Kolumni: Luovuutta lautasella

Kolumni: Luovuutta lautasella

ARTIKKELI LISÄTTY 16.4.2019

Olen tässä kolumnissani käsitellyt rakkauttani yksinkertaiseen ja laadukkaaseen ruokaan, ilman turhia piperryksiä. Sellaista ruokaa teen itse, mutta nautin täysin rinnoin huippukokkien taidonnäytteistä, joiden luovuus saa minut monesti haukkomaan henkeäni.

Viime aikoina olen kuitenkin poikkeuksellisesti ollut liian usein pettynyt siihen, mitä olen ravintolan keittiöstä lautaselleni saanut. Minua ei edelleenkään hurmata piperryksillä, mutta jos maksan päivällisestäni juomineen yli kaksisataa euroa, odotan että koen myös elämyksiä.

Ehkä juuri näiden parin huonomman kokemuksen vuoksi viimeisimpänä kokemani ravintolaelämys nousi aivan upeisiin sfääreihin omalla arvoasteikollani. 

Olen sekasyöjä, syön ihan kaikkea. Minuun tekee kuitenkin aina vaikutuksen se, jos joku kykenee yllättämään minut. Näin kävi, kun eteeni kannettiin alkuun vahvaa sellerilientä, joka oli niin herkullista, että olisin voinut juoda sitä kattilallisen siltä seisomalta.

Minuun tekee kuitenkin aina vaikutuksen se, jos joku kykenee yllättämään minut. Näin kävi, kun eteeni kannettiin alkuun vahvaa sellerilientä, joka oli niin herkullista, että olisin voinut juoda sitä kattilallisen siltä seisomalta.

Samaisella aterialla tarjottiin ihania, pitkään hautuneen naudan niskan riivitystä lihasta ja ohrasta valmistettuja kroketteja, jotka huuhdeltiin alas todella syvänmakuisella luuliemellä.

Kyseisen illallisen kruunasi vielä maa-artisokasta valmistettu jälkiruoka, joka oli kertakaikkisen taivaallista.

Se, mikä ilahdutti myös näissä annoksissa, oli niiden raaka-aineiden edullinen hinta. Ei tarvita hummeria ja hanhenmaksaa, jotta voidaan tarjota tajunnan räjäyttäviä makuelämyksiä, vaan kotimaiset juurekset tai naudan luut ovat tarpeeksi, kun vaan taitoa, luovuutta ja kärsivällisyyttä riittää!

Mutta voiko arkista ja tavallista ruoanlaittoa sitten kutsua luovaksi vai vaatiiko se aina jotain erikoista? Jos minulta kysytään, vastaus on tältä seisomalta: ei vaadi!

Mutta voiko arkista ja tavallista ruoanlaittoa sitten kutsua luovaksi vai vaatiiko se aina jotain erikoista? Jos minulta kysytään, vastaus on tältä seisomalta: ei vaadi!

Hiljattain olin täysin myyty seinäjokelaisen ketjuhotellin aamiaisella tarjotusta kaurapuurosta. Se oli täydellisen juoksevaa, mutta silti täyteläistä, veteen keitosta huolimatta ja kaiken kruunasi täydellinen suola. Se oli sellainen luovuuden taidonnäyte, että huikkasin kokillekin keittiöön, että meni heittämällä minun puurojeni top 3:een!