Voiko lihasta saada vastuullista?

Voiko lihasta saada vastuullista?

ARTIKKELI LISĂ„TTY 16.2.2022

Atrialla keskusteltiin tammikuussa kestävästä ruoantuotannosta korkeatasoisessa webinaarissa. Näkökulmia aiheeseen oli monia, joista osa oli keskenään hyvinkin erilaisia. Meidän, jotka työskentelemme atrialaisen ruokaketjun parissa ja ytimessä, on välillä vaikea ymmärtää ympärillämme vellovaa keskustelua. Kuinka niin lihantuotanto on pahasta? Maatalous ja karjankasvatus aiheuttaa ison osan ilmaston lämpenemisestä? Niin suuren, että siihen pitää puuttua ja ajaa tuotantoa alas? Pitääkö asiaa katsoa globaalina kokonaisuutena, eikö maapallon alueilla ole eroa tämän suhteen? Mitä ihmettä?

Usein keskustelusta myös unohtuu joitain perusasioita. Päästöjä syntyy kaikesta toiminnasta, myös kasvistuotteiden valmistuksessa. Eikö ole parempi tälle maapallolle, että ruoan tuotanto pysyy mahdollisimman monipuolisena? Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja karjatalouden lopettaminen eittämättä vaikuttaa luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen. Globaalisti katsottuna metsäalueiden raivaaminen ruoan tai rehun tuotantoon on toki iso haaste, joka vaatii ratkaisua.

Päästöjä syntyy kaikesta toiminnasta, myös kasvistuotteiden valmistuksessa. Eikö ole parempi tälle maapallolle, että ruoan tuotanto pysyy mahdollisimman monipuolisena?

Eläinproteiini on ollut keskeinen tekijä ihmisen kehittyessä esihistoriallisesta ajasta tähän päivään. Erityinen merkitys sillä on ollut aivojen ja sitä kautta älykkyyden kehittymiseen. Eläinperäinen ruokavalio sisältää 9 ihmiselle välttämätöntä aminohappoa, 16 erilaista vitamiinia ja kivennäisainetta sekä kymmenkunta bioaktiivista yhdistettä. Näiden korvaaminen muilla ruokakomponenteilla on haastavaa ja minusta vaarallistakin.

Merkittävää on myös eläimen ja erityisesti naudan kyky muuntaa ihmisravinnoksi kelpaamattomia raaka-aineita meille sopiviksi ja tärkeiksi ravintoaineiksi. Kuitenkin monet tutkijat ovat sitä mieltä, että kasvisruokavalio; täydennettynä tietyillä ravintokomponenteilla, täyttää ihmisen ravitsemukselliset vaatimukset. Keinotekoisilla aineilla ei kuitenkaan ole elimistössä samanlaista roolia kuin ruoasta saatavilla aineilla. 

Kirjallisuudesta löytyy useita arvioita lihantuotannon kasvihuonekaasujen päästöistä, mutta kaikissa niissä todetaan, että suurimmat päästöt muodostuvat fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Lihan osuus päästöistä Euroopan tasolla on alle 10 % ja Suomessa alle 5 %. Silti maailma tunnutaan pelastettavan vähentämällä lihan tuotantoa. Tottakai lihantuotannolla on asioita ratkottavana. Voimme omalta osaltamme vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä ja kehittää niin rehun käyttöä ja rehujen sisältöä, lannan käsittelyä ja viljelymenetelmiä. Kohti hiilineutraalia ruoantuotantoa on merkittävä globaali tavoite. Siinä erityisesti pohjoismainen eläintuotanto puoltaa paikkaansa, koska meille on mahdollista tuottaa rehua sellaisilla alueilla, joissa ihmisruoan tuottaminen ei onnistu.  

Kotieläintilat ovat nykypäivänä hyvin erilaisia kuin historiassa. Maatiloilla hyödynnetään innovaatioita, tuotetaan ruokaa vähemmillä luonnon resursseilla ja entistä tehokkaammin luonnon kiertokulkua hyödyntäen. Tilalliset ovat korkeasti koulutettuja ja kiinnostuneita vastuullisesti tuotetun ruoan menetelmistä. Tilojen työtä kuitenkin arvioidaan pääasiallisesti urbaanista näkökulmasta. Ruokaa on kuitenkin tuotettava yhä isommalle väkimäärälle ja siinä tarkastelussa toivoisi lihantuotannolla olevan iso rooli. Syrjäyttääkö soluliha sitten oikean lihan. En usko. Soluliha voi tuoda ratkaisuja kasvavan väestömäärän ruokkimiseen esim. bulkkituotannossa. Se olkoon enemmänkin apuväline globaalin nälänhädän torjumisessa.

Kyllä meillä on paljon työtä tehtävänä, että tietoisuus suomalaisesta, vastuullisesti tuotetusta ruoasta – ja erityisesti liharuosta – saadaan kaikkien tietoon. Niin poliittisten päättäjien, viranomaisten että kuluttajan.