kansainvälistyvässä kilpailussa osuusteurastamoista pitäisi tehdä entistä tuottavampia, käytännössä suurempia ja tehokkaampia tuotantolaitoksia. Tämä vaatisi paljon rahaa.

Teurastamojen välinen kilpailu kotimaassakin muuttuu. Osuuskuntien oman keskusliikkeen Tuottajan Lihakeskuskunnan (TLK) toiminta ajautuu törmäyskurssille erityisesti pohjoisen Suomen osuuskuntien kanssa, kun keskusliike kasvattaa omaa, kilpailevaa teurastamoteollisuutta. Törmäys johtaa TLK:n lopettamiseen.

Osuusteurastamojen varautuminen ja siirtyminen vapautuvan kaupan ja kiristyvän kilpailun aikakauteen tapahtuu samanaikaisesti Seinäjoella Itikassa ja Kuopiossa Lihakunnassa. Molempien osuuskuntien johdossa on samankaltaiset ajatukset: osuuskuntamuotoisista teurastamoista pitää tehdä osakeyhtiöitä. Näin turvattaisiin tarpeellinen rahoitus ja toimintaa voitaisiin kehittää entistä joustavammin.

Lihakunnassa ajatusta ajaa toimitusjohtaja Paavo Jauhiainen, Itikan muutoksen arkkitehteinä ovat tuore toimitusjohtaja Seppo Paatelainen sekä osuuskunnan ja myös osuusteurastamon ylin päättäjä, puheenjohtaja  Reino Penttilä. Yhtiöittämishankkeet herättävät ankaraa vastustusta johtavissa osuustoimintapiireissä ja julkinen keskustelu käy ajoittain kiivaana.

Itikan kaikki päättävät elimet hyväksyvät yksimielisesti Paatelaisen ja Penttilän esityksen yhtiöittämisestä. Uudelle yhtiölle, Itikka Lihabotnia Oy:lle, siirretään osuuskunnan teurastamot ja kaupalliset toiminnat. Osuuskunnalle jää eläinhankinta ja -välitys.

Yhtiö listautuu samana vuonna Helsingin pörssiin. Se on ensimmäinen osuuskunnasta osakeyhtiöksi muuttunut pörssiyhtiö, ensimmäinen liha-alan yhtiö pörssissä ja maakunnan ensimmäinen pörssiyhtiö. Suurin päätösvalta yhtiössä kuitenkin säilyy Itikka osuuskunnalla.

Lihakunnan yhtiöittäminen tapahtuu hieman myöhemmin Itikan malliin. Tuotannosta ja myynnistä vastaavan yhtiön nimeksi tulee Lihapolar Oy, joka listataan pörssiin. Myös tämän yhtiön suurimpana omistajana säilyy osuuskunta.

Itikan ja Lihakunnan osuusteurastamoiden yhtiöittäminen aloittaa koko liha-alan uudelleenjärjestelyn. Sen tuloksena syntyy Suomen johtava lihatalo ja lihantuottajienkin omistamat teurastamot lähtevät avoimeen kilpailuun.

Tammikuun lopussa vuonna 1982 suoritetaan Numossa yli 100 000 kuutiota käsittävän sikalinja-kokonaisuuden käyttöönottotarkastus.

Laitteistojen kokeilu aloitetaan ottamalla sisään vain pieni määrä teuraita. Kaikki sujuu hyvin ja laitos saadaan nopeasti käyntiin. Teurastus sujuu suunnitelmien mukaan, ruhojen laatu oli parempi kuin aikaisemmin ja uudella jäähdytystekniikalla saavutetaan entistä alhaisempi painotappio. 

Laajamittainen leikkaamotoiminta teurastamon välittömässä läheisyydessä osoittautui oikeaksi valinnaksi, ja leikkaamon tuhannen sian päivävauhti tulee käytetyksi ennakkoarvioita nopeammin. 

Investointi tekee mahdolliseksi tehokkaan työskentelyn ja hävikkien pienentämisen. Miljoonas sika kulkee linjaston läpi maaliskuussa 1985. Toinen miljoona täyttyy vuonna 1988.

Maan Lihan tuotantolaitoksessa Kauhajoella oli osakekauppojen aikoihin, vuonna 1975, noin 10 000 neliötä ajanmukaista tuotantotilaa. Itikan tulipalon seurauksena kaikki teurastus siirtyy Kauhajoelle. Ylikuormitettunakin se selviää urakastaan kunnioitettavasti. Itikka saa arvokasta kokemusta naudan ja sianteurastuksen eriyttämisestä ja tilanteessa voidaan tehdä kauaskantoinen ratkaisu kahdesta erillisestä teurastamosta.

Maan Lihalle jää kaikki naudan käsittely. Sian käsittely keskitetään ensin Seinäjoelle ja sittemmin Nurmoon. Itikan alueella jatketaan lihan hankintaa kahden verkoston, Itikan ja Maan Lihan kautta. Kiisteltykin järjestelmä saa hyväksyntänsä, kun ostohinnat ja ostopolitiikka yhtenäistetään.

Broilerin kulutus Suomessakin osoittaa 1970-luvun alussa kasvun merkkejä. Kun broilerin kasvatusta on jo muuallakin aloitettu, myös Itikan johtohenkilöt päättävät, että broilerintuotanto on aloitettava Etelä-Pohjanmaallakin välittömästi.

Siipikarjateurastamoa uusitaan ja uusi broilerinmunien hautomo rakennetaan Itikanmäelle vuonna 1970. Aluksi kasvattamon kooksi suunnitellaan 30 000 lintua, mutta lopulta päätetään tehdä 15 000 linnun yksiköitä, joita voi sitten tarpeen mukaan lisätä.

Tuotanto järjestetään kaksivaiheiseksi erillisissä munituskanaloissa ja kasvattamoissa. Seuraava tehtävä on ryhtyä etsimään tuottajia, jotka ovat valmiita investoimaan uusiin tuotantorakennuksiin ja ottamaan riskin vielä tuntemattomasta tuotannonalasta.

Arviot kannattavuudesta täyttyvät ja puolikkaina toteutetut kasvattamot voidaan pian laajentaa kaksinkertaisiksi. Toiminta kasvaa nopeasti ja ylittää kahden miljoonan kilon rajan jo vuonna 1977.

Mainostajien kustantamat ohjelmat ja tv-mainokset tulevat 1960-luvulla Suomessa nopeasti suosituiksi. Ne mahdollistavat todellisen televisiotoiminnan alkamisen. Kun lähetysaika on lyhyt, haluavat suomalaiset tuijottaa myös mainospaloja. Uusi media kaipaa uusia tuotemerkkejä.

Maakunnallisten osuusteurastamoiden tuotemerkkejä ei voida televisiossa mainostaa ja siksi on luotava uuden mainosmedian käyttämiseksi yhteinen merkki. Atria tuotemerkki perustetaan vuonna 1963 osuusteurastamoiden keskusliikkeen Tuottajain Lihakeskuskunnan (TLK) yhteiseksi tuotemerkiksi.

Atria saa yksinoikeuden merkkiin vuonna 1991, kun silloinen TKL puretaan. Arvostettu tuotemerkki otetaan koko konsernin nimeksi vuonna 1994.

Itikan tehdas Seinäjoella ei enää pysty täysin tyydyttämään 1950-luvulla lisääntynyttä makkaran kysyntää. Tarvitaan lisää tilaa. 

Kokonaan uusi lihavalmistetehdas rakennetaan aikaisemman tehtaan viereen ja päälle. Se valmistui käyttöön vuoden 1955 lopussa, jolloin pohjakerroksen tehdastilat muutetaan osittain lähettämön ja osittain einestehtaan käyttöön.

Einesten ja valmisruokien tuotanto saa seuraavana vuonna  riittävästi tilaa tuotevalikoiman laajentamiseen, mutta valmistus pysyy silti käsityövaltaisena. Seuraavien kymmenen vuoden aikana valmistusmäärä kolminkertaistuu.

Savo-Karjalan osuusteurastamon (SKO) jäsenmäärä ja eläinten hankintamäärät kasvavat voimakkaasti 50-luvun alussa. Vanhat eläinsuojat ja -varastot ovat muodostuneet pahoiksi pullonkauloiksi. Teuraskarjan vastaanottoa on jouduttu jopa hidastamaan, koska käsittelytilat olivat ahtaat. Tarvitaan uusi teurastamo.

Uusi,  suuri teurastamo sijoitetaan entisen nauta- ja sikateurastamon sekä teuraskarjanavetan paikalle vuonna 1952. Rakennus on kolmikerroksinen. Työn kulku on suunniteltu uudella tavalla: kaikki suojat teuraskarjanavetasta lähettämöön saakka ovat nyt saman katon alla. Eri työvaiheet tehdään mahdollisimman vähällä ihmistyövoimalla, teollisesti.

Välittömästi teurastamon valmistumisen jälkeen alkaa myös lihavalmistetehtaan rakentaminen.  Se valmistui vuonna 1954. Vain vuotta aikaisemmin om valmistunut destruktiolaitos. Osuuskunnan johdon päätös uuden teurastamon rakentamisesta lähes kokonaan velkarahalla on rohkea, sillä samaan ajanjaksoon ajoittuivat laajennushankkeet myös Joensuussa, Varkaudessa ja Nurmeksessa.

Kuopion karjanmyyntiosuuskunta KKO ottaa ensimmäiset askeleensa lihanjalostajana kesällä 1910, kun se ostaa lähes 30 vuotta makkaroitsijana toimineelta Malakias Hedborgilta makkaratehtaan Kuopion Puijonkatu 16:sta. 

Kauppa käsittää tehtaan vähäiset koneet ja kaluston sekä vuokraoikeuden noin 50 neliön suuruiseen tehdashuoneistoon. Makkaranvalmistukseen ryhtyminen on taloudellisestikin merkittävää. Jo seuraavana vuonna makkaratehtaan tuotanto muodostaa puolet osuuskunnan liikevaihdosta.

Varsin pian todetaan, että Hedborgilta saadut tilat ovat liian pienet ja vanhanaikaiset. Makkaraa tehdään käytännössä käsin, vesi kannetaan sangoilla kolmen korttelin päässä sijailleelta kaivolta, eikä viemäröinnistä saati sähköstä ole tietoakaan.

KKO:n makkarat kuitenkin valloittavat kuopiolaisten sydämet, joten hyvää kannattaa jatkaa ja jakaa. Vuonna 1909 avautuneessa kauppahallin myymälässä käy vilske, kun KKO:n makkaraerät valmistuvat.

Laajempi tuotantotila löytyi lähes vierestä Puijonkatu 14:sta. Tilat valmistuvat käyttökuntoon vuonna 1916, mutta sielläkin tulevat seinät vastaan kymmenen vuoden kuluttua. Vasta Tulliportinkadun varrelta myöhemmin löytyneet tilat koetaan vaatimusten ja kasvavan makkarankysynnän arvoisiksi.

Paikalliset talonpojat  perustavat osuuskunta-aatteen innoittaman Bruno Ilmoniemen johdolla Kuopion Karjanmyyntiosuuskunta (KKO) -nimisen yrityksen vuonna 1903. Sen tarkoitus on taata talonpojille oikeudenmukainen lihan hinta ja mahdollisuus toimeentuloon. Osuuskunnan perustamissopimuksessa on kahdeksan nimeä.

Kun puu kauppatavarana nousee arvoon ja halpaa viljaa alkaa virrata maahan, viljanviljely ei enää kannatta muuhun kuin omaan tarpeeseen. Entiset kasketut maat tarjoavat nautakarjalle hyvät laidunmaat. Kun vielä voillekin riittää markkinoita, Savossa kasvatetaan karjakokoja ja samalla aletaan tuottaa lihaa yli oman tarpeen. Osuuskunnan jäsenenä talonpojalla on mahdollisuus oikeudenmukaiseen hintaan ja kuluttaja saa entistä parempilaatuista lihaa.

Viljelyperinteen muutoksesta ja osuuskunta-aatteen myötä syntyy tarve lihakaupan järjestämiseen tuottajaa tyydyttävällä tavalla. 

Ruokapöydän anti on 1900-luvun alussa hyvin viljapainotteinen ja liha on harvinaista herkkua. Yhä harvinaisemmaksi se käy 1910-luvulla, kun Suomi joutuu Venäjän vallan alla osallistumaan ensimmäiseen maailmansotaan toimittamalla ruokaa  suurvallan joukoille.