Maailman paras ruokaturva

Maailman paras ruokaturva

ARTIKKELI LIS√ĄTTY 15.2.2023

Suomalainen huoltovarmuus on uniikki järjestelmä, jonka ydintä on huippuunsa hiottu kotimainen ruoka.

Ruokaketjun rooli kansallisen huoltovarmuuden turvaajana on kiteytettävissä yhteen sanaan: elintärkeä. Globaalin ruokaturvaindeksin mukaan Suomen ruokaturva oli vuonna 2022 maailman paras. Vatsamme eivät kurni nälästä kriisienkään aikana. Onneksi maassa on riittänyt viisautta vahvistaa kansallista huoltovarmuutta seesteisinäkin aikoina sekä nivoa se yritysten, julkisen sektorin ja järjestöjen yhteistoiminnaksi.

Suomalainen huoltovarmuusjärjestelmä on nyt maailmalla mallikappale, josta vilkuillaan esimerkkiä useammassakin EU-maassa. Näin tekee muiden mukana Ruotsi, joka purki suurelta osin oman järjestelmänsä 2000-luvun alussa. Suomessa siihen ei ole haluttu eikä uskallettu kajota – päinvastoin huoltovarmuutta on parannettu kriisi kriisiltä.
– Elintarvikehuollon kotimaisuus on ollut huoltovarmuutemme ikiaikainen lähtökohta. Täällä on ollut vahva tahto säilyttää vankka kotimainen alkutuotanto, ja toisaalta on ymmärretty korkean omavaraisuuden tärkeys Venäjän naapurimaana. Koronapandemia kuin myös Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ovat osoittaneet, että hyvin toimivassa ruokajärjestelmässämme on myös kriisin kestoa, kiittelee maa- ja metsätalousministeriön ruokaosaston osastopäällikkö Minna-Mari Kaila.

"Elintarvikehuollon kotimaisuus on ollut huoltovarmuutemme ikiaikainen lähtökohta."

Minna-Mari Kailan mukaan huoltovarmuustoiminnan vahvana pohjana on ruoka-alan toimijoiden hyvä yhteistyö sekä kuluttajien poikkeuksellisen korkea oman maan antimien arvostus.

Aina ajankohtainen huoltovarmuus

Nopean reagoinnin mahdollistavaan huoltovarmuusrahastoon ja mittavaan huoltovarmuusverkostoon perustuva malli on pitkän kehityksen tulos eikä siitä ole toistaiseksi löytynyt suurempia valuvikoja.
– Tilannekuvaa päivitetään yhteistyössä taajaan, jotta heikkoihinkin signaaleihin pystytään reagoimaan ajoissa.

Kaila korostaa varautumisen jatkuvuutta.
– Jo kahden hallituskauden ajan on vahvistettu ravinneomavaraisuutta ja energiahuoltoa esimerkiksi tehostamalla ravinnekierrätystä, satsaamalla innovaatioihin sekä edistämällä uusien konkreettisten toimien investointeja. Kevään 2022 huoltovarmuuspaketista kohdennettiin 100 miljoonaa euroa ruokaketjun tuotantopanosten omavaraisuuden vahvistamiseen. Siellä oli investointitukia sekä panostuksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Kohonnut energian hinta on sysännyt vauhtia myös MMM:n tukemiin energiainvestointeihin.
– Elintarvikehuoltovarmuuden parantaminen edellyttää, että vahvistamme edelleen tuotantopanosomavaraisuuttamme.

Eurot tasakasoihin yhteisymmärryksellä

– Vaikka energiapalettimme on monipuolinen ja vahvasti kotimaiseen tuotantoon perustuva eli tasapainoisempi kuin monessa muussa maassa, laittaa akuutti energiakriisi ja raaka-aineiden hintojen nousu lujille niin alkutuotannon kuin elintarviketeollisuudenkin kannattavuuden ja jatkuvuuden.

– Huoltovarmuuden kannalta on ongelmallista, että kaikki ruokaketjun toimijat hakevat nyt vimmaisesti tehokkuutta. Kukaan ei halua, että omavaraisuutemme heikkenee tai uudet innovaatiot jäävät toteutumatta. Ehkä epävakaus herättää huomaamaan, että jatkuvuuden hallinnan kannalta on äärimmäisen tärkeää hoitaa varavoimat kuntoon, vaikkei se kaikkein kannattavinta olisikaan.

Meidän on pystyttävä parempaan niin yksituumaisuudessa kuin elintarvikeviennissäkin. Yhdessä tekeminen tuo kriisinkestävyyttä.

Kaila painottaa, että ratkaisuja elintarviketuotannon kustannuskriisiin ja ruokamarkkinoiden toiminnan kohentamiseen on pengottava yhteistuumin.
– Tuotannon jatkuvuuden ja uusien innovaatioiden hyödyntämisen vuoksi kaikki tarvitsevat kaikkia. Jokaisen toimijan pitäisi nyt parantaa ymmärrystään kokonaistilannekuvasta sen sijaan, että keskittyy optimoimaan omia lyhyen aikavälin tavoitteitaan. Keskinäistä luottamusta ketjussa vahvistaisi esimerkiksi markkinatiedon ja muun datan avoin jakaminen, jolloin se olisi kaikkien hyödynnettävissä. Kustannuskriisi on ehkä tuupannut ruoka-alaa tiiviimmäksi, mutta työtä riittää vielä.
– Minua hämmentää se, että huoltovarmuusarganisaatiossa samojen tahojen yhteispeli sujuu hienosti, mutta ruokaketjussa keskustelu on nyt varsin soraäänistä. Kotimaisesta ruoasta on hioutunut huippulaadukas tuote. Meidän on pystyttävä parempaan niin yksituumaisuudessa kuin elintarvikeviennissäkin. Yhdessä tekeminen tuo kriisinkestävyyttä.

Osaaminen kiertoon

Sanoina varautuminen ja huoltovarmuus tuovat mieleen tuoteröykkiöt ja ydintähän ne ovatkin. Varmuusvarastoinnista ja maanpuolustuksesta huoltovarmuusajat- telu on sittemmin laajentunut yhteiskunnan kriisinkestävyyden varmistamiseen. Kailan mielestä Suomen on oltava aktiivi- sesti mukana myös globaalin ruokaturvan kehittämisessä ja oman osaamisen verkos- toimisessa.
– Pidän kehitysyhteistyöhankkeita hyvin tärkeinä. Suomen huoltovarmuuskriisiä todennäköisempiä ovat pakolaiskriisit, ellemme onnistu globaalin ruokaturvan kehittämisessä. Niissä pöydissä suomalaista osaamista kelpaa tarjoilla.

Ainutlaatuinen huoltovarmuusmalli

  • Varhaisinta kansallista varautumista olivat 400 vuotta sitten katovuosien varalle perustetut kruununmakasiinit.
  • Ensimmäisen maailmansodan huoltokriisin seurauksena perustettiin 1920-luvulla Valtion viljavarasto sekä valtionyhtiöitä kriittisten tarpeiden, kuten polttoaineiden ja lannoitteiden turvaajiksi.
  • 1950-luvulla puolustustaloudellinen suunnittelukunta kokosi jo varmuusvarastoja.
  • Huoltovarmuuskeskus (HVK) aloitti toimintansa vuonna 1993.
  • Suomen – yritysmaailman, julkisen sektorin ja järjestöjen – muodostama huoltovarmuusorganisaatio on maailmassa ainutlaatuinen. Vain Sveitsissä on käytössä vähän samantyyppinen malli.
  • 2000-luvulla huoltovarmuus on materiaalisen varautumisen lisäksi kriisinkestävyyden parantamista ja jatkuvuuden hallintaa.
  • Elintarvikealan huoltovarmuudesta vastaavat HVK:n alkutuotanto- ja elintarviketeollisuus- sekä kauppa- ja jakelupoolit.
  • HVK:n toiminta rahoitetaan energiaveron huoltovarmuusmaksulla. Esim. jokaisesta auton tankkauksesta sujahtaa huoltovarmuuteen 0,68 senttiä per litra.

Teksti: Lea Penttilä
Kuvitus: Emmi-Riikka Vartiainen
Kuvat: Juho Paavola

Lue myös:

Kolumni: Paras tae toimitusvarmuudelle on avoin vuoropuhelu

Hyvä Ruoka 1/2023 -lehti