Kolumni: Joulun värit

Kolumni: Joulun värit

ARTIKKELI LIS√ĄTTY 18.12.2019

Minkävärinen joulu meillä on tänä vuonna? Tämän kysymyksen tyttäreni esittää viimeistään lokakuun alkupuolella ja siitä se alkaa, jouluhulluus. Minun silmäni saavat uudenlaisen säihkeen, mieheni pakenee paikalta ja ystävät ihmettelevät. Mikä ihmeen jouluväri, jouluhan on punainen, ehkä vihreä tai korkeintaan valkoinen. Mutta ei meillä. Ei ainakaan joka vuosi, vaikka punaisesta pidänkin.

Jouluruokien suhteen olen hyvin perinteinen. Joulupöydässä on toistunut jo vuosikymmeniä sama kaava enkä näe siinä muutosta. Pidän klassisesta jouluruoasta; mätiä lisäkkeineen, graavattuja ja savustettuja kaloja, tilliperunoita, rosollia ja muita salaatteja, laatikoita, kinkkua ja itsetehtyä sinappia. Vaikka olenkin aika kätevä emäntä, en tee itse kaikkea alusta saakka, vaan yhdistelen taitavasti einestuotteita ja itse valmistettua. Laatikoita olen tehnyt kerran elämässäni ja mittasuhteiden mentyä sanalla sanoen pieleen, en tee toistamiseen. Niitä survoksia oli naapurinkin pakastin täynnä. Siis ei kiitos valmistukselle, kun hieman tuunaamalla valmistuotteista saa suorastaan loistavia.

Ei kiitos laatikoiden valmistukselle, kun hieman tuunaamalla valmistuotteista saa suorastaan loistavia.

Kalojen graavaamisesta ja maustamisesta en luovu todennäköisesti koskaan. Joka vuosi kehittelen tai etsin perinteisten tuotteiden oheen jonkun uuden. Viime vuosien suosikki on ollut graavisiika sitruunaöljyssä, tänä vuonna aion kokeilla siikacevicheä tai lohisashimia. Kalatuotteissa kotimaisuus on ollut oikeastaan itsestäänselvyys, sillä hankimme kalan ja usein myös mädin tutulta ystäväpariskunnalta, jotka kalastavat läpi vuoden. Tarkoin valittujen kalatuotteiden oheen kelpuutan perunasta parhaan, Lapin puikulan.

Kinkku, vaikka pienikin, kuuluu yhä vahvasti meidän jouluperinteisiimme. Viime vuosina olen kiinnittänyt enemmän huomiota lihan kotimaisuuteen ja kinkku, joka tänäkin vuonna paistetaan, on taatusti kotimaista. Ja sitten se sinappi. Paksua, kermaista ja makeantulista. Valmistetaan suvun naisten kesken ” Koko suku leipoo” -tapahtumassa, josta voi olla pois vain lääkärintodistuksella. Nuorempi väki on esittänyt toiveen jouluversioidusta broilerista, joten eiköhän pöydästä löydy myös karpaloilla ja appelsiinilla aateloitua perhetilan joulukanaa. 

Kinkku, joka tänäkin vuonna paistetaan, on taatusti kotimaista. Eiköhän pöydästä löydy myös karpaloilla ja appelsiinilla aateloitua perhetilan joulukanaa. 

Joulupöydän tarjonta saattaa kuulostaa ylitsepursuavalta ja raskaalta. Kala- ja lihaherkkujen ohessa valmistan myös raikkaita ja keveitä salaatteja. Tuoresalaatit valmistuvat helposti, mutta kun aikaa täytyy jättää myös kattamiseen ja kauniisiin asioihin, helpotan jälleen kerran elämääni ostamalla rosollin ja sienisalaatin kaupasta, sekaan ripaus piparjuurta ja siinä kaikki.

Kun ruoka on vuodesta toiseen saman kaavan toistavaa, ylimääräiset ideat ja ajatukset suuntaan sitten täydellä tarmolla kattaukseen ja väreihin.

Tyttären lausuttua maagiset sanat pääsen todella vauhtiin. Ajatukset värimaailmasta pyörivät päässäni jo kesällä ja lokakuun puoleen väliin mennessä kaikki on selvää. Kirkastaakseni idean selailen aiempien vuosien kuvia, tuijotan hetken tyhjyyteen, suljen silmäni ja kun ne avaan, värit ovat siinä. Moni ei tätä usko, mutta totta se on, värit vain ilmestyvät jostain ja niitä on aina kolme: pääväri, joka on tumma perusväri ja siihen sopivat kaksi kevyempää ja kirkastavaa väriä.

Selailen aiempien vuosien kuvia, tuijotan hetken tyhjyyteen, suljen silmäni ja kun ne avaan, värit ovat siinä.

Värimaailmassa on punainen lanka ja ne toistuvat kaikissa asioissa läpi joulun. Voi kuulostaa turhamaiselta ja työläältä, mutta sitä se suinkaan ole. Tätä suunnitelmaa noudattaen hankin kynttilät, servietit, lahjapaperit- ja narut ja muutaman joulukoristeen. Kun väri on päätetty ajoissa, turhilta hankinnoilta ja viime hetken kiireeltä säästytään. Kokonaisuus on viimeistelty ja omalle silmälle mieluisa.

Väripalettia ei tarvitse välttämättä uusia kokonaan joka vuosi ja joulukoristeiden osalta pyrin siihen, että yhdistelen jo aiemmin hankittuja sivuvärejä ja hankin muutaman päävärin mukaisen koristeen. Lahjanarut- ja paperit ovat vieläkin valitettavasti kertakäyttöisiä, joten ne on joka tapauksessa hankittava joka vuosi. Miksi niiden miettimiseen ei sitten käyttäisi hieman aikaa?

Aattona koristelemme jouluseinän, katamme puupöydän kauniisti perintölautasin ja kristallein ja punomme servietteihin somistusnauhaa valitusta värimaailmasta. Jokainen paketoi yhden hankkimansa lahjan arvaatte kyllä millä väreillä. Kun kaikki on valmista, rauhoitumme glögilasilliselle, jonka väri ei vaihdu punaisesta mihinkään.

Niin ja ne tämän vuoden värit ovat tummanvihreä, kupari ja cappuccino.

Patricia Lacon-Siitonen on pitkän linjan juhla-alan ammattilainen, Flow Cateringin perustaja ja omistaja. Kouluttaa, konsultoi, mentoroi ja tekee yksityisiä hovimestari-keikkoja. Pitää kaikenlaisesta hyvästä ruuasta, tilanteeseen sopivista juomista ja kauniista asioista. Periksiantamaton hyvän palvelun puolesta puhuja ja täydellisen palvelukokonaisuuden etsijä, jonka mielestä ruoka voi olla hyvää vain kauniisti katettuna.