Kestävyys vaatii sitoutumista

Kestävyys vaatii sitoutumista

ARTIKKELI LIS√ĄTTY 15.3.2022

Innostun helposti ja aika usein. Varsinkin silloin, kun voin kehittää tai luoda jotain täysin uutta. Onhan se todella koukuttavaa, kun vain taivas on rajana ja kaikki mahdollista.

Joka kanavasta pursuaa tällä hetkellä inspiroivia tarinoita maailmaa mullistaneista keksinnöistä ja start upeista, joiden avulla jo kolmekymppiset voivat jäädä eläkkeelle. On helppo tuntea riittämättömyyttä, jos ei itse ole aallonharjalla uusimman tiedon, taidon tai laitetuntemuksen suhteen. Mutta pitääkö asioita vaihtaa uuteen tai korjata, jos ne eivät ole rikki?

Kertakäyttökulttuuri on tässä sopassa vielä täysin oman lukunsa. Vaateteollisuuden osalta aihe on jo herättänyt kuluttajia entisestään kiinnittämään huomiota omiin kulutustottumuksiinsa. Jos kääntäisi kestävän kehityksen ajatuksen ”kestävin vaate on se, joka löytyy jo kaapistasi” ruokateollisuuteen ja toimintaamme Atrialla, ajatus voisi olla tämä: ”kestävin infra on se, joka löytyy jo porttien sisäpuolelta”. 

Atrialaisen toiminnan tarkoituksena ei ole luoda kehityksen aallonharjalla autioituvia tiloja ja tuotantolaitoksia, vaan hyödyntää olemassa olevia rakenteita niiden elinkaaren ajan niitä samalla kehittäen.

Kehittämällä, korjaamalla ja paikkaamalla olemassa olevaa me voimme tehdä järkevästi, resursoidusti ja tehokkaasti kestäviä toimenpiteitä. Atrialaisen toiminnan tarkoituksena ei ole luoda kehityksen aallonharjalla autioituvia tiloja ja tuotantolaitoksia, vaan hyödyntää olemassa olevia rakenteita koko niiden elinkaaren ajan niitä samalla kehittäen. Toki investoinnille ja uuden kehittämiselle on tärkeä paikkansa, mutta myös jo olemassa olevasta täytyy saada kaikki irti.
 
Kestävä kehitys on kehitystä, joka toteuttaa nykyhetken vaatimat tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta täyttää omiaan. Mielestäni kestävyys vaatii sitoutumista ja sitoutuminen puolestaan vaatii vahvan päätöksen ja tiettyä mielenlujuutta päätöksessä pysymiseen.

Omaa riittämättömyyden tunnettani kehityksen vuoristoradassa hiljentää (hetkittäin) ajatus siitä, että mihin meillä on kiire valmiissa maailmassa. Niinpä.