Nautojen rehut ja ruokinta

Nautojen ruokinta perustuu kunkin tuotantovaiheen tarpeet huomioivaan ruokintasuunnitelmaan. Omalla tilalla tuotettu säilörehu, kokoviljasäilörehu, heinä tai laidunkaudella tuore nurmi ovat kaikkien nautojen ruokinnan perusta. Kotoisista rehuista teetetään analyysit, jotta tiedetään niiden tarkka ravintoainekoostumus ja osataan antaa lisäksi riittävä määrä oikeanlaista valkuaisrehua, hivenaineita, kivennäisiä ja vitamiineja.

Karkearehua jaetaan navetan ruokintapöydälle useamman kerran päivässä, koska nautojen luonnolliseen syömiskäyttäytymiseen kuuluu jatkuva rehun jauhaminen ja märehtiminen. Nautojen ruokinnassa on viime vuosina yleistynyt ns. seosrehuruokinta eli väkirehua ei syötetä erikseen vaan viljat, valkuaiskasvit ja muut tarvittavat rehukomponentit jauhetaan nurmen sekaan.

Naudan ainutlaatuisuus tuotantoeläimenä perustuu märehtimiseen.  Karkearehun osuus ruokinnan kuiva-aineesta pitää olla riittävä, jotta pötsi toimii kunnolla. Yleisin karkearehu Suomessa on nurmisäilörehu. Maailmalla väkirehun osuus nautojen ruokinnasta voi joillakin alueilla olla merkittävää, siksi on alettu käyttää kaupallista termiä "Grass-fed" sellaisten nautojen osalta, jotka on ruokittu pääosin nurmirehulla. Suomessa kaikkien nautaeläinten ruokinta perustuu nurmirehuun.

Nurmivaltaista ruokintaa täydennetään teollisilla rehuilla riittävän valkuaisen, hivenaineiden ja vitamiinien saannin turvaamiseksi. Nautojen ruokinnassa pääasiallinen valkuaisenlähde Suomessa on kasviöljyntuotannon sivutuotteena syntyvä kotimainen rypsipuriste ja eurooppalainen rapsirouhe. Lisäksi Atrian sopimustiloilla käytetään valkuaisrehuina merkittäviä määriä suomalaisilla panimoilla oluen valmistuksen sivutuotteena syntyvää ohramäskiä sekä Altian Koskenkorvan tehtaalla viljaetanolin valmistuksen sivutuotteena syntyvää tärkkelysrankkia.